On taas aika julkaista "wuutiset" eli Wupen kuulumisia. Wuppe täytti juuri 5 vuotta ja on asunut meidän koiranamme päivälleen 20 kk. Tosin tuntuu kuin olisi jo "aina" ollut meidän koiramme.
Ihmettelen sitä, että eräät/monet aikuisen kodinvaihtajakoiran ottaneet ovat jo ensimmäisen yhteisen viikon jälkeen sitä mieltä, että koira on heti kotiutunut. Viikon jälkeen se tuntuukin siltä, mutta nämä em. isännät ja emännät ovat jatkuvasti samaa mieltä, vielä vuodenkin kuluttua, että heidän koiransa oli tosi nopea kotiutuja.
Wupen alkuaikoina olin minäkin sitä mieltä kuin nuo edellä mainitut, puolen vuoden kuluttua olin jo useampaan otteeseen tarkentanut mielipidettäni ja nyt se tapahtuu taas kerran. Tosin tällä kertaa tuntuu siltä, että Wuppe on ihan oikeasti ja 100% tullut perille, on oman pienen laumansa jäsen, saapunut kotiin.
 |
Kuva siirtolapuutarha-alueelta.
Onkohan tämä puu leikattu malliin vai onko se luonnonluomaa? |
Toistan tässä jo aikaisemmin kerrottua eli että Wupella oli takanaan 3,5 vuotta elämää toisessa, syntymäkodissaan. Olo siellä oli turvattua, mutta Wuppe uroskoirana ei saanut kokea sitä aitoa perhe-elämää, joka on normaalia esim. luovutusikäisenä uuteen kotiin muuttavalle pennulle, se oppii heti elämään perheessä, leikkimään ihmisten(kin) kanssa.
Aiemmin kerroin Wupen "
ongelmista", joista sitten päättelin Wupen eläneen kasvattajallaan yhtenä ns. peräkammarin pojista. Kennel, joka kasvattaa koko ajan nartuillaan uusia pentueita, ei voi sallia, että uroskoirat oleilevat samoissa tiloissa. Vaara ei-toivottuun astumiseen on ilmiselvä. Toki Wupella on ollut ihmiskontakteja, sille on annettu ruokaa, käyty näyttelyssä ja eläinlääkärillä, lenkeillä, on saanut telmiä isolla pihalla pentujen ja muiden urosten kanssa, mutta lähikontaktit ihmisiin ovat rajoittuneet kyllä ihan minimiin.
 |
| Metsäpolkua Saksanmaalla (Wuppe) |
 |
| Metsäpolkua Suomenmaassa (Vili) |
Wuppe ei ollut tottunut olemaan sylissä, ei tajunnut, että vatsastakin voi antaa mukavasti rapsuttaa, ei tuntenut sanomalehtiä eikä mitään rapisevaa paperia, ei ollut tottunut hyväilyihin eikä lääppiviin ihmisiin. Hätkähti ja murahti kosketuksiin, ehkä muut koirat siellä entisessä kodissa olivat syypäitä tähän herkkään reaktioon, jos joku kosketti niin, ettei Wuppe katseellaan huomannut.
Wuppe ei myöskään osannut leikkiä, peuhata ihmisen kanssa, siihen on tullut hiukan petraamista, mutta ehkä aikuinen koira ei opi enää leikkimistä samoin kuin nuori.
Nämä kaikki seikat tulivat täällä meillä ilmi. Olin tyytyväinen siihen, että sentään oivalsin, mikä mistäkin johtuu. Wuppehan tuli meille hyvistä olosuhteista, ei ollut huonosti kohdeltu koira, joten alkuun en lainkaan pohtinut Wupen menneisyyttä. Vasta kun noita, toisaalta vähäisiä, outoja käyttäytymisiä alkoi ilmaantua (ihan aluksihan Wuppe oli vieraskorea eikä osoittanut mitään merkillisyyksiä), niin muuta vaihtoehtoa ei ollut, kuin pohtia Wupen ensimmäistä elämää.
 |
Wupen paras ja ainoa leikkikaveri on Tiikeri.
Uusi pitäisi saada, mutta ikea ei myy enää tiikereitä.
Löysin netistä sivun, jossa tarjotaan ja etsitään leluja
ja sieltäpä löytyi tiikeri kohtuuhintaan eli 5e! |
Nyt meillä eletään auvoisia aikoja. Wuppe on uudistanut ominaisuuksiaan. Tunkee syliin ja hyväksyy syliinottamisen myös aina, antaa jo vähän rapsuttaa mahasta, sietää kaikenlaista krahnuttamista, silittämistä, hyväilyjä. Jos tulee vieraita, vaikkapa postinkantaja ovelle, niin osaa hiljaa ja kauniisti odottaa tulijaa kynnyksellä.
