Hyvää syntymäpäivää!

Viisivuotiaalle vaan

viisi kertaa hurrataan!

♥

Njam.

Saimme rakkaat terveiset Vilin "tyttöystävältä" Turusta,
joka täyttää tänään 1.6. komeat 16 vuotta!
♥ Onnea Emppu ♥

Kevään kuvia

Toukokuu on ollut vaihteleva, mitä säähän tulee. Silloin tällöin yksi ainoa aurinkoinen, kesäinen päivä, sitten taas koleaa ja epävakaista. Sadekuuroja, harvakseltaan. Luonto kylläkin tarvitsisi kunnon sadetta, sellaista ei ole aikoihin ollut.

Wuppe on siirtynyt kesäaikaan, liikkuu paljon, tekee kolmen tunnin lenkkejä eikä osoita mitään väsymisen merkkejä. Paino on kohdillaan, silti Wuppe ei näytä hoikalta. Olisikohan lihasmassa kasvanut?

Kuva toukukuun alkupäiviltä. 

Eräs siirtolapuutarhamökki

Tuntematon, kukkiva puu

Wuppe ja kaunokaiset

Latokahvila lauantaisin ja sunnuntaisin klo 14 lähtien.
Marjojen- ja kukkienpoimintaa!
Bernekehof

Sademetsää, viidakkoa, metsäpolkua?

Paikka auringossa

Lempi lopahti morsmaikun käytyä pesulla,
mutta tyynyksi kelpaa sentään

Orvokei

Helluntaiheila

Piti ottaa kuva vierivieressä loikoilevista,
mutta kameran nähdessään Wuppe lähtikin livohkaan.

Jos ei heilaa helluntaina, ei koko kesänä. Parempi olisikin, ainakin Wupelle, vaan ei Wupen mielestä.
Wuppe viettää toista kevättään meillä, yksi kesäkin on jo takana, eikä Wuppe aiemmin ole osoittanut mitään merkkejä siitä, että on ehta uros. Vähät on välittänyt nartuista, pehmolelut ovat saaneet olla rauhassa lemmennälältä, mitään hormonaalista oireilua ei ole ilmennyt.
Tänä keväänä on kaikki toisin. Kotona sälli on rauhallinen, ruoka maistuu, ei pyri ulos eikä ole mitenkään levoton. Mutta nyt on heila löytynyt! Aikaisempi ystävyyssuhde tiikeriin on muuttunut seurustelusuhteeksi. Nyt ollaan niin pitkällä, että hormoonit ovat saaneet ylivallan.

Wuppe vei morsmaikkunsa suojaan paparazzeilta.

Koko ruljanssi alkoi reilut pari viikkoa sitten. Tiikeri sai tuta, mitä on olla morsmaikkuna, tuossa ihan julkisesti piehtaroitiin. Kun sanoin hiljaisesti "murr", niin homma loppui heti. Tätä rataa mentiin jonkin aikaa ja "murr" tepsi hyvin.

Painukaa pois, tää on mun heilani!

Sitten tämä lemmenkipeä koirariepu lopetti tuon päivänvalossa jylläämisen ja siirtyi seuraavaan vaiheeseen. Piehtarointi tiikerin kanssa alkaa heti, kun makuuhuoneessa valot sammuvat. Meno Wupella on kahta hullumpaa, vaeltaa tiikeriä kantaen nukkumapaikkojensa väliä, välillä ähkimistä ja huohottamista ja taas menoksi.
Kahtena yönä, ei peräkkäisinä kuitenkaan, on tuo poika ollut ihan sekaisin tiikerinsä kanssa. Kerran murahdin kokeeksi ja hiljaisuus tuli. Seurauksena oli, että Wuppe siirtyi morsmaikkunsa kanssa olohuoneeseen. Ei ole tyhmä koira, ei! Wuppe ei tuntunut asettuvansa ollenkaan. Houkuttelin luopumaan tiikeristään hetkeksi herkkupalan avulla ja niin sain napattua tiikerin pois. Heilan lähdettyä tuli yörauha, Wuppe kömpi muina miehinä koppiinsa nukkumaan ja niin kuorsattiin kaikki yhdessä.

