Loppulause ♥

Tähän on tultu. 

Tämä on viimeinen blogikirjoitus ainakin toistaiseksi.

Elämästä on tullut sen verran haasteellisempaa, että aika ja voimat eivät riitä näinkin vaativaan kuin bloggaamiseen. Kuulostaa huvittavalta, mutta itselleni se on tarkoittaa nyt ikävää, eroa, luopumista ja periksi antamista.

Ikää on tullut liikaa ottaen huomioon jaksamiseni. Kun yhdestä vaivasta pääsen eroon (kyseenalaista sekin) niin jo on joku uusi riesa kulman takana vaanimassa. Näkökykyni huononeminen vaikeuttaa harmillisesti kirjoittamista ja montaa muutakin tekemistä. 

*Kyyhky lemmikkinä

*Die Wahrheit über Stadttauben

Laitan tähän nyt tällä kertaa puluaiheisia kuvia. 

Mielelläni olisin lisännyt jonkun hyvän linkin, 

mutta enhän sellaista suomenkielistä löytänyt kuin yhden.
Lisäksi oli turvauduttava saksankielisiin.

*Pulu

Sarjakuva aiheesta "Kuka onkaan sottaaja, 
pulu vai ihminen?"

*******

Wuppe tässä relaa ja miettii päivän teemoja eli "joko sitä ruokaa pian saisi".

Sitten piiloon. 

Loppulaskut eli tilastot koko 3,5 vuoden ajalta

Maaliskuun tarinoita

Lapsuudenystäväni maalasi Wupen pentuaikaisen kuvan tauluksi. 

On nyt seinällä tässä "sekretäärin" yläpuolella. ♥

Tässä tämä kullanmuru on juuri herännyt päivänokosiltaan,
on aivan kuin höppänä, kieli lerpattaa ja katse on hämmästynyt.

Vaan eihän Wuppe ole höppänä, eihän... 

Wupen auringonpalvontapaikka. 

Se paikka on Wupen löydettävä jostain, 

kun me ihmiset vetelemme verhoja kiinni, 

ettei vaan liikaa aurinkoa pääse tulemaan. 

Wupen auringonläikkä löytyy usein sohvan selustalta.

Tämän näköistä on puiston nurmikko aamuisin, 

kun maamyyrät ovat myllänneet. 

Joka aamu.

Tässä sitten pari lenkkikuvaa, molemmat samalta lenkiltä.

Närästys

Sitten ihan oikea asiakin. Wuppehan (nyt melkein 7v) on ollut koko 3,5 vuotta meillä vietttämänsä elämän ajan ollut terve kuin pukki. Aina on kaikki ruoka kelvannyt, nenäänsä ei ole kertaakaan nyrpistänyt, ei ole oksennellut, ei ripuloinut eikä anaalirauhasetkaan ole lähes pariin vuoteen ilmoittaneet mitään itsestään. 

Nyt sitten useita viikkoja päästeli paukkuja tiuhaan tahtiin ja vatsakin murisi kummallisesti ja se kaikki alkoi huolestuttaa. Osoitti iltaisin pahoinvoinnin tapaista oloa, yökkäili, ei kuitenkaan sen enempää.

Kauhea huoli, muistui mieleen kaikki Vilin kanssa koettu. 

Sitten alkoi öinen oksentelu, kai kolmena neljänä yönä peräkkäin. Otin esille eli jouduin etsimään, missä on chihun ravinto-opas ja löytyihän se vihdoin ja viimein. Sieltäpä löytyi apu! 

Wuppe sai aina iltaisin yhden siivun omenaa, jonka söi aina ja jo usean kuukauden ajan. Kuulemma tuore omena aiheuttaa joillekin koirille vatsavaivoja ja jos haluaa antaa omenaa, niin siivujen pitää olla huoneenlämmössä niin kauan, kunnes ne ovat jo ruskeita. No siitä asia selvisi. 

Kuinka ollakaan, sen jälkeen ei ole paukkuja kuultu eikä oksentelujakaan! Eli todellakin arvaus osui heti oikeaan, siitä olen oikeasti kiitollinen. ♥