Tukea joillekin asennemuutoksille itsessämme suhteessa Wuppeen saimme kommenteista, kiitos niistä sekä koirakirjoista.
Meidän pikkumies on Wupen mielestä myös jo aika siedettävä kaveri, mutta jos kauan viipyy, niin silloin kyllä yrittää komentaa poikaa. Olen huomannut myös, että Wuppe on jotenkin mustasukkainen pojastani eli pikkupojan isästä, olisi itse mielellään hänen sylissään, mutta jos pikkupoika syliin pääsee, niin siitä ei oikein tykkää.
Wuppe on todettu viisaaksi, kaiketi on laumamme älykkäin. Kuten Vilikin oli aikoinaan. Oppii hyvin nopeasti kaikenlaista. Ymmärtää hyvin, mitä hälle sanotaan. Ja kaikki kahdella kielellä, melkein laudaturin paikka, eikö!
Isäntä on sitä mieltä, ettei Wupesta saa tehdä sirkuskoiraa (!), kun opetin istahtamaan aina, kun saa ruokaa. Se nyt oli nopeasti omaksuttu taito, ajattelin nyt seuraavaksi opettaa tassun antamista. Se voi olla haasteellisempaa aikuiselle koiralle, jolla ei ole taipumusta tassun ojentamiseen. Harjoitellaan sitä sitten Wupen kanssa salaa, kun isäntä on muualla.
 |
Tässä Wuppe esittelee talvivaljaitaan. Sain ne (2 kpl) edullisesti alemyynnistä,
koska ovat mallistoa vuodelta 2011.
On se vaan niin hienoa nykyään, kun koirillekin on oikein vuosimallistot,
kuin Pariisissa konsanaan. Oi aikoja, oi tapoja. |
Wuppe on tähän asti nukkunut makuuhuoneessa jommassa kummassa luolassaan, kantoboxissa tai kantolaukussa. Nyt muutamana viimeviikkona on osoittanut kiinnostusta sängyssä nukkumiseen, Wupelle ihan uusi asia, ei ollut sellaista vaihtoehtoa entisessä kodissaan saanut kokea. siellähän nukkuivat kaikki narttukoirat isäntäväen makkarissa.
Alkuyöllä Wuppe makaa kerälle kiertyneenä isännän jalkopäässä, testaa ehkä, että ajetaanko pois vai olisiko luvallista tunkea isännän viekkuun. Jossain vaiheessa yötä menee kuitenkin omaan boxiinsa nukkumaan. Saa nähdä, miten tilanne tulee kehittymään.
 |
| Wupen pakastemössöt. |
Wupen painonhallinnassa ollaan pysyvästi vihreällä alueella. Paino on ~ 2,5 kg. Punnitsen silloin tällöin Wupen,
ruoka-annokset punnitsen joka päivä, ettei tule annettua liikaa. Määrä on 70g kypsää lihaseosta + 30g kasviksia, usein keitettyä kukka- tai parsakaalia ja/tai raakapakastettua porkkanasosetta.. Näin lämpimänä (?) vuodenaikana Wuppe lenkkeilee päivittäin noin 8-10 km, uskomaton määrä noinkin pienelle koiralle.
 |
Tämä rumankaunis olio löytyi puutarhasta.
Se kuulemma varaa aurinkoenergiaa ja sitten hämärän tullen loistaa. |
Kaiken kaikkiaan on Wupesta kehittynyt todella mallikelpoinen koira. Alun alkaenkin Wuppe on ollut miellyttävä koirakumppani, mutta jotenkin nyt ollaan kasvettu tiiviisti yhteen ja tunnetaan toisemme perinpohjin. Usein vaikuttaa siltä, että Wuppe osaa lukea ajatuksiammekin tai sitten olemme niin kaavamaisia elämässämme, että Wuppe jo etukäteen tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu?
Aika on ollut siinäkin suhteessa armelias, että on tullut etäisyyttä Vilin kuolemaan, ensi kuussa on siitä kulunut 2 vuotta ja ne kaksi vuotta ovat jälkeenjääneille se vaikein aika niin läheisen ihmisen kuin lemmikinkin kuoleman jälkeen. Wuppe on hienosti ottanut Vilin paikan haltuunsa.
Tämä meidän pikkuruinen "matalajalkainen ja saparohäntäinen" koira, kuten eräs lenkillä tavattu pikkuinen koulupoika sanoi.
Näin on 2 vuotta sitten syntyneestä vauvastakin ehtinyt
kasvaa reipas pikkupoika. ♥