Tiikeri on päässyt jo huuhteluvaiheeseen.

Aamulla Wuppe hoksasi morsmaikkunsa olevan pöydällä ja sai sen sitten kuitenkin vähäksi aikaa itselleen. Päätin nimittäin pestä tiikerin ihan nyrkkipyykissä, niin oli likainen, että ihan inhotti. Wuppe seurasi operaatiota kylpyhuoneessa ja jos ei olisi koira, niin olisi kauhistunut kuivausmenetelmääni. Wuppe sai kuin saikin tiikerinsä heti pesun jälkeen itselleen, tosin vielä hieman kosteana,
Aika näyttää, herättääkö putipuhdas tiikeri vielä intoa vai onko se niin, että ruokahalua haetaan lenkillä, mutta kotona vasta syödään.

Tässä mennään taas saunapuhtaan tiikerin kanssa 
paparazzeja karkuun.

Heleää helluntaita!

Eläinsuojelutarinoita

Täällä Hampurissa oli kuvan osoittama tilanne tässä muutama viikko sitten. Iäkäs collie-koira oli haukkaamassa raitista ilmaa aidatulla kattoterassilla ja kuinka ollakaan, luiskahti aidan raosta katolle. En kuvan perusteella ymmärrä, mistä raosta noinkin iso koira on mahtunut putoamaan, mutta niin vaan tekstissä kerrottiin. Onneksi jäi kattoränniin seisomaan. Palokunta pelasti koirapolon ahdingosta ja tämä tarina päättyi siis hyvin.

Tämä seuraava tarina on surullinen. Ehkä se on ollut suomalaisissakin lehdissä luettavana.
Tanskan uusien koiralakien perusteella 27 vuotias mies menetti oman Zanto-koiransa viranomaisille. Hänelle annettiin viikko aikaa todistaa, että koira ei kuulu Tanskassa kiellettyihin rotuihin. Tähän mies ei kyennyt ja hänen koiransa tapettiin. Koira oli ollut kaikki kaikessa miehelle eikä koskaan ollut tehnyt kenellekään pahaa. Mies ei kestänyt tätä epäoikeudenmukaista tekoa viranomaisten taholta ja päätti lähteä koiransa mukaan ikuisuusmatkalle eli teki itsemurhan.

Tämä epämoraalinen laki Tanskassa koskee myös koiria, jotka vain ulkonäöltään muistuttavat kiellettyjä rotuja sekä myös turistien mukana maahantuotuja koiria.

§1a Der Besitz und die Zucht folgender Hunde sind verboten:
– Pitbull Terrier
– Tosa Inu
– Amerikanischer Staffordshire Terrier
– Fila Brasileiro
– Dogo Argentino
– Amerikanische Bulldogge
– Boerboel
– Kangal
– Zentralasiatischer Ovtcharka
– Kaukasischer Ovtcharka
– Südrussischer Ovtcharka
– Tornjak
– Sarplaninac 

Abs 2: Das Verbot aus Absatz 1 bezieht sich auch auf Kreuzungen der genannten Hunderassen.
Abs. 3: Die gewerbliche Einfuhr von Hunden nach Absatz 1 oder 2 ist verboten.
§1a wurde eingefügt mit dem Änderungsgesetz Nr. 717 vom 25.06.2010 vom 01.07.2010 an. Personen, die am 17.03.2010 Hunde nach §1a Abs.1 Nr. 3-13 oder Kreuzungen daraus besaßen, dürfen diese weiterhin besitzen. Diese Hunde dürfen jedoch nicht den Besitzer wechseln. Auf öffentlichen Straßen, Wegen, Plätzen usw. sollen die Hunde angeleint und mit einem sicheren, geschlossen Maulkorb versehen sein…
§1b Hunde, die unter Nichtbeachtung der Regeln aus §1a gehalten oder eingeführt werden, werden durch Polizeimaßnahmen getötet.
Abs. 2 Bestehen Zweifel, ob der Hund einer der in §1a genannten Rassen oder einer Kreuzung angehört, kann die Polizei verlangen, dass der Besitzer die Rasse oder den typ des Hundes dokumentiert.
Abs. 3 Falls der Besitzer nicht schnell die notwendigen Dokumente im Zusammenhang mit Abs. 2 vorlegen kann, ergreift die Polizei Maßnahmen mit dem Ziel, den Hund mittelfristig von seinem Besitzer zu entfernen.
Abs. 4 Hat der Besitzer innerhalb der von der Polizei gesetzten Frist keinen ausreichenden Nachweis erbracht, dass der Hund nicht einer der Rassen oder Kreuzungen angehört, die in §1a aufgeführt sind, wird angenommen, dass der Hund unter Verletzung von §1a gehalten wird.

