Kevättä ilmassa

Kevät on tehnyt tuloaan. Vaikea on kevään taival ollut. 

Aivan liian usein sää on muuttunut koleaksi, kuten nytkin. 

Aurinkoa on sentään piisannut. 

Säätieteilijät ovat sanoneet, että lämpötilat ovat vuodenaikaan nähden tavallista alhaisemmat. 

Sen olen kyllä huomannut!

Koleasta säästä huolimatta olen jo laittanut parvekkeelle pelarkuunit 

ja ensimmäistä kertaa myös orvokkeja. 

Niistä en tiedä ollenkaan, kukkivatko koko kesän vai pitääkö niiden tilalle hankkia uudet kukat. Parvekkeen olen jo kalustanut ja nyt odotellaan vain niitä lämpöisiä päiviä. 

Ensi viikoksi niitä on luvattu.

Kevätflunssaa olen sairastellut. Olikin rankka tauti, onneksi ei pitkäkestoinen kuitenkaan. 

Vielä poden vähäisempiä oireita ja jonkinmoista "laiskuutta". 

Pää on täynnä ideoita, mutta kun ei oikein jaksa. 

Siksi tämä kuvapostaus, kun en jaksa sen enempiä kirjoittelemaan.

Kevään myötä Wuppe on taas innostunut tekemään pitkiä lenkkejä. 

Ensimmäisenä vuotena meillä teki niitä koko vuoden, nyt toisena vuotena on tullut valikoivaksi. 

Ei enää talvella kovin kauas halua, sateella ja tuulella on aika haluton ulkoilija, 

mutta annas olla, kun kevät ja valoisat aamut koittavat, niin jo tassu nousee.

Kolea sää on hidastanut puiden kukintaa eikä oikein ole tarpeeksi satanutkaan. 

Luonto kaipaa vettä!

Wupen lenkkien varrella on iso hevostila, usein olenkin jo esitellyt kuvia sieltä. 

Ihania eläimiä, vaikka en ole hevosten kanssa mitenkään sinut. 

Hiukan aristelen niitä, vaikka olenkin joutunut usein hevostalleissa käymään.

Eikö mulla olekin ISO korva!

Ja komee kieli!

Germinikimppu

Sitä ja tätä

Muutama viikko sitten täällä Hampurissa huomasi kadun toisella puolella asuva naishenkilö, että vastapäisessä kerrostalossa on koira avoimessa ikkunassa. Hän soitti paikalle palokunnan. Koiran asunnossa ei kukaan avannut ovea, joten palokunta meni tikkaita pitkin ikkunasta sisään. Havaittiin, että koira on yksin kotona. Palomiehet sulkivat ikkunan ja poistuivat.
Tuskin olivat ehtineet kauas, kun jo tuli uusi hälytyssoitto. Koira on taas ikkunassa! Palokunta palasi takaisin ja taas ikkunan kautta sisälle. Kävi ilmi, että koira osaa avata ikkunan ihan itse, joten tällä kertaa he ottivat koiran mukaansa ja veivät löytöeläinkotiin.
Omistajan pelästys oli suuri, kun hän tuli kotiin, koiraa ei näy missään ja lappu pöydällä, että on otettu väliaikaisesti huostaan. Omistajan ja koiran jälleennäkeminen oli riemuisaa. Omistaja kertoi, että koskaan aiemmin koira ei ollut osannut avata ikkunaa eli oli sen juuri sinä päivänä jotenkin oivaltanut.

Tämä Lana-niminen sekarotuinen 9-vuotias tyttökoira ei roiku ikkunassa, vaan aloittaa "hommat" vammaisten lasten koulussa. Koulu sijaitsee tässä melko lähellä meitä. Oppilaat ovat fyysisesti tai henkisesti eritasoisesti vammautuneita, luokkia on esikoulusta alkaen koko oppivelvollisuusiän. Uudeksi oppiaineeksi on otettu koiraan tutustuminen. 

Lapsille kerrotaan koirasta, miten koiraa hoidetaan, miten kohdellaan yms. Käytännön harjoituksina käydään muutama oppilas kerrallaan koiran kanssa lenkillä opettajan (joka on koiran omistaja) valvovan silmän alla. 

Tämä projekti jatkuu alustavasti 6 kk ajan. Jos se tuntuu mielekkäältä, niin harkinnassa on jatkaa tulevaisuudessakin koiratunteja.

Minusta todella hieno ajatus! Juuri henkisesti vajavaisten koululaisten on vaikea osata suhtautua koiraan oikealla tavalla ja on todella tärkeää jo ihan arkielämää ajatellen antaa käytännöllistä opetusta tässä asiassa. Ehkä joku lapsi saa tulevaisuudessa koirasta hyvän ystävän itselleen .

