Eräs nuorimies, joka asuu naapuritalossa, oli aikaisemmin itse chihuahuan omistaja, kunnes tyttöystävä lähti ja vei koiran mennessään. Nyt hänellä on uusi, oma chihuahua koiratarhalta.
Hän on aina tykännyt meidän Wupesta ja ottanut valokuviakin, kerran kertoi, että hänellä on Wupen kuva raameissa.
Nyt kun tavattiin hänet uuden koiransa kanssa, hän sanoi, että meidän Wupella on kaikkein kauneimmat chihuahuan kasvot, kauneimpia hän ei ole nähnyt koskaan.
Wuppehan ei ole kovin ilmeikäs, mutta että jonkun mielestä kuitenkin kauniskasvoinen? Ja sen sanoo nuori mieshenkilö!
Pieni katsaus ihan omaan elämään.
Kaikki alkoi muutosta tänne Saksaan. Aikansa suoraan sanoen hel....tillisiä särkyjä noin puolisen vuotta, kunnes sitten syy selvisi. Suunnittelin jo parvekkeelta hyppäämistä, en ihan tosissani, koska sellainen ei kuulu luonteelleni, mutta silti. Asumme kuitenkin sen verran matalalla, ettei sitä ajatusta kannattanut sen enempiä pohtiakaan.
Sitten löytyi syy ja apua sain jo heti ensimmäisestä tabletista. Yön yli häipyivät kaikki kivut. Tämä ei kuitenkaan tarkoittanut parantumista, ainoastaan kivuttomuutta.
Samaan syssyyn mieheni joutui syöpäleikkauksiin, sai avanteen, joka aikanaan poistettiin, onneksi. Samaan aikaan Vili-koiramme kuoli yllättäen. Oli rankka kesä ja syksy. Syksyllä tuli Wuppe meille. Se oli vuosi 2013.
Kolme vuotta on nyt näitä tabletteja syöty, monenlaista vaihetta käyty läpi siinä ohessa. Molemmat silmät on operoitu kaihin takia ja jälkikaihitkin laaseroitu. Polvien artroosit ilmoittelevat itsestään vuoronperään, onneksi ovat niin fiksuja polvia, että eivät yhtäaikaa päätä aktivoitua.
Vuosi sitten vasen silmä oireili, lasiaisensamentuma oli ilmaantunut, vaikka ensin luulin, että kotimme on täynnä banaanikärpäsiä.
Jossain vaiheessa elopainoa tuli 10 kiloa lisää, kiitos lääkkeen, ihan tuosta vaan ja naama oli kuin täysikuu. Sitten ne kilot aikanaan hävisivät, onneksi. Nyt olen siinä vaiheessa, että tauti on parantunut ja lääkkeestä olen juuri nyt päässyt eroon.
Kuinka ollakaan, kun yhdestä eroon pääsee, tulee toinen tilalle.
Pari viikkoa sitten oikea eli se paremman näkökyvyn omaava silmäni päätti luovuttaa ihan yhtäkkiä asemansa sille vasemmalle, huonommalle silmälleni.
En kyennyt lukemaan mitään kunnolla, en nähnyt enää hyvin! Menin optikolle, luulin tarvitsevani uudet silmälasit.
En nähnyt oikealla silmälläni niitä kirjaimia ja numeroita ollenkaan! Ne olivat kaikki niin rikkinäisiä, etten tunnistanut ainuttakaan!
Tämä muuttaa minun koko elämäni. Tietokoneeseen piti laittaa ns. helppokäyttötoiminnat käyttöön, taustoja tummentaa, kirjainkokoa muuttaa "kissankokoisiksi". Silti lukeminen koneelta ja muutenkin on työlästä.
Ensimmäinen lääkäriasema täällä, jossa on kello seinällä! Ja iso kello, onhan kyseessä silmälääkäri.
Olin juuri tilannut pari uutta kirjaa ja nyt kiireesti, niin kauan kuin näen, haluan lukea ne. Onneksi meillä on siihen tarkoitukseen sopiva suurennuslasi, jonka aikoinamme ostimme mieheni isoäidille, hänen kuolemansa jälkeen se palautui meille, nyt se on tarpeen.
E-kirja minulla on entuudestaan, siinä voi kirjainkokoa muuttaa mieleiseksi eli on ihan hyvä hankinta ollut. Tykkään kuitenkin enemmän lukea oikeaa, perinteistä kirjaa.
Televisiomme on onnekseni HD kuvalaadultaan, joten nyt vielä pystyn hyvin katsomaan ja näkemään. Jos katson pelkästään oikealla silmälläni, näen koko kuvan ihan sumuisena, epätarkkana enkä näe ihmisten kasvoja lähes ollenkaan.
Hanhenlapsia
Häilyn erilaisten mielialojen välillä. Ikävää on tietää, että jossain vaiheessa voin olla ns. sokea eli erittäin näkövammainen, vaikka näkökykyä olisikin jonkin verran jäljellä. Minusta on jo kauhea ajatus sekin, että jossain vaiheessa ei voi nähdä omia kasvojakaan peilistä, ei tunnistaa vastaantulevia ihmisiä, en nähdä omia lapsenlapsianikaan, minkä näköisiä ovat jne.
Toisaalta olen onnellinen, että nyt ainakin vielä näen, vaikkakaan en niin, kuin vielä pari viikkoa sitten. Olen vasemman silmäni varassa, sitten kun se luovuttaa, niin sitten on asiat todella huonosti.
Ja miksikö vaivaudun kertomaan kaiken tämän?
Siksi, että lukeminen ja kirjoittaminen on nyt jo rasittavan vaikeaa ja siksi ehkä postailen vähemmän tekstiä ja enemmän kuvia. Siis ihan vaan tiedoksi.
Kunpa homeopatian keinot selättäisivät kaikki vaivat...
Amslerin kartta -testiä käytetään silmänpohjan rappeuman havaitsemiseen.
Huom! Näyttösi resoluutio, kirkkaus, koko ym. seikat voivat vaikuttaa testitulokseen, joten tulos on suuntaa-antava. Suosittelemme kuitenkin silmälääkärin vastaanottoa aina, mikäli toteat tuloksessa poikkeavuutta.
Mitä ny? Huamaaks, mul on hauska saparo pään pääl.
Pian kukkivat lumpeet sun muut vesikukat.
Täsä on yks mun hyvä kaveri, se on 2v ja ihan kiva ja kiltti. Sen nuari isäntä on Liattuast kotoisi.
Toho meiän pakolaisten puistoon rakennettii uudet aidat, tämmöiset. Heidän turvaks ilmeisesti, ettei kaikki voi katella heidän pihoillens. Ihan hyvä näin.
Hauskanen kärry. Oli pakko ottaa kuva.
Nämä keltaiset ruusupuut ovat todella kauniita, ei ole tarpeeksi hyvää kameraa niiden kuvaamiseen. Ne tuoksuvat huumaavan hyvälle ja kauas, korttelin päähän. En ole näitä muualla nähnytkään. Jo viime vuonna kuvasin näitä. Nämä kasvavat erään kauneusklinikan parkkipaikalla. En ole klinikan asiakas, vaikka tarvetta olisi kyllä.