Danish legislation on dogs
Rasseliste Dänemark


Hampurin löytöeläinhoitolan tarinoita

En saata ymmärtää ihmisiä, jotka hylkäävät koiransa kadulle. Vielä vähemmän tajuan sellaisten ihmisten tunne-elämää, jotka heittävät iäkkään koiransa ulos, kadulle, pois. Siis eikö omistajan ja koiran välille ole syntynyt mitään kiintymystä ihmisen taholta? Eikö etenkin vanha koira ole kuin oma lapsi, perheenjäsen?
Nämä kuvissa esiintyvät koirat ovat kaikki nyt keväällä kadulle hyljättyjä eikä kukaan ei ole niiden perään kysellyt. Osa on löydetty eläinhoitolan lähistöltä, osa puistoista harhailemassa. Kaikki nämä koirat on todettu terveiksi, kilteiksi, kaikin puolin mukaviksi ihmisen kumppaneiksi.

Parasta tässä tarinassa on se, että Giselaa lukuunottamatta nämä koirat ovat löytäneet lyhyessä ajassa uuden vanhuudenkodin. ♥ 
Toinen ryhmä iäkkäitä koiria (ja kissoja) ovat ne, joiden isäntä/emäntä on sairastunut tai tullut niin iäkkääksi, että on ollut pakko luopua lemmikistä. Nytkin on yksi noin 10 vuotias pitkäkarvainen chihuahua Pedro kotia vailla juuri tästä syystä. Ja ihana 5 vuotias,kadulle hylätty tiibetinspanieli...

Koiran luovuttaminen koirahoitolaan maksaa omistajalle jonkin verran, summaa en tiedä. Koiran hylkääminen kadulle, vaikkakin esim. koirahoitolan eteen, on eläinsuojelulain mukainen rangaistava teko. Syyllistä ei yleensä löydetä. Löytöeläimen vieminen ei tietenkään maksa mitään.
Nyt lomakauden alkaessa hylätään koiria taas tavallista runsaammin. Sidotaan tolppiin, jätetään kadulle. En voisi lähteä lomailemaan, jos joutuisin sen takia koirani hylkäämään.

Gisela, Jack Russel, ~12v, etsii vielä kotia

Hasi, chihuahua, ~14v

Opa Wilson, bokserimix, ~ 12v

Löwchen, ~10v

Tässä pentutehtailun pentue, joka takavarikoitiin hampurilaisesta asunnosta.
Pennut olivat saapuneet itäisestä Euroopasta ja joutuivat valitettavasti karanteeniin,
joten pentuaika kului ilman muita koirakontakteja.
Nyt pennuilla on karanteeni suoritettuna ja ikää noin 7 kk.
Nyt alkaa sosiaalistaminen ja oikean koiranelämän opettelu, hihnan kanssa lenkkeily jne.

Tässä yksi kissaosaston huoneista.
Olen nähnyt samankaltaisia suomalaisissa eläinhoitoloissa.
Juuri nyt ollaan laajentamassa kissaosastoa, tulijamäärät ovat taas nousussa.

Kevätjuhla 2015

Wuppe, Canelo ja naapurin Musti

Tässä tämä meidän pikkuwuppe, jonka "oikea" nimi on Canelo,
matkalla kolmen muun kanssa samalla koneella tänne Eurooppaan.
Canelo jatkoi sitten yksinään matkaa tänne meille, kun muut ilmeisesti lensivät Suomeen.