Tämän ihanan kuvan sain luvalla julkaista. Se oli esillä eräällä chihuahua-sivulla. Pieni tyttö pitää satutuntia ja yhtenä lemmikkien rivissä istuu perheen pieni chihu-koira.

Lukukoiratoiminnan ajatus on lähtöisin Yhdysvalloista, josta se on levinnyt Eurooppaan.
Toiminta on tarkoitettu lukemaan opetteleville lapsille tai oppilaille joilla on lukemisvaikeuksia, Lukukoira tarjoaa lapselle rauhallisen ja turvallisen tilaisuuden lukea. Koira ei korjaa tai moiti, vaikka lukeminen takeltelisikin. Monissa kirjastoissa järjestetään tällaista lukutoimintaa.
Lukukoira Sylvi

Minä tunnen tämän lukukoiratoiminnan enemmänkin sillä tavalla, että lapset käyvät lukemassa löytökoirakodissa oleville koirille. Periaate on sama, lapsen lukuvaikeuksia ei koira huomioi, joten lapsi voi olla rento lukiessaan. Kodittomat koirat tarhalla kuulevat aivan liian vähän ihmisen puhetta, joten niille koirille se ihmisen äänen kuuleminen lukemalla on tavattoman tärkeää.

Tämä kissa tässä kuulisi varmaan myös mielellään ihmisten puhetta enemmän kuin mitä sille on mahdollista. Kissan omistajasta ei ole tietoa, ehkä sillä on koti tai sitten se on koditon. Aikaisemmin, viime vuonna, kissaa ruokki alakerrassamme asuva rouva, mutta kun hän muutti pois, otti eräs meidän kerroksessamme asuva rouva, jolla on itsellään sisäkissa, tehtäväkseen antaa kerran päivässä ruokaa tälle kissalle. Hänellä on tapana mennä pihalle noin klo 9-10 välillä ja yleensä kissa on jo odottamassa pihaoven edessä.

Otin tämän kuvan kissasta kännykällä pihaoven läpi. Eikö ole kaunis kissa! Ja niin hyvinvoivan ja -hoidetun näköinen. Liekö silti kulkukissa?

Kevät on tullut!

Tarinoita koirista ja hamstereista

Vaihteeksi julkaisen taas vanhoja juttuja. Ihkuihanista suomenlapinkoiristani sekä muutamasta hamsterista. Tekstit ovat kauan sitten kirjoitettuja ja vain skannattuja. Klikkaamalla pääsee niitä lukemaan, sivu aukeaa uuteen ikkunaan. Aukeavassa ikkunassa voi tekstiä suurentaa tarpeen mukaan.

Niilo

Kuinka Niilo taloon tuli, sivu 1

Kuinka Niilo taloon tuli, sivu 2

Hessu

Terve, Hessu tässä! sivu 1

Terve, Hessu tässä! sivu 2

Niilo & Hessu

 RIP

Luna

Hei, annas kun kerron itsestäni! Lunan 1. kirje

Lili

Minä olen Lili - Lilin 1. kirje

Luna

Lunan kertomaa - Lunan 2. kirje

Ami

Ami Kiinalainen, diabeetikkohamsterin tarina

Marsujakin on ollut 4 suloista kaveria. Heistä ei kuitenkaan ole "tarinoita", mutta kylläkin video.

Wuppe, mammanpoika

Aikaisemmissa kahdessa tekstissäni olen käsitellyt Wupen ns. "ongelmia", ja nyt voin kertoa jotain tosi mukavaa.
Olin eräässä päivänmittaisessa operaatiossa eli aamuvarhaisesta myöhäisiltapäivään asti poissa. Sellaista ei Wuppe ollut aiemmin joutunut kokemaan. Siihenastiset poissaoloni olivat kestäneet korkeintaan muutaman tunnin. Tällä kertaa joutui Wuppe tulemaan peräti kolme kertaa lenkiltä tyhjään kotiin, pettymään, ettei se mamma olekaan vastaanottamassa.

Mihin tämän luun veisi? Ihan on jäässäkin vielä...

Sitten kun vihdoin saavuin kotiin, ei Wupen riemulla ollut rajoja. Syliin ja pussaamaan, aina vaan, uudestaan. Ja sitten vielä taas ja taas. Koko illan. Häntä viuhui ja silmät loistivat onnea.

♥ Mammanpoika ♥

Siitä päivästä lähtien Wuppe kiehnaa, tulee usein luo, pyrkii jopa ihan itse syliin, tykkää hyväilyistä ja rapsutuksesta. On kulunut sentään jo pari viikkoa ja Wupen muodonmuutos vaikuttaa kestävältä. On vissiin tajunnut, että tuo naispuolinen ihminen huushollissa ei ole mikään itsestäänselvyys eikä ikuinen, vaan se voi häipyä, kadota. Tähän asti olen soittanut ns. toista viulua, kuulunut irtaimistoon ja nyt olen päässyt eturiviin minäkin.

