Mietin muutamia viikkoja, viitsinkö ollenkaan kirjoitella tästä aiheesta, mutta nyt olen tullut siihen tulokseen, että kyllä. Ja saahan tämän poistettua, jos tulen katumapäälle.
Tässä eräänä päivänä tulla tupsahti mieleeni ilman, että olisin yhtään mitään miettinyt, lukenut, kuullut tai aihetta pohtinut, aivan ykskaks ajatus. Oikeastaan se ajatus oli enemmänkin toive, haave.
Voi, kunpa voisin lähteä täältä, muualle, toiselle planeetalle,
uuteen maailmaan, jossa kaikki olisi hyvin!
Olin itse ihan yllättynyt, että tuollainen lause tuli kuin jostain itseni ulkopuoleltani. Ehkä se oli tulos siitä, että koen nykymaailman monessa suhteessa sietämättömäksi. Niin kaunis kuin maailmamme onkin, niin niin paljon pahaa on maailmassamme.
Jätän monet asiat mainitsematta, monet kuvat julkaisematta, en halua aiheuttaa kenellekään liikaa ahdistusta. Vain muutamia kuvia laitan esille. Muutenkin tämä kirjoitelmani on vain kuin raapaisu sairaasta maailmasta.
Lukemattomissa maissa ihmiset elävät aivan käsittämättömän huonoissa olosuhteissa. Elämä ilman perspektiiviä, niin naisille, miehille kuin lapsille. Niin monet lapset elävät elämää, joka ei ole lapselle hyväksi. Elämää ilman tulevaisuutta.
Tytöt ja naiset eivät monissa maissa ole edes ihmisarvoisia, Silpominen, prostituutio, seksuaalinen hyväksikäyttö, kivitys, elävältä hautaaminen, kunniamurha, vain muutamia mainitakseni. Elämää miesten ja poikien tahdon alla.
Sota, väkivalta, tappaminen, elämisen perspektiivittömyys saa aikaan pakolaisuuden. Ihmismassat lähtevät liikkeelle, haluavat turvaa, lapsilleen hyvän elämän. Samaan aikaan Euroopan maihin saapuu muitten kotimaistaan lähtevien ohessa myös ns. ihmisten pohjasakkaa, rikollisia. HUOH.
Sodan jaloista on ennenkin paettu, mutta tälle sukupolvelle se tuntuu olevan uusi asia. Toisen maailmansodan ajoista on kulunut näköjään liikaa aikaa, moni silloin tapahtunut on unohtunut.
Eläinten pitäminen massatuotanto-olosuhteissa on mielestäni eräs suurimmista, ehkä jopa suurin rikos luontoa vastaan. Kotieläimiämme ei ole luotu tähän maailmaan kärsimään.
Minun on vaikea ymmärtää kuluttajia, jotka silmää räpäyttämättä käyttävät massatuotannon tuottamaa lihaa.
En ymmärrä maanviljelijöitä, suursikalan, suurkanalan, suurnavettojen omistajia, jotka päivästä päivään työskentelevät osittain paikalleen sidottujen ja/tai ahtaasti elävien eläintensä parissa ja saavat silti illalla unenpäästä kiinni.
En tajua, että juuri poikinut lehmä joutuu heti erilleen vasikastaan. Ja vasikka pullomaidon varaan.
En ymmärrä ihmisiä, jotka massatuottavat koiranpentuja, en ymmärrä ihmisiä, jotka ostavat näitä pentuja. En ymmärrä ihmisiä, jotka kohtelevat koiriaan ja kissojaan huonosti. En ymmärrä eläinten kiduttajia.
En ymmärrä sitäkään, että kirkko, piispat ja papit, eivät puutu eläinten luonnonvastaiseen kohteluun. En ole kertaakaan lukenut ainuttakaan kirkon esittämää lausumaa eläinten hyvinvoinnin puolesta.
Luulisi sillä taholla olevan selkeä käsitys siitä, että
"ihmisen tehtävä on viljellä ja varjella luomakuntaa ja toimia tuhon voimia vastaan. (evl.fi)".
Niin ruokateollisuus kuin myös elintarviketeollisuus huiputtaa, huijaa, pettää asiakkaitaan.
Lääketeollisuus tekee sitä samaa.
Myös aivan liian moni avustusorganisaatio huijaa saatuja varoja.
Puhumattakaan ns. isokenkäisistä, vaikutusvaltaisista ihmisistä, mm. politiikoista.
Onko peräti harvinaista, että jollakin on "puhtaat jauhot pussissa"?
Suuri osa ihmiskunnasta elää hyvinvoinnissa, heistä osa yltiörikkaina.
Yhtä suuri osa ihmisistä elää täysin päinvastaisissa olosuhteissa.
Maailmassa on paljon hyviä ihmisiä.
Miksi on liian paljon pahoja "ihmisiä"?
Miksi Aatami aikoinaan ottikaan sen kuuluisan omenan puusta ja tarjosi Eevalle!
Olisipa Eeva jättänyt syömättä...
 |
Wupella on sentään asiat mallillaan.
Tämä on Wupen ihan itse tekemä asetelma. |
