Germany-spesiaali Nr.13

Tässä vielä Auran rannoilla.

Näinä päivinä on kulunut 3 vuotta muutostamme tänne. Silloin ei ollut selvyyttä siitä, minne tulemme asettumaan, ainoastaan se, että liittovaltioista joko Hampuriin tai Schleswig-Holsteiniin, jonnekin tänne pohjoiseen.

Meillä kävi tuuri. Asuntoja oli niukasti ja halukkaita paljon, vähän kuin esim. Helsingissä ja muissa suurkaupungeissa. Siitä huolimatta satuimme löytämään heti ensimmäisinä päivinä netistä tämän meidän asuntomme. Siinä vaiheessa se oli vain nettilöytö eikä aavistustakaan, montako muuta kiinnostunutta ihmistä on jonossa. Huoneiston näyttö sovittiin seuraavalle viikolle, heti maanantaihin. ja sillä se oli selvä!
Meidän taloomme oli/on alaikäraja asukkaille ja kuinka ollakaan, olin juuri kuukautta aiemmin saavuttanut tuon maagisen iän! Huoneistot ovat pääasiassa yksiöitä (30 kpl) ja vain 6 kaksiota. Naapurit sanoivat, että kylläpä huoneisto olikin jo kauan tyhjänä! Ihan kuin sitä olisi pidetty meitä varten...

Ihan ensi silmäyksellä en ystävystynyt tämän kaupunginosan monikulttuurisuuden kanssa, toisella silmäyksellä kyllä. Tämä multi-kulti antaa enemmän vapautta olla oma itsensä, pukeutua miten tahtoo eikä tarvitse samaistua itselle vieraisiin tyypillis-saksalaisiin pukeutumistapoihin. Lisäksi nämä meidän ulkomaalaisemme täällä ovat sopeutuneita, useimmat kauan asuneita, toisen tai jopa kolmannen polven maahanmuuttajia/siirtotyöläisiä. Kaikki hyvin ystävällisiä.

Monikulttuurisuudesta kertoo myös
meidän lähiapteekin henkilökunnan kielitaito.

Hampuri oli muutenkin ystävällinen meitä kohtaan. Saksalaisethan eivät ole innokkaita hanaveden juojia, kuten suomalaiset. He ostavat mieluummin kaupasta. Täällä kuitenkin on yhtä hyvänmakuista vettä kuin meillä oli Turussakin. Ei ole niin pehmeää, mutta saksalaisen mittapuun mukaan pehmeän ja puolikovan veden välimaastossa.  Pääasiassa juon sitä, joskus harvoin kivennäisvettä/lähdevettä. Se onkin hyvin edullista ostaa, yksi 1,5 litran pullo maksaa 0,19e + pantti 0,25e.

Löysin myös heti ensimmäisellä kauppareissulla itselleni mieleisen "voin", sen piti vastata  edesjotakuinkin voimariinia. Sitä on tarjolla eritasoisesti suolattuna sekä suolattomana ja minähän heti siirryin käyttämään sitä suolatonta. Leivissä ja päällysteissä on jo ihan tarpeeksi eli liikaa suolaa, joten sitä ei kyllä margariinissa enää tarvita. Eihän? Liekö Suomessa jo tätänykyä vastaavaa tuotetta tarjolla? Eikä margariinia ilman leipää, FinnCrispiä löytyy lähikaupasta, 1,35e.

Olemme viihtyneet täällä erinomaisesti. Toisaalta se ei suuri ihme ole, sillä "missä koti, siellä sydän". Niin olen aina ajatellut ja tuntenut. Tosin olen monta kertaa jättänyt sen kodin, jossa sydän oli. Sellaista on elämä.Teeveetä katsellessa tulee usein mieleen, että "tuollakin olisi mukava asua" oli kyseinen maa tai kaupunki lähes mikä tahansa. Onneksi en ole niin nuori ja riippumaton, että tosiaan voisin lähteä vaeltamaan paikkoihin, joissa "olisi kiva asua"!  Usein haaveilen siitä, että olisi ollut ihanaa asua koko ikänsä siinä talossa, johon on syntynyt, että olisi vahvat juuret jossain. Se olisi unelma!

Hallintoalueet

Tämä Hampuri on hirveän suuri. Onhan niitä isompiakin kaupunkeja, mutta minulle tämä on valtava kaupunki. Aikaisemmin en ole asunut näin suuressa kaupungissa, asukkaita noin 1,8 miljoonaa ja laidasta laitaan on keskikaupunkimiljöötä, ei saavuta minnekään maaseudulle tai harva-asutusalueelle. Siksi onkin mukavaa asua tällaisessa pienehkössä kaupunginosassa, kuin pikkukaupungissa, asukkaita noin 25000.

Hampuri on jaettu 7 hallintoalueeseen, nimeltään ne ovat Altona, Bergedorf, Eimsbüttel, Harburg, Hamburg-Mitte, Hamburg-Nord ja Wandsbek. Kaupunginosia on 104 kpl. Yhdessä niistä me asumme.

Satama

Vasta tänne muutettuani tajusin, että Hampurin satama ei olekaan meren ääressä vaan joen varrella. Joku aukko oli jäänyt koulusivistyksessä maantiedon tunneilla. Tämä valtava, Saksan suurimman sataman salliva joki on Elbe, pituutta sillä on noin 1100 km. Se laskee siis Pohjanmereen ja saa alkunsa Tšekin tasavallasta vuoristosta nimeltä Riesengebirge, en tiedä sen nimeä suomeksi.
Satama on tietenkin suuri ja se sijaitsee Elben alajuoksun varrella. Läpivirtaavan joen ansiosta Hampuri on yksi Euroopan runsassiltaisimmista kaupungeista, siltoja on peräti noin 2500 kpl.

Elbe ja Hampuri

Tämä pohjoinen Saksa on myös sikäli mukavaa seutua, että täällä puhutaan suurimmaksi osaksi kirjasaksaa eli hochdeutsch, ei tarvitse pähkäillä murteiden kanssa. Täällä on sitten puolestaan omaperäisiä sanoja ja sanontoja, joita en ole aiemmin kuullut. Ne ovat peräisin vanhasta alasaksin kielestä eli saksalaisittain sanottuna Plattdeutsch. Alkuaikoina ihmettelin, kun Wupesta sanottiin lütte (pieni) ja snute (naama, kuono).

Hampurin aamuteeveessä sanotaan säätiedotuksen alkaessa "Schietwetter - Gute-Laune-Wetter" ja tähän asti olen pohtinut, mitä ihmettä se tarkoittaa. Ettei vaan alkuosa ole englantia... Kuulemma se on tuota plattdeutschia ja alunperin tosiaan tarkoittaa melkein sitä mitä pelkäsinkin, mutta nykyään se selitetään siistimmin, epävakainen sää tai sinne päin.

Aikuisten etuniminä täällä kuulee usein tutuntuntuisia, skandinaavisia nimiä; Lasse, Sven, Erik, Jens, Jan, Leif, Paul, Björn, Karin, Kerstin, Inga.
Pikkulasten suosikkinimiä ovat Henri, Jonas, Paul, Finn, Mats, Emil, Mika sekä Emma, Hanna, Charlotte, Sofia, Luisa, Ida, Anna.

 vuonna 1900

Meidän naapurinamme on toisella puolen koulu ja toisella, risteyksen puolella ns. seurojen talo tai mikä sitä parhaiten kuvaisi. Kaupunginosan toimintatalo? Sen päärakennus on yli 100 vuotta vanha, tuo valkoinen talo. Siihen on rakennettu myöhemmin lisärakennus toimintatiloja varten.

Nykyään

Liittokansleri Angela Merkel lomailee miehensä kanssa.
Tulee presidentti Tarja Halonen mieleen...

Hampurilaiset nimittävät kaupunkiaan maailman kauneimmaksi kaupungiksi. Se mainitaan päivittäin aina uudestaan ja uudestaan. Samantapainen mielikuva minulla on syntymäkaupungistani Turusta.

Olen oikea nurkkapatriootti ja on mukava tunne, kun tunnen omasta kotikaupungistani eli Turusta koko ydinkeskustan, myöhemmin rakennetut lähiöt jäivät kuitenkin vieraiksi. Paitsi ne, joissa olen itse aikoinaan asunut. Silloin omassa lapsuudessani oli oikeastaan vain ydinkeskusta sitä varsinaista kaupunkialuetta. Ja se on tuttuakin tutumpaa.
Täällä Hampurissa en koskaan tule koko Hampuria tuntemaan. Pitäisi olla nuori ihminen tai täällä syntynyt, silloin tulisi näinkin suuri kaupunki varmaan tutuksi.

HSV:n eli täkäläisen jalkapalloseuran hymni Hampurille.
Hauskat sanat.
Toinenkin versio on olemassa, toisin sanoin.

Hamburg meine Perle,

du wunderschöne Stadt.

Du mein Zuhaus, du bist mein Leben.

Du bist die Stadt auf die ich kann, auf die ich kann.

Los Jungs!

Wenn du von Süden kommst,

ist Hamburg direkt vor Grönland.

Wenn du von Norden kommst,

liegt Hamburg in Afrika.

Wenn du vom Balkan kommst,

kann's dir passier?n daß du nich´ mal auffällst.

Wenn du aus China kommst,

seh´n die Leute hier komisch aus.

Wenn ich weit weit weg bin,

ob in Sydney oder Rom,

dann denk´ ich Hamburg meine Perle

und singe home sweet home.

Hamburg meine Perle,

du wunderschöne Stadt.

Du mein Zuhaus, du bist mein Leben.

Du bist die Stadt auf die ich kann, auf die ich kann.

Wenn du aus Frankfurt kommst,

ist Hamburg die Offenbarung.

Wenn du aus der Hauptstadt kommst,

möchtest du hier gar nicht mehr weg.

Würd´ ich über München sing´,

müßt´ ich lügen daß die Balken biegen.

Das soll´n mal die ander´n tun,

ganz ehrlich - das wär´ nichts für mich!

Wenn ich weit weit weg bin,

ob auf Sydney oder Rom,

dann denk´ ich Hamburg meine Perle

und singe home sweet home.

Hamburg meine Perle,

du wunderschöne Stadt.

Du mein Zuhaus, du bist mein Leben.

Du bist die Stadt auf die ich kann.

Der Michel und Hans Albers,

die Fans, das Stadion.

Das bin ich, das ist mein Leben

und wo anders möcht´ ich wirklich nicht wohn´,

wirklich nicht wohn´.

Wenn du dahinterkommst,

heißt Tamara in Echt Klaus-Dieter.

Wenn du aus der Kneipe kommst,

ist Hamburg so rund wie Kiel.

Wenn du nicht mehr weißt woher du kommst,

dann ist Hamburg deine neue Heimat.

Wenn du von der Uni kommst,

kannst in Hamburg Taxi fahr´n.

Hamburg meine Perle,

du wunderschöne Stadt.

Du mein Zuhaus, du bist mein Leben.

Du bist die Stadt auf die ich kann.

Wenn ich weit weit weg bin,

ob in Rio oder Prag,

dann denk´ ich an all die Sachen,

die ich an dir so gerne mag:

Der Michel und Hans Albers,

die Fans, das Stadion.

Das bin ich, das ist mein Leben,

und woanders möcht ich wirklich nicht wohn´.

Der Stadtpark und die Alster,

der Hafen, meine Reeperbahn.

Das bin ich, das ist mein Leben,

das ist die Stadt auf die ich kann, auf die ich kann!

Hamburg meine Perle,

du alte Hafenstadt,

du bist mein Zuhaus, du bist mein Leben.

Du bist die Stadt auf die ich kann, auf die ich kann!

PS. Germany-spesiaalit 1-5 löytyvät Vilin blogista.

Haaste blogikamulta

Saimme mäyräkoira Artulta haasteen, johon yritän vastata. 

1. Koirasi/koiriesi rodun paras ominaisuus?

Koirani koko on rodun paras ominaisuus tässä elämänvaiheessa, jolloin omistaja alkaa olla seniori-ikäinen ja ison koiran hallinta alkaisi olemaan vaikeaa. 

2. Miten motivoit itsesi ja koirasi harrastamaan?  

Mua motivoitiin tekemään silppua,
hyvä tulos, eikö?

Oikeastaan en mitenkään. Meillä koiran kanssa harrastaminen on normaalia arkea, lenkkeilyä ja elämästä nauttimista. Koira itsessään on se motivaatio, joka saa meidät ihmiset liikkeelle. Ilman koiraa jämähtäisimme sohvalle.


3. Oletko koirasi suhteen kontrollifriikki vai rento riehumiskaveri? 
Todellakin olen valitettavasti kontrollifriikki. Rento riehuminen on taaksejäänyttä elämää, sellaista oli ensimmäisen koirani kanssa...


4. Haastavin asia oman koirasi kanssa?

On haastavaa huolehtia, että koira ei jää alle, varsinkin vieraiden tullessa, he eivät osaa varoa. Pelkään (= kontrollifriikki) aina, että joku istahtaa sohvalle tai astuu kävellessä koiran päälle.

5. Oletko pelännyt joskus koiraa? Jos, niin missä tilanteessa?  

Pelkään isokokoisia, vieraita koiria. Myös tuttuja isoja koiria pelkään, jos mahtailevat tai osoittavat vähänkin sen tyyppistä käyttäytymistä. Koskaan ei ole iso eikä muukaan koira purrut, joten en oikein tiedä, mistä pelko juontaa. 
Ainoa tapaus oli, kun parikymppisenä kävelin jalkakäytävää pitkin ja sen varrelle pysähtyneestä autosta hyppäsi yhtäkkiä iso saksanpaimenkoira minua kohti. Silloin pelästyin todenteolla. Ehkä se pelko juontaa tästä tapahtumasta?

6. Metsästys vai näyttelyt? Agility vai vaellus? Mitä harrastaisit koirasi kanssa, jos ei tarvitsisi miettiä asuinpaikkaa, rahaa tai ajankäyttöä!? 
Metsästys ei tulisi ikinä kysymykseen, ei missään muodossa.
Myöskään näyttelyt eivät kiinnosta ollenkaan. Ensimmäisen rotukoirani ilmoitin näyttelyyn, mutta ehdin ennen sinne menoa huomata, että se maailma ei olekaan niin rehellinen ja koiraystävällinen, kuin oletin. Joten en ole ainuttakaan koiraani vienyt näytille.
Agilityharjoituksia kävimme kerran katsomassa aikaisemman, silloin 5kk ikäisen lapinkoiramme kanssa ja se into lopahti siihen, kun eräs harjoitteleva terrieri hyökkäsi pentumme kimppuun ja samalla puri myös väliin mennyttä miestäni reiteen terveyskeskuskäynnin ja uusien farkkujen hankinnan verran. 

vas. Niilo ja Hessu

Vaellus on ollut mun juttuni. Lapinkoirieni kanssa olin vaeltamassa joka sunnuntai Turun saariston metsissä toisten samanhenkisten koiranomistajien kanssa. Wupen kanssa tehdään toki pitkiä lenkkejä, mutta ei sitä voi silti luonnossa vaeltamiseksi sanoa. Ihmisasutuksia joka puolella.

7. Onko koirasi vastannut aiempaa käsitystäsi ko. rodusta? Tai jos sinulla on ollut sama rotu ennenkin: mikä yllätti toisessa/kolmannessa koirassa? 

vas. tytär Tiny ja äiti Jenny

Meillä on ollut aiemmin kaksi pitkäkarvaista chihuahuata. Narttuja molemmat, äiti ja tytär. Nartut olivat ystävällisempiä, ei koskaan murinaa ketään kohti. Vieraista ihmisistä hekään eivät tykänneet. Wuppe uroksena on ärhäkämpi, itsetietoisempi ja vähemmän hellyydenkipeä.

8. Mitä eniten toivoisit koiran ja sinun yhteiselolta?  
Toivon, että pysymme molemmat terveinä! 

9. Miten usein koulutat koiraasi tai opetat sille uusia asioita?
  

Pientä koulutusta on jatkuvasti menossa. Ihan ohimennen, arkisessa elämässä.
Harjoittelemme katsekontaktia ruokailutilanteen edellä, sujuu jo hyvin. 

Toinen projekti on Wupen totuttaminen hellyydenosoituksiin, rapsutteluun yms. Sekin sujuu jo paremmin, mutta taivalta on vielä edessä. Huomaan Wupen tykkäävän jo sellaisesta, mutta yritän olla ylittämättä sitä rajaa, jolloin Wuppe murahtaa. Olen oppinut aika hyvin hoksaamaan, milloin on se oikea hetki lopettaa. Siedättäminen jatkuu...

Toivomisen varaa löytyy Wupen suhtautumisessa pikkulapseen. Vahtii kaikkea lapsen ollessa läsnä, varsinkin lapsen liikkeitä, vaikka lapsi ei koirasta välitäkään. Tässäkin asiassa harjoitukset jatkuvat.


10. Mikä on sinun ja koirasi laatuaikaa?  

Ehdottomasti se hetki päivästä, jolloin me ihmiset juomme kahvia ja Wuppe saa ruokansa. Wuppe on niin innokkaasti mukana touhussa, vahtii niin herttaisen ahkerana apulaisena valmisteluja, juoksee terhakkaasti sinne tänne, noutaa pyynnöstä isännän paikalle ja sitten me kaikki kolme nautimme päivän parhaasta hetkestä.

11. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin, toimisitko samoin koirasi kanssa?
Palaisin aikaan, jolloin Wuppe tuli meille. Aloittaisin nuo kohdassa 9 mainitut harjoitukset heti. Silloin vain en vielä tajunnut, että Wuppe on jäänyt paljosta paitsi, vaikkakin perushuolto siellä kennelissä onkin toiminut moitteettomasti. 
Sen sijaan 3,5 vuotta vähäisin ihmiskontaktein on jättänyt jälkensä. Ei ole ehditty pentuiän jälkeen sylissä pitelemään, Wuppe oli vain yksi laumasta ja aktiivisen kennelin urosten tavoin peräkammarin poika. 

Haasteen alkuperäiset ohjeet:

1. Kiitä sinut haastanutta blogia ja linkkaa hänen bloginsa.

2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 eri kysymykseen.

3. Nimeä ja linkkaa 11 Liebster Award -haasteen ansainnutta alle 200 lukijan blogia.

Annan haasteen eteenpäin seuraaville, ilman mitään sen kummempia ohjeita:
Aatu
Eikka ja Danny
Elli
Elvis ja Hugo
Eppu
Essi
Iivari
Ossi
Rio, Rinti ja Rondo
Timi
Wilma

+ kaikki muut halukkaat bloggaajat!

Viherpeukalo?

Ulkona on luonto kauneimmillaan, kuitenkin eri tavalla kuin alkukesästä. Olen yrittänyt saada sitä kukkien paljoutta ilokseni tänne kotiinkin. Viherpeukaloa kutittaa sillai mukavasti, mutta en taida olla oikein taitava siinä(kään).

Tällä hetkellä näyttää siltä, että ollaan tulossa sinuiksi tämän punaisen kiinanruusun kanssa. Alkuvaikeuksia oli. Sehän pudotti lähes kaikki nuppunsa muutettuaan meille. Sitten huomasin pientä seittiä kukassa! Kävin meitin ostoskeskuksen soveliaat kaupat läpi ostaakseni jotain myrkkyä.
Ei löytynyt, kukkakaupasta sain tietää, että heilläkään ei ole lupa myydä kasvimyrkkyjä.
Ystävällinen myyjätär kirjoitti sitten minulle ohjeet, jonka mukaan suihkuttaisin koko kasvin vesi+rypsiöljyseoksella kerran viikossa, välillä puhtaaksi suihkuttaen. Ohje oli aivan liian hankala toteuttaa, miten ja missä suihkuttaisin öljyä. Itseni tuntien, olisi meidän kotimmekin öljyssä.
Jos kiinanruusuni olisi kasvanut puutarhassa, olisi tuo neuvo ollut ihan hyvä.

Seiteistä pääsin ilmeisesti eroon aloittamalla suihkuttamaan kukkaa altapäin ja lisäksi asetin ruukun laakeaan astiaan, jonka täytin vedellä. Ajatuksenani, että siitä nousee kosteutta. Tällä hetkellä se tuntuu toimivan. Tuholaisia eikä seittejä näy ja nuppuja on 27 kpl. Ja kaikkein parasta, ei ole enää pudottanut niitä, vaan tuovat iloa arkeen kukkimalla 4-5 päivää!

Heinäkuussa otettu kuva.

Murheen kukka sen sijaan on toinen, keltainen kiinanruusuni. Luultavasti meille tulee ero. Siinä ei näytä olevan mitään tuholaisia, se tekee nuppuja, jotka pudottaa yleensä viime hetkellä, juuri ennen avautumista. Ja ne harvat nuput, jotka aukeavat, kukkivat vain yhden ainoan päivän!
Kuinka turhauttavaa. Saa nähdä, miten ystävyytemme päättyy.

Suurin osa sisäkukistani on tänäkin vuonna kesälaitumella eli parvekkeella. Siellä ovat jukkapalmu, rahapuu ja kaikki kaktukset. Näyttävät viihtyvän hyvin, sillä uusin kaktukseni, jonka pistokkaan pihistin (kansanperinteen mukaan pistokas on aina otettava salaa...) viime marras-joulukuun vaihteessa porraskäytävästä, yllätti totaalisesti. Se alkoi heinäkuun loppupuolella kukkia! Ja kukkia oli todella runsaasti ja ne kestivät kauan. Ja kuinka kauniita ne olivatkaan!

Päädyin ostamaan pienen punaisen flamingonkukan, näin sellaisen meidän talon porraskäytävän ikkunalaudalla ja heti siltä seisomalta kukkakauppaan! En ole aiemmin omistanut sellaista kukkaa, tuttu silti, mutta vain ulkonäöltä. Tämä tuntuu olevan melko vaatimattoman oloinen toistaiseksi, ei olla vielä kauan tunnettu toisiamme.

Siksi olikin mielenkiintoista saada lahjaksi iso vaaleanpunainen flamingo! Tuo väri oli aivan uusi tuttavuus, en ole tuollaista hempeän rosan väristä koskaan ennen nähnyt. Tuunnemme toisemme vasta pari päivää, joten en osaa vielä sanoa, tuleeko meistä sydänystäviä. Toivottavasti!

Pink Fever®

Paras kukka viherpeukalottomalle. 

Munt jätetti tähä unilualan suul.
Mun kaveri Wuppe läks aamulenkil.
Mua ei hualittu mukka.
Mä olen kyl hiukapal katkera siit.
Kai se pia siält tulee takas.

Onpas nää kukat nätei, oikei täytyy tarkka kattoo
ja ihail niit, vaik mä olenki vaa koira.
Ja nyt sit äkki takas kotti, ko mun kaverini Tiikeri orottaa mua!

Wuutisia / elokuu

Elokuu on auringonkukkien aikaa.

Meille ei oikeastaan kuulu mitään uutta, mutta tarkemmin ajatellen sittenkin. Kerrottakoon niistä luontokuvien kera. Kesä on aina ollut minulle kiiresitä aikaa, varsinkin heinä-elokuun vaihde, ihan joka vuosi niin kauan kuin taaksepäin muistan. Ei koskaan ole ollut mökkivieraita, koska ei ole ollut mökkiäkään. Sen sijaan yhteydenottoja ja tapaamisia on loma-aikaan runsaasti ja sitten jotakin ihan privaattielämään kuuluvia tapahtumia siihen lisäksi.
Syntymäpäiväni sattuu juuri tuohon vaiheeseen. En niitä yleensä mitenkään juhli enkä edes Fb:ssä ilmoittele, mutta huomasin taas kerran omistavani yllättävän suuren ystäväjoukon. Sitä ihmettelen usein, kuinka minulla voikaan olla niin paljon hyviä, uskollisia ystäviä? En koe olevani ollenkaan niin hyvä ystävä ystävilleni kuin he ovat minulle.

Liekö hortensia?

Esikoiseni käväisi täällä miehensä ja nuorimman lapsensa kanssa ja se sai huolimatta kaikesta jälleennäkemisen ilosta minut hiukan pois tolaltani. Heidän lähdettyään ajatukseni risteilivät kauan tapaamisessamme ja herättivät runsaasti tunteita. Olen lapsesta lähtien ollut hyvin tunneherkkä ja tein aina kaikkeni, jotta kukaan ei sitä huomaisi. Nykyään en enää kykene siihen, vaan oikeastaan vältän kaikkia liikaa tunteita herättäviä tapauksia.

Wuppe käväisi taas eläinlääkärissä. Katseli viikonlopun yli jatkuvasti peppuaan päin, jossa ei kuitenkaan mitään erikoista näkynyt. Maanantaina sitten tehtiin varmuuden vuoksi visiitti ellillle. Anaalirauhaset olivat okei, joten ell alkoi epäilemään, että josko pojalla olisikin matoja. Mukaan saimme Milbemax- matolääkkeen eli 1 tbl. Visiitille tuli hintaa 11,83e.
Kotona muistui heti mieleen, että viime kesänähän Wupella oli niitä kirppuja ja kirput levittävät matoja. Kuinka en taas tuollaistakaan itse hoksannut tai muistanut?
Pikaisesti luin tietoja Milbemaxista ja osittain sillä lääkkeellä tuntui olevan huono maine. Chihuahua-foorumilla ei kuitenkaan kukaan maininnut mistään sivuoireista. Milbemaxia  käytetään myös nenäpunkin karkoittamiseen. Se on hermomyrkky, joten ei ole mikään kevyt lääke, mutta kirput levittävät nimenomaan heisimatoa ja siihen ei tehoa vähäisempi myrkky. Huoh.

Rautayrtti

Sitten annoin sen tabletin Wupelle ja aloin jännäämään, miten käy. Voi että, kuinka taas stressasin sitä. Wuppe oli kieltämättä outo, ei ollenkaan oma itsensä. Ei sentään oksentanut eikä saanut ripulia, ei menettänyt ruokahaluaan ja liikkui ja nukkui ihan normaalisti. Oli kuitenkin jotenkin poissaoleva.
Päätin, että seuraava matoepäily tarkastetaan näyttein. En ala antamaan useasti moista Milbemaxia, paitsi jos näytteessä näkyy matoja, pakkohan se on sitten.

Puistojalava Ulmus hollandica 'Wredei'

Seuraavaksi tuli kuvioon kirput. Vuosi sitten niitä oli ja nyt juuri eilen Wupen palatessa ulkoa, huomasin pikkuisen "hedelmäkärpäsen" Wupen käpälän päällä. Nappasin sen kiinni ja totesin kirpuksi. Argh. Sitten kampasin Wupen täikammalla ja kas, löytyi toinenkin kirppu, vähän isompi. Sain senkin kiinni, voisin olla jopa ylpeä kirpunkiinniottamisentaidostani. Ei ole mikään helppo juttu, sitä elukkaa ei voi kämmenellä tarkastella, se hyppää pois ja tosi kauas.

Välillä on pakko lepuuttaa silmiä...

jotta jaksaa taas pitää niitä auki. 

Onneksi kotona oli niitä viime vuonna antamiani tabletteja, joita annetaan kerran kuussa painon mukaan puolen vuoden ajan. Ja sitten Wuppe joutui kylpyyn. Ensi kesänä aloitan tuon kirpuntappo-operaation jo juhannuksen tienoolla, sitten se on jouluna ohi. Mieleni tekisi antaa Wupelle jotain, jotta ne kirput eivät ollenkaan hyppäisi häneen eli hyppäisivät samantien pois. Taitavat vaan olla niin kovia myrkkyjä, etten tohdi koiraani laittaa. Mieluummin sitten vaikka joka vuosi yksi Milbemax-matokuuri. Täältä löytyy viimekesäinen 3-osainen kirppuaihe.

Heppojakin on käyty katsomassa, lähelle ei nyt päästy.

Huojentavaa on sentään se, että toisin kuin viime kesänä, ei nyt tänä vuonna ole ollut riesaa muurahaisista eikä mistään riisihäröistä eikä muistakaan kärsäkkäistä. Sen sijaan yksi ampiainen kiusaa meitä jatkuvasti, ei anna hetken rauhaa istuskella parvekkeella edes näinä aniharvoina lämpiminä päivinä. Jo se pörrää heti siihen, vaikka ei ole mitään herkkuja edes tarjolla.
Eilen se tuli neljä kertaa sisällekin ja joka kerran palasi ulosheiton jälkeen takaisin, joten suljimme kaikki ikkunat. Päätin antaa hyönteismailasta, jos vielä kerran häiritsee. En tohdi tappaa kärpäsiäkään, mutta itsepuolustukseksi läiskäsen kyllä ilman omantunnontuskia hyttyset ja nyt myös tämän ampiaisen, jos vielä liki tulee.

Kylpyynkin jouduin mokomien kirppujen takia. Höh.