Germany-spesiaali Nr.9

Tuntuu niin oudolta, että koululaiset käyvät edelleenkin koulua, vaikka kesä on jo näinkin pitkällä. Säät tosin ovat suosineet koulunkäyntiä, kohtalaisen koleaa on ollut eikä helteistä tietoakaan. Kesäloma alkaa täällä Hampurissa 10.7. ja päättyy 20.8.
Tänäkin vuonna ihmettelen edelleenkin sitä, että nyt on taas alkanut koulutarvikkeiden myynti kaupoissa. Juuri kun koulu on päättymässä? Joku hyvä syy tähän käytäntöön täytyy olla, se ei ole vielä ainakaan minulle avautunut. Suomessa on juuri päinvastoin, koulujen alettua kesäloman jälkeen alkaa myös koulutarvikkeiden myynti ja täällä päinvastoin. Merkillistä.

*******

"Plattpfirsiche / Tellerpfirsiche"

Tänä vuonna näin ensimmäistä kertaa näitä "litistettyjä" lautaspersikoita, vuoristopersikoita, kuulemma niitä on ollut jo viime vuonna kaupoissa. Ehkä niitä myydään myös Suomessakin? Tieteelliseltä nimeltään Prunus persica var. platycarpa. Ovat hieman kalliimpia kuin totutut pyöreät persikat eli 1,49e/kg. En ole ostanut enkä maistanut.

*******

Täältä Hampurista ovat raitiovaunut hävitetty vuonna 1978, Turussa tehtiin sama (typerä) temppu vuonna 1972. En ollenkaan ymmärrä, miksi on päädytty moiseen. Onko luultu olevan hyvinkin edistyksellistä siirtyä autoliikenteeseen? Kyllä nuo raitiovaunut vaan olisivat niin mukavia menopelejä, onneksi monissa kaupungeissa on ollut sen verran järkeä päättäjillä, että ratikat ovat saaneet jäädä.

"Katso ensin vasemmalle, katso sitten oikealle, vielä kerran vasemmalle, sitten vasta auton alle."

Tästä edellisen sijaan olen oikein mielissäni: liikennevalottoman suojatien ylittäminen ilman sen kummempaa uskallusta. Olen tästä aiemminkin maininnut, mutta on se vaan niin kivaa ylittää suojatie, kun autot pysähtyvät ja antavat tietä.
Kaikkein parasta siinä on se, että minun jalankulkijana ei tarvitse vilkuilla sinne tänne, tuleeko autoja, antavatko mahdollisesti tietä "vapaaehtoisesti" vai pitääkö minun yrittää jossain välissä juosta vikkelään kadun yli, mikä on tässä iässä helpommin sanottu kuin tehty. Eikä minun tarvitse tietä antavalle autoilijalle pokkuroida kiitellen, kuin hän olisin jotain suurenmoista takiani tehnyt. Ehkä tekikin, päästi minut kadun yli...

*******

Näistä veijareista ei täällä tykkää kukaan. Etanoita piisaa. Todellinen riesa puutarhan tai pihapläntin omistaville. Joku ehkä muistaa, että Turussa poimin sateen jälkeen pyöräteille ja jalkakäytäville jääneitä onkilieroja turvaan takaisin nurmikolle (en ole ainoa). Täällä en ole lieroja nähnyt, mutta noita etanoita, niitä on! Nuo mökilliset ovat helppoja tapauksia ottaa kiinni ja yksinkertaisesti nostaa turvaan. Sen sijaan nuo mökittömät ovat todella epämiellyttäviä, hyi olkoon, niistä jää limaa ja tahmaa käsiin ja hyvä, että ne saa edes laskettua kädestä pois.

Nämä etanat kiipeävät jopa talojen seiniä ylös. En tiedä, minne luulevat pääsevänsä. Meilläkin oli muutama mökillinen etana ikkunan räystäällä. Aikamoinen taidonnäyte päästä räystäälle! Miten ne osaisivat omin avuin takaisin alas maanpäälle? Avustin nämä kaksi onnetonta takaisin alas. 