Nuo Wupen aiheettomat murinat ja ärähdykset ovat jääneet kokonaan pois käytöstä. Olemme kai Wupen kanssa selvittäneet keskinäiset käytössääntömme, Wuppe lie ymmärtänyt viestini ja minä olen ymmärtänyt, mitä Wuppe "sanoi", ilmeisesti osaan sen verran hyvin koirankieltä. 

Wuppe on nyt sitten ihka oikea mammanpoika, olen todella iloinen siitä, että huomioi minua oma-aloitteisesti enemmän kuin ennen. Hiukan harmitti tuo ainainen, vain isännän palvominen.

Suurkiitos kuuluu myös ongelmakoiratekstieni kommentoijille, niistä oli minulle paljon tukea ja apua. 

Tässä koiranulkoiluttaja koiriensa kanssa. Osa niistä juoksee vapaana ja tässä nämä hihnassa olevat. Täällä on runsaasti näitä taluttajia, ihmisillä on pitkät työpäivät sekä -matkat eikä mitään mahdollisuutta ulkoiluttaa koiriaan päivällistunnilla ja sitten palkataan tällainen ulkoiluttajalla. Hieno asia! "Meidän" puistossamme ulkoilee pari tällaista henkilöä koiralaumoineen.

Usvainen päivä "meidän" lammellamme.

Myrskyn jälkeen...

on poutasää... ♫♫♪♫♪♫

Myrskystä on selvitty. Se oli oletettua vähäisempää, mutta kuitenkin rajua, ennennäkemätöntä. Nyt on onneksi pääsiäisen pyhät saanut viettää auringonpaisteessa, ei juurikaan edes pilvenhattaroita ole taivaalla näkynyt. Tuulikin on kuin vain hipaisu poskella. Auringonpaisteesta huolimatta on koleaa, talvitakki ei ole ollenkaan liikaa ulkoillessa. Aamuisin on ollut aste pari pakksen puolella, päivisin +10-12 astetta.

Tällaista, uskomatonta jälkeä teki myrsky. Meidän kulmalla on myös tuollainen mainospylväs, mutta se on ollut sen verran suojaisessa paikassa, että säästyi myrskyltä. Tämä pylväs sen sijaan on avoimella paikalla, liikepihan parkkipaikalla.

Harakanpesä on edelleenkin puunlatvassa. Latva heilui kuin vappuhuisku lapsen kädessä, mutta pesä kesti. Vain jokunen "kattotiili" putosi tuulen voimasta pesän katolta, päätellen siitä, että herra Harakka paikkasi kattoa uusilla oksanpätkillä.
Suuri kunnioitus heräsi eläinmaailman pesänrakentajia kohtaan, ennen kaikkea niitä lintuja, jotka rakentavat pesiään puihin. Niiden on kestettävä haudonta-aika ja sen jälkeen poikasten lisääntyvä paino. Lisäksi luonnonvoimat, sade, myrsky, ukonilma, rakeet, kaikki ne aiheuttavat koettelemuksia niin pesälle kuin linnuillekin.

Harakan elinalueet lajeittain

Sattuneesta syystä tuli luettua tietoja harakoista. Uutta ja mielenkiintoista oli se, että harakoiden levinnäisalueella harakat eivät olekaan kaikki samanlaisia, vaan toistensa alalajeja. Kartalla näkyvän alueen värit erottavat nämä erilaiset alalajit toisistaan.
Sen mukaan suomalainen harakka olisi Pica pica fennorum ja saksalainen serkkunsa Pica pica pica. En osaa erottaa noita alalajeja ulkonäkönsä mukaan toisistaan, mustavalkoisia ovat kaikki.

Wuppe on löytänyt penkkeilyn hyvät puolet. Viime kesänä ei ymmärtänyt mitään penkkien päälle. Ihmetteli vain, jos sellaiselle taluttajansa istahti. Nyt pyrkii syliin ja osaa ottaa iisisti.
Vanha ennen ruskea penkki on juuri maalattu valkoiseksi.

Korillinen pääsiäismuistoja!

En ole milloinkaan viettänyt pääsiäistä isosti, se on aina tullut vähän varkain, 

vaikkakin etukäteen tietäen. Se pääsee joka vuosi yllättämään. 

Huolimatta siitä pidän pääsiäisestä, näin hiljakseen, vaatimattomasti. 

Ei ole mämmiä, ei pajunkissoja, vain vanhoja muistoja ja jotain pienenpientä uutta.

Tuo suklaapupu korissa. ♥

Iloista pääsiäistä toivotellen!

Hanne & Wuppe

Pääsiäinen 2010

Pääsiäinen 2014