1

2

3

Ääniä saivat kaikki kolme ehdokasta tasaisesti, 3 ääntä jokaiselle. Jos lasken mukaan, leikkimielellä kun ollaan, myös nuo kommentteihin kirjoitetut arvaamiset, niin  1. 4, 2. 2 ja 3. 1 ääntä. Niissä oltiinkin ihan eri mieltä. Ihmeellistä kyllä meitin isäntä arvasi oikein, kun kyselin vaihtoehtoja ennenkuin molla saapui. 

Oikea vastaus on kandidaatti numero 3! 

Onnittelut kaikille osallistuneille. 

Osallistumismäärä arvauskilpaan oli yllättävän huima.

 

Tällä kolmoskandidaatilla on oikean mallinen omenapää verrattuna noihin kahteen muuhun ja lisäksi sen olemus kuvaa aika hyvin Wuppea. Wuppe on yllättävän ilmeikäs koira, harmillisesti niitä ilmeitä ei ehdi useinkaan kameralle tallentamaan. Tietenkään kukaan muu ei voi samalla tavalla tuntea Wuppea kuin me kotiväki. Teillä muilla on vain Wupen julkinen olemus tiedossa, eikä sekään yhtään hassumpi ole. 

Paita & Peppu?

Vili

Tämä mukavan lapsekas Mollamaija tuli Chilestä, sieltä samasta pajasta kuin aikoinaan Vilin seinävaate, joka nykyään koristaa eteisen seinää. Hyvän mielen tuosta Chihu-Mollasta saa, mies ei tietenkään ymmärrä tuon päälle paljon mitään, taitaa ajatella itsekseen, että onko emännällä kaikki kupit vielä kaapissa, kun alkaa nukella leikkimään...

Ei kai ton viereen tarvi istua?

Okei, mä nuuskasen vähän.

Wuppe hiukan karsaasti katseli uutta tulokasta. 

Onneksi Wuppe ei riehu pehmojen kanssa, 

joten Canelon uskaltaa jättää ihan ulottuville. 

Saanks mä nyt sen palkkion, ku kerra lupasit poseeraamisest
ton kaukasen pikkuserkun kans?

Haaste
Tässä vastaus varjokuvahaasteeseen, jonka nappasimme Myrskyn ja Tuiskun blogista.  Kuva on jo kuukausi-pari sitten otettu, mutta tarpeeksi hyvä vastaamaan haasteeseen. Harvoin sattuu saamaan samaan kuvaan oman koiransa ja sen maankuulun naapurin Mustin. Meiltä se onnistui. Yhtä salaa ja hiljaa hiipi tämä kuvassa näkyvä Musti Wupen vierelle, ihan samoin kuin käy koirahuusholleissa tekemässä pahojaan tai ainakin jekkuja.

Wuppe ja naapurin Musti

Arvaa Wuppe!

Alan olla siinä iässä, jolloin alkaa uudestaan lapsettamaan. Mikäs siinä, leikki on terapeuttista, kunhan joku tolkku siinäkin säilyy. Ettei ihan pelkäksi lapsenmielisyydeksi muutu.
Joten siis Wuppe tai oikeastaan minä sain "Wupen", Molla-Chihun. Itse sain valita sen, jonka olemus jotenkin tuo mieleeni Wupen.

Nyt sitten arvaamaan! Kuka näistä kolmesta on eniten Wuppe? Vai onko kukaan? Oikealla olevassa sarakkeessa on mahdollisuus arvata klikkaamalla. Palkintoa ei valitettavasti ole tulossa, sen sijaan runsaasti lapsenmielistä iloa oikein vastanneille ja yhtä lailla väärin arvanneille.

Ehdokas numero 1

Ehdokas numero 2

Ehdokas numero 3

Juhlat juhlittu

Viikonlopun juhlat on juhlittu!

Hampuri juhli 826. kerran satamansa syntymäpäiviä "Hafengeburtstag". Tämä jokavuotinen syntymäpäiväjuhla on 3-päiväinen, perjantaista sunnuntaihin kestävä, suosittu traditio erittäin monipuolisine ohjelmineen. Lähes aina sää on oikuttelevan vaihtelevaa, kuten tänäkin vuonna. Siitä huolimatta kävijöitä oli noin miljoona. Yksi suosituimmista ohjelmanumeroista Elbe-joella on Hinaajien balettiesitys musiikin tahdissa eli "Schlepperballett".

Me emme ole kertaakaan olleet osallistumassa, koska emme kumpikaan pidä tungoksesta. Sitä paitsi olen kasvanut satamakaupungissa, tarpeekseni merta, jokea ja satamaa nähnyt, joten ei jaksa enää kovin paljon kiinnostaa. 

Edelliskesänä minulla oli suomalainen nuoruudenystäväni täällä käymässä ja hän halusi mennä ehdottomasti Hampurin satamaan. Ihmettelin mielessäni, mitä nyt sinne, kunnes hoksasin, että hän on sisämaasta kotoisin, ja niin me vietimme useita tunteja sataman tungoksessa. Lienee sisämaan kasvatille ihan eri merkitys päästä katselemaan satamaa.

Viimeksi taisimme olla Turussa Tall Ships Races-purjelaivatapahtumassa vuonna 1996, jossa yllätyksellisesti "törmäsimme" Englannin prinssi Philipiin.

Facebook Hafengeburtstag.Hamburg

Äitienpäivääkin vietettiin taas. Ruotsissa sitä vietetään, kummallista kyllä, vasta toukokuun viimeisenä sunnuntaina.

Ihanimmat äitienpäiväsunnuntait ovat silloin, kun itse on lapsi ja toisen kerran sitten kun itsellä oin pieniä lapsia. Muina elämän aikoina en koe mitään erityistä juhlanaihetta. Oma ajattelutapani on kaiketi erikoinen, mutta pidän äitienpäivää "turhana" ja muodollisena paitsi noissa kahdessa elämänvaiheessa. Toki on kaunista katsella liehuvia siniristilippuja ja kukkapaketteja kantavia miehiä ja lapsia valkovuokkoja poimimassa. Minullakin on monta mukavaa muistoa omilta lapsuusvuosiltani. Ja herttaista on ollut saada omilta lapsilta rakkaudella käärittyä lahjaa ja itse piirrettyä korttia. 

Nautin paljon enemmän yhdessäolosta, kahvihetkestä, kukista ja huomaavaisuudesta kaikkina muina päivinä, kuin sinä pakollisena äidinmuistamisen päivänä. Taidan olla hiukan outo.

Tavallaan voisin sanoa, että äitienpäivä on joka päivä. Eikä yksikään äiti tee mitään muuta kuin sen, mikä jo ihan luonnostaan on äitien ja emojen tehtävä, parhaansa lastensa hyväksi, kaikkensa antaen. Niin itsestäänselvä asia, ettei sellaisesta erikseen tiettynä päivänä kiittää tarvitse. Olen tästä ennenkin maininnut ja saan ihmetteleviä katseita, kai...

Muistan muutama vuosikymmen sitten, kun olin palauttamassa pihallemme eksynyttä pientä koiraa ja etsin kesämökkiä, johon koira kuuluu. Koputin ensimmäisen mökin oveen koira kainalossa ja sieltä oven avasi eläkeikäinen nainen. Sattui olemaan äitienpäiväsunnuntai silloin, jo myöhäinen iltapäivän aika. Tämä rouva alkoi kyynelehtimään ja kertoi lastensa asuvan Helsingissä ja toisen jossain muualla. Hän itki sitä, että hänen lapsensa eivät muista häntä äitienpäivänä. Vaikea oli häntä lohduttaa, kuuntelin vain ja sanoin muutaman mielestäni lohdullisen lauseen. Saipa hän edes purettua surunsa jollekin. Koira ei kuulunut tälle rouvalle, mutta hän tiesi sanoa, kenen koira oli kyseessä.

Kevätjuttuja

Huomaako kukaan tässä kuvassa pienenpientä, "söpöä" yksityiskohtaa Wupessa?

Kevät on ehtinyt vaihtelevista säistä huolimatta tai juuri siksi kauneimpaan vaiheeseensa. Luonto vihertää ja kukkii, ei ole liian kuuma eikä oikeastaan kylmäkään. Taivas ruikauttaa sadetta aina välillä, mutta onneksi ei tuntitolkulla.

Bützow Video

Tornado vieraili meillä muutama päivä sitten. Meidän kulmilla se oli jotakuinkin kohtuullinen, muualla aiheutti runsaasti vahinkoa. On se vaan niin merkillistä, kuinka äkkiä tornado on kohdalla!
Me miehen kanssa katselimme juuri ikkunasta, että alkaakohan kohta jo satamaan ja todellakin sekunnin sisällä se tornado oli paikalla! Sitä ei voinut ollenkaan ennakoida, paitsi säätiedotteessa. Ja aivan yhtä nopeasti tornado hävisi, kuin veitsellä leikaten se oli ohi.
Rostockin lähellä sijaitseva 7000 asukkaan pikkukaupunki Bützow joutui kolmen tornadon kohteeksi ja tuhot olivat suunnattomat.

Tämmöinen nuori neito osui Wupen lenkin varrelle.
Kävelivät vierivieressä koko pitkän aidan matkan.

Heppoja käytiin myös haukkumassa.
Eivät edes korviaan loksauttaneet, vaan jatkoivat ruohon syömistä.

Wuppe on aloittanut karvanvaihdon kesäturkkiin ja on se uskomaton määrä, kuinka paljon karvaa noin pienestä lyhytkarvaisesta koirasta lähtee. Onneksi Wuppe tykkää kampaamisesta ja kun näkee furminaattorin, niin jo juoksee luo. Toivossa eletään, että vihdoin häviää tuo "polttomerkki" eli se puremajälki karvoineen. Tapahtumasta on sentään jo puoli vuotta kulunut.
Taas tuli lenkillä vapaana juokseva kettuterrieri luo ja Wuppe napattiin syliin. Foxin omistaja sanoi, että "ei meidän fuffe mitään tee, on väärin ottaa koira syliin" ja samanaikaisesti se muriseva foxi oli hampaat irvessä siinä meidän vierellä eikä kutsusta lähtenyt emäntänsä luo. Niinpä, ei se Wuppea purrut foxikaan "mitään tee" ja kuinka ollakaan, hyökkäsi maassa olevan Wupen kimppuun!

Tapahtui ihme!
Wuppe on asunut meillä jo yli 1,5 vuotta ja nyt viime viikolla vasta oppi ymmärtämään, miten voi kaksin verroin nauttia lenkkeilystä. Viime kesänä ei tätä taitoa vielä hallinnut, mutta nyt, ykskaks Wuppe hoksasi! Ja mikä se ihmeellinen juttu sitten olikaan? Käydä lepäämään, kun isäntä/emäntä istuu penkillä! Eikä ollut edes helle syynä! Wiisas Wuppe!
Viime kesänä Wuppe ei tajunnut tätä, seisoi vain starttivalmiina, kun talutushihnan toinen pää istui mukavasti penkillä lekotellen. Kertaakaan aikaisemmin ei ole ulkona istahtanut, saati sitten käynyt makaamaan. Kun ajattelen meidän Viliä, joka saattoi käydä heti makuulle, kun ulko-ovesta päästiin! Ei ollut ainuttakaan lenkkiä Vilin kanssa, jolloin ei olisi lukuisia kertoja käynyt makaamaan. Joko tarkkaili ihmisiä, laski autoja, katseli lapsia tai nautti muuten vaan ulkoilmasta.

Tämä oli nyt sellainen arkipäivän ihme, että kolmena peräkkäisenä päivänä piti kameralla ikuistaa tämä historiallinen tapahtuma!

Tämän näköinen on se "meidän" seurantalo, jonka aina silloin tällöin mainitsen.
Vappukranssi siinä on lipputangossa liehumassa.
Oikealla näkyy kahvilan ovi ja ja harrastustilarakennus.