*******

Suomessa asuessani en pitänyt yhtään näistä tulilatvoista. Täällä olen nähnyt isompaa lajia, jonka kukat ovat näyttäviä, todella kauniita ja värivalikoima on laaja. Nyt olen ihastunut niihin. Helppohoitoisia ja kauan kukkivia. Nämä tässä kuvassa ovat vielä melko nuppuisia, nyt ovat kauniita auenneine kukintoineen. Aivan ihania!

Tulilatvatrio

Eläinsuojelutapaus

Toffee

Tämä nuori koira on yksi niistä monista Romanian kodittomista koirista, jotka on pelastettu elämälle ja päätynyt Hampurin eläinsuojeluyhdistyksen hoteisiin toukokuun alussa.
Koira noin 2 vuotias sekarotuinen, pienehkö, painoa noin 10kg, narttu, nimeltään Toffee. Sen vasen silmä oli jo saapuessaan pahasti vioittunut, syy ei ole tiedossa. Täällä Toffee pääsi heti leikkaukseen, silmä jouduttiin poistamaan.  Toffee toipui nopeasti ja jatkuva päänsärky on häipynyt, Toffee on taas terve!
Nyt Toffee vapautui etsimään ikiomaa kotia ja voitteko kuvitella! se löytyi todella pian. Nyt Toffee on jo uudessa kodissaan ja voi hyvin. Toffee on kiltti, ihmisrakas ja avoin luonteeltaan ja tulee varmaankin pärjäämään hyvin tässä uudessa elämässään.

Toffee vielä eläinsuojelun löytöeläintarhassa

PS. Germany-spesiaalit 1-5 löytyvät Vilin blogista.

Hurttaa... osa I

"Tuntuu siltä, että useimmat valjasten valmistajat eivät tajua, että pienikokoiselle koiralle ei tarvitse valmistaa valjaita, joissa on iso lukko, isot hihnansäätösoljet ja leveät, kovat, paksut hihnat. Jos valjaiden koko on pieni, pitää myös ottaa huomioon, että lukko, lenkki ja hihnat pitää mitoittaa myös pienemmäksi. Koira, joka painaa 1-5 kiloa, ei todellakaan tarvitse rottweilerin vaatimaa kestävyystasoa.

Olen saanut sen vaikutelman, että useimmat valjasvalmistajat tekevät kaikki koot, pienimmästä suurimpaan, samanlevyisistä, -vahvuisista ja -paksuisista hihnoista, käyttävät samankokoisia lukkoja, solkia ja renkaita kaikkiin kokoihin, xxs-xxl. Käytettävät raaka-aineet ovat mitoitettuja tietenkin xxl-koirille."

Nyt ruodintavuorossa on Hurtan y-valjaat!

Tässä kuva tuliterästä Hurtan y-valjaasta. Tukeva toppaus/pehmuste hihnojen alla. Varmaan ihan asiallinen isommalle koiralle kuin chihuahua, mutta ei ollenkaan hyvä näin pikkuruiselle koiralle. Valjas jäykkinen topattuine hihnoineen oli kuin panssari koiran päällä. Se ei mukautunut ollenkaan koiran vartalon malliin, vaan eli omaa elämäänsä Wupen hartioilla.
Lisäksi löysin siitä kaksi neulanterävää piikkiä kuvan osoittamissa kohdissa, jotka tulevat koiralla rintalastan yläosaan. Siis siihen kohtaan, johon vetävän koiran painopiste tulee valjaassa. Nämä piikit ovat hihnan hitsausjälkiä, kun keinokuitua sulatetaan, ettei se purkaannu. Todella neulankärjen teräviä! Paksuturkkinen koira ei niitä todennäköisesti tunne, mutta lyhytkarvainen kyllä!
Wuppe ei niitä onneksi joutunut tuntemaan, valjas kun seisoi hänen vartalollaan ilman lähikosketusta ihoon.

Pakkohan tälle valjaalle oli jotain tehdä. Tuunaamaan uusiksi ja käyttökelpoiseksi! Kaikki seuraavat kuvat on otettu tuunauksen jälkeen!

Valjaan koko on 35cm/14" ja se on kaikin puolin Wupelle sopiva. Ei mitään valittamista! Ainoa pieni moite koskee tuota lukon paikkaa. Mielellään se saisi olla ylempänä, lähellä hihnalenkkiä, ettei se olisi ollenkaan jalan liikkumisen tiellä. Säätömahdollisuus rinnanympäryshihnassa oli sen verran vähäinen, ettei hihnan pituus olisi riittänyt ompelemaan lukkoa ylemmäksi, joten muutosta ei voitu siis tehdä. Wupella tosin lukko ei tullut liian lähelle etujalkaa, ei edes liikkeessä. Valjaat liikkuivat Wupen päällä liikkeiden mukaan kevyesti, nopeasti palautuen oikeaan asentoon. Hyvä!

Ensimmäiseksi ratkoin sen toppauksen pois. Onneksi se sujui helposti ja sen toimenpiteen jälkeen valjaat olivat sen verran pehmeämmät, että eivät enää seisoneet omatoimisesti, vaan mukautuivat Wupen vartalon malliin.

Hieman vaikeuksia aiheutti se y, sillä pehmustetta ratkoessa en ymmärtänyt olla kyllin varovainen, sillä hihna oli siinä kohdassa irtonainen kolmeen osaan ja niiden ompeleminen yhteen oli hieman hankalaa. En ole nyt ihan tyytyväinen tulokseen, luultavasti korjaan sitä myöhemmin paremmaksi.

Eräässä nettiarvostelussa Hurtan valjaat ostanut asiakas kritisoi sitä, että se jalkojen välistä kulkeva hihna on liian löysästi rinnanympäryyshihnaan kiinnitetty ja se liikkuu koiran kävellessä sinne tänne. Minun mielestäni se taas on etu. Hihnan löysyys antaa enemmän liikkumisvaraa valjaille eivätkä missään vaiheessa pääse piukottamaan, käveli koira sitten vaikka siksakkia. Rintahihna palautuu heti oikeille sijoilleen. Jos se olisi kiinteästi kiinni, niin se vetäisi valjaat vinoon.
(tämä oli taas näitä monimutkaisia selityksiä...)

Säätövaraa näistä Hurtan valjaista löytyi ainoastaan rinnanympäryshihnassa. Wupelle se oli ihan riittävää,  Rintahihnan säätömahdollisuutta ei siis ole. Joissakin tapauksissa se voisi olla tarpeen, mutta toisaalta säätömahdollisuus solkineen jalkojen välissä lisää koiran epämukavuutta liikkuessa.
Näin tuunattuna ovat valjaat käyttökelpoiset, hyvä hätävara.  Ilman pehmusteita sietävät hyvin jopa sadettakin.
Toppauksineen (=pehmuste) ne olisivat täysin kelvottomat Wupelle.
Ratian valjaisiin verrattuna Hurtta on parempi valjas, suunnitellussa on ollut järkeä mukana enemmän kuin Ratian valmistajalla.

Yhteenveto: 
+ valjaassa oli mittasuhteet kohdillaan, malli sopi kuin nakutettu Wupelle. Heijastimet todella hyvät. Valjaat ovat kevyet, ennen tuunausta 68g, jälkeen 60g.
-  pehmuste lisäsi valjaiden jäykkyyttä 100% eli ei ollenkaan hyvä asia pienen koiran valjaisiin. Pehmusteen pitäisi pienissä valjaissa olla ohutta eikä tuollaista paksua

Suuri miinus noista terävistä piikeistä! Eikö tuotteita tarkasteta tehtaalla lainkaan? Ei ollenkaan ihme, että eräät koirat juoksevat karkuun tietyt valjaat nähdessään eivätkä suostu ollenkaan niiden kanssa liikkumaan.
Muistakaa siis aina omilla käsillänne tarkastaa kaikkien valjaiden sisäpuoli, löytyykö sieltä jotain terävää tai muuta mahdollista, joka voi aiheuttaa kipua!

Huom.

Tämä oli vain yhden ihmisen ja yhden chihuahuan kokemus yhdestä valjaasta.

Edellinen osa ruoti Ratian TopCanis-y-valjaat!

Ratiaa...

Valjaskokoelmani kasvattamiseksi olen hankkinut muutamat uudet valjaat. Odotuksissani kuitenkin hiukan/paljon pettynyt. Tunnun keräilevän niitä kuin postimerkkejä...

Olen lukenut eri lähteistä, että varsinkin chihuahualle mukavan valjaan löytyminen on kuin neulaa heinäsuovasta etsisi. Tuntuu siltä, että useimmat valjasten valmistajat eivät tajua, että pienikokoiselle koiralle ei tarvitse valmistaa valjaita, joissa on iso lukko, isot hihnansäätösoljet ja leveät, kovat, paksut hihnat. Jos valjaiden koko on pieni, pitää myös ottaa huomioon, että lukko, lenkki ja hihnat pitää mitoittaa myös pienemmäksi. Koira, joka painaa 1-5 kiloa, ei todellakaan tarvitse rottweilerin vaatimaa kestävyystasoa.

Olen saanut sen vaikutelman, että useimmat valjasvalmistajat tekevät kaikki koot, pienimmästä suurimpaan, samanlevyisistä, -vahvuisista ja -paksuisista hihnoista, käyttävät samankokoisia lukkoja, solkia ja renkaita kaikkiin kokoihin, xxs-xxl. Käytettävät raaka-aineet ovat mitoitettuja tietenkin xxl-koirille.

Meidän valjasvarastosta löytyy muutama valjas, jossa on niin iso hihnankiinnityslenkki, että s-kokoisen flexin lukkolaite ei mahdu siihen lenkkiin. Sen s-kokoisen flexin kunniaksi sanottava, että siinä on juuri oikean kokoinen liipasinlukko suhteessa hihnan paksuuteen ja s-kokoisen koiran tarpeisiin!

Ruoditaan ensimmäisenä Ratian TopCanis y-valjaat!

Ratian valjaiden pienin koko on päänympärys 30cm, se on juuri sopiva Wupelle. Se olikin ainoa, joka oli Wupelle sopivan kokoista. Rinnanympäryshihnaa oli runsaasti, olisi riittänyt Wupelle lähes kaksi kertaa rinnan ympäri. Onneksi on olemassa sakset, leikkasin ylijäämän pois.

Seuraava merkillisyys löytyi jalkovälistä.
Se hihna, joka kulkee etujalkojen välistä rinnanympäryyshihnaan, oli niin pitkä, että hihnan alle jäi myös Wupen pippeli. Sillä kohtaa hihnaa oli kätevä rengas, johon voi kiinnittää maastohihnan, eriitäin hyvä! Valitettavasti hihnassa ei ollut säätömahdollisuutta! Taas sakset esille ja ompelukoneella huristelemaan ja niin hävisi se maastohihnan lenkkikin samantien..

Näiden toimenpiteiden jälkeen valjaat olivatkin jo sopivan kokoiset. Yksi koelenkki tehtiin ulkona ja ihan hyvin pysyivät päällä. Ovat kyllä erittäin talvisen näköiset eli eivät sovellu ainakaan näin pienelle koiralle kesävaljaiksi. Hihnat ovat leveät, keveät, paksut, pehmeät, pohjana turkiksen näköistä fleeciä ja välissä ohut kerros vaahtomuovia. Valjaiden eduksi on laskettava juuri nuo kaksi ominaisuutta, pehmeät ja kevyet. Sadesäällä kuinka käy, imevätkö valjaat sadeveden itseensä, vaahtomuoviin asti?

Kovasti paljon ihmettelen sitä, että minkämalliselle koiralle tämä pienin koko on ajateltu sopivan? Päänympärysmitta on 30cm, kokeilkaa mittanauhalla, kuinka pieni se on! Siitä ei monenkaan koira pää mene läpi ja siinä ei ole mitään lukkoa eikä säätömahdollisuutta. Se on 30cm eikä isommaksi veny.
Rinnanympäryyteen oli sitten säätövaraa todella paljon, 25-55 cm. Ja koska se alahihna meni Wupella pippelin yli melkein kulkusiin asti, niin ne valjaat on ajateltu pitkävartaloiselle koiralle, vai?

Onko suunnittelu jäänyt vain kangasmallin suunnittelun tasolle? Kangas on toki ihan nättiä ja värivalikoima vaikka onkin pieni, niin mielestäni ihan riittävä. Tosin valjaiden materiaali on liian paksua ja leveää pienelle koiralle.
Vai onko myyntikriteeriksi asetettu vain suunnittelijan myyvä nimi? Luulisi TopCaniksella olevan tajua koirien vartalon suhteista. Kumpi lienee ollut valjaan suunnittelijana, Risto-Matti Ratia vai TopCanis?

Siis pienipäinen koira, jolla on suhteessa pieneen päähän kuitenkin yllättävän pitkä vartalo. Vartalonympäryydessä onkin sitten pelivaraa, hihnaa riittää ja säätövaraa löytyy luihunlaihasta ympäripyöreään. Olisi mielenkiintoista tietää, mille koiralle tätä pienintä kokoa on soviteltu. Leikkikoiralleko? Jos se on suunniteltu jollekin ihan tietylle koirarodulle, niin olisi asiallista mainita se myynti-ilmoituksissa.

Poisleikatut 27cm ja 6cm .

Yhteenveto:
+ Sen verran mukavat näistä valjaista tuli tuunaamalla, että talven tullen niitä voi käyttää Wupella. Väri on kaunis ja pehmeä valjas mukautuu hyvin vartalon malliin eikä talvikäyttöä ajatellen tuo hihnojen leveyskään haittaa. Lämmittävät edes hiukan. Valjaat ovat kevyet, painoa 60g.
- Miinusta suunnitelusta sekä siitä, että valjaissa ei ole heijastimia. Valjaiden läpikastuminen sadesäällä on suuri miinus!

Huom.
Tämä oli vain yhden ihmisen ja yhden chihuahuan kokemus yhdestä valjaasta.
Kaikki kuvat on otettu tuunauksen jälkeen!

Seuraava osa ruotii Hurtan y-valjaat!

Koirien TOP 10

Tilastoa vuodelta 2013. Hampurissa on n. 66.500 rekisteröityä koiraa. Kaikki koirat täytyy lain mukaan rekisteröidä, tietenkin myös sekarotuiset, mutta arvion mukaan ei-rekisteröityjä koiria on silti noin 20.000. 

Suosituimmat koirarodut:
1. labradorinnoutaja 5451 kpl
2. jackrussellinterrieri
3. mäyräkoirat
4. kultainennoutaja 
5. sekarotuinen saksanpaimenkoira 1563 kpl 
6. villakoirat
7. bordercollie
8. yorkshirenterrieri 
9. saksanpaimenkoira
10. bokseri 1244 kpl

- Muita sekarotuisia, kuin sekarotuinen saksanpaimenkoira, on yli 7000 kpl. En ymmärrä, miksi ne eivät ole 1. sijalla, vai lasketaanko sekarotuinen schäfer "roduksi", mutta muita sekarotuisia ei? Luulen, että syy on, että näitä >7000 sekarotuista ei voi lajitella minkään rodun jälkeläiseksi, mutta nuo sekarotuiset saksanpaimenkoirat voi.
- Sijalla 15 on mopsi. Tosiaan aika yleinen näky näillä meidän kulmillamme.
- Koirarekisteristä löytyy 328 eri rotua. 
- Harvinaisimmat koirarodut ovat amerikaneskimokoira, australiantöpöhäntäinen karjakoira, iso gascognenajokoira sekä bergamasco. Kutakin ainoastaan 1 kpl.
- Kokonaan hävinneet ovat mm. suomenlapinkoira ja meksikonkarvatonkoira.

Vähiten suositut koirarodut:
1. venäjänvinttikoira 3 kpl
2. kanarianpodenco 
3. kangal
4. venäjänmustaterrieri
5. Deutsch Langhaar (Långhårig vorsteh)
6. cane corso
7. saksanmetsästysterrieri 
8. vanhasaksanpaimenkoira
9. bernhardinkoira
10. sekarotuinen vinttikoira 89 kpl

Rekisteröidyt koirat 2012 - puremistapaukset
Rasse = rotu 
Anzahl Hunde = koirien lukumäärä rekisterissä 
Beißvorfälle je Rasse = puremistapauksia rotua kohti
 % = tapaukset prosentteina ko.koirien lukumäärästä

Mitäs me painonvartijat!

 Kukkuu!

Tämä on Wupen ja minun yhteinen teema. Me Painonvartijat! Me olemme hyvällä tuulella. Wuppe sai synninpäästön painon suhteen. Kyselin täkäläisellä chihuahua-asiantuntijafoorumilla kaikenlaista ravinnon ja lisäravinteiden suhteen ja sitten myös tätä Wupen ns. lihavuusongelmaa. Liitin kuviakin. Ja Wuppe siis sai synninpäästön!

Wuppe painoi tullessaan 2,3 kg, sitten se nousi nopeasti 2,5 kiloon ja nyt se on 2,7 kg ja näyttää pysähtyneen siihen. Jos ajattelee olosuhteita, joista Wuppe meille tuli, niin oikeastaan on ihan ymmärrettävää tuo painon nousu. Olosuhteet sinänsä Wupella olivat erinomaiset, mutta uroksena jatkuvasti juoksunarttujen kanssa eläminen on aivan varmasti ollut stressaavaa. Lisäksi uroksia on ollut vaihteleva määrä, vakituisesti aina tietääkseni kolme-neljä urosta. Kilpailutilanne niin narttujen kuin ruuankin suhteen, sehän on selvä.
Wuppe on saanut kuivamuonaa, jota kuulemma on iltaisin syönyt. Nykyään Wuppe syö edelleenkin salamannopeasti, se on sekuntti-pari ja kuppi on tyhjä. Kuivamuonat ovat jääneet, Wuppe ei syö niitä, vaikka on tarjottu. Nykyinen ravinto tuntuu sopivan hyvin.

Wuppe oli meille tullessaan kuin nuori, hento, kasvava koiranuorukainen (3,5 v) ja nyt 8 kk myöhemmin kuin aikuinen, roteva ja lihaksikas 4 vuotias uros. Wuppe ei ole lainkaan hurmoksessa narttujen vuoksi, ei ratsastele kotona tyynyillä eikä osoita mitenkään omaavansa "paineita". Toki tyttökoirat kiinnostavat, mutta ei liiallisesti. Wupen kiintiö narttuihin lie täyttynyt lapsuudenkodissa.

Wupen kylkiluut tuntuvat, kasvattajakin neuvoi sillä tavalla testaamaan sopivaa painoa, ei pelkästään kiloina. Tosin paino ei tästä kyllä saa ollenkaan nousta, joten tarkkailen painoa viikottain, sillä Wuppe on todellinen syöppö, jos vaan sorrumme Wuppea herkuilla hemmottelemaan, niin loppua ei näy. Lisäksi minun täytyy jatkuvasti vahtia tuota isäntää, ettei lepsu.

Wupen murkina

Wuppe syö kerran päivässä oikean aterian (120 g) ja lisäksi saa todella pientä aamupalaa ja meidän päiväkahvin aikaan muutaman murun kypsää lihaa ja sellaisen pikkiriikkisen kuivakalan, jonka painoa ei edes tarkka dieettivaaka näytä, pitäisi olla kirje- tai kultavaaka kai.
Tilasin Zooplussalta vielä kaksi ruokakuppia lisää, ovat niin ihania kuppeja, että! Tuo pienin koko on juuri Wupelle sopiva, jopa meidän isäntäkin tykkää noista kupeista, ja se vasta harvinaista on, että joku mies sanoo kysymättä koirankuppia kauniiksi!

Lisäsin tuohon blogin yläreunaan sivun, johon laitan Wupen ruuat yms. muistiin, ihan tiedoksi heille, joita asia saattaa kiinnostaa. Voin kuvitella, että jotakuta pikkukoiranomistajaa asia todellakin kiinnostaa, ainakin minä tietäisin mielelläni, mitä muitten koirat syövät ja mistä tykkäävät ja että se tieto olisi helposti löydettävissä kyseisestä blogista. Olen tällaista uteliasta sorttia.


Oma projektini!

Uudenvuodenlupaukseni oli pudottaa 10 kiloa painoa ja sen saavutin tuossa juuri vähän aikaa sitten. Nyt lisäsin tavoitetta eli jospa vielä 5 kiloa lähtisi. Se saakin sitten riittää. Ei vanhan sovi olla laiha, rypyt vaan lisääntyvät...
Tämä painonpudotus on ollut niin ällistyttävän helppoa, että välillä ihan ihmettelen. Toukokuun alusta alkaen on ollut kylläkin hiukan vaikeaa. Mansikka-aika alkoi ja siitä lähtien on syöty useampikin mansikkakakku. Se on nimittäin isännän ainoa leivontabravuuri, valmis torttupohja jne.
Ja kermavaahtoa vielä päälle! Onneksi mansikka-aika joskus päättyykin.

Alitajuntaan on jäänyt se, mitä veljelleni tapahtui. Hän oli iso roteva mies, joka laihdutti "aina" eli sellaista jojoilua koko elämä. Silloin kun hän laihdutti viimeisen kerran, oli heinäkuu juuri alkanut ja hän kertoi hyvistä laihdutustuloksistaan, oli oikein iloinen, kun painoa lähti vilkkaasti. Elokuun alussa hän meni lääkärille erittäin runsaan yöhikoilun vuoksi ja heti sillä ensikäynnillä hänellä todettiin vakava sairaus. Uudenvuodenpäivänä hän kuoli.

Siis aina kun painoni putoaa odotuksia paremmin, muistuu mieleeni tuo veljeni tapaus. Tosin viikossa ei ole kertaakaan mennyt enempää kuin se normaali 500 g. Nyt paino saa sitten pudota siihen, mihin putoaa. En ole dieetillä eli ei tarvitse miettiä, mitä syön painonpudotuksen jälkeen, vaan korkeintaan pysyä lujana, että en sorru ylettömään herkutteluun.

Germany-spesiaali Nr. 8

Nyt kun olen asunut täällä jo melkein kaksi vuotta, niin ei ole enää paljon ihmeteltävää. Kaikkeen olevaan olen tottunut ja tykkään täällä asumisesta. Tämä on lähellä Suomen etelärannikkoa ja se tuntuu olevan minulle tärkeää. En haluaisi enää asua etelä-Saksassa, vaikka siellä asuminenkin aikoinaan oli mukavaa, ihmiset hyvin miellyttäviä, niin "alkuasukkaat" kuin muualta muuttaneetkin. Etelä-Saksa on ihan liian kaukana kotimaasta. Täällä on vähän sellainen olo näin turkulaisena, että olen "täl pual jokke" eli  Aurajoen tällä puolella, edelleenkin.

Numerot
Monelle tänne muuttavalle, ainakin suomalaiselle on yllätys, että numero yksi (1) kirjoitetaan aina väkäsen kanssa. Ei niin kuin Suomessa, jossa ykkönen on yleensä käsinkirjoittaessa suora viiva.

Saksalainen tapa lausua numeroita on minulle ikuisesti vaikeaa. Numerot jo sinänsä aiheuttavat päänvaivaa ja joudun miettimään, jos joku sanelee lukuja, päässälaskukin on hiukkasen hankalaa minulle. Lie joku pikkuvika tuolla aivoissa...
No, saksalaiset sanovat esim. 45, joka loogisesti on neljäkymmentäviisi, 40+5, mutta heille se on fünfundvierzig eli viisi ja neljäkymmentä, 5+40. Elikkä ihan päinvastoin, sanovat jälkimmäisen luvun ensimmäisenä. En tule ikinä oppimaan sitä miettimättä tajuamaan. Jo ihan nuorena se oli minulle hankala asia. Ymmärrän sen helposti juuri päinvastoin eli 45 on minulle miettimättä 54. Ja tämä kaikkien isojen lukujen kanssa, alkaen luvusta 13. Huh.

Ruokareseptit
Leivon aina silloin tällöin, mutta suomalaisin reseptein, en koskaan tähän mennessä ole tehnyt mitään noudattaen saksalaista reseptiä. Saksalaisilla on minulle vieras tapa käyttää desimittojen sijaan grammoja ja esim. leivinjauhe ja vanilliinisokeri mainitaan pusseittain eikä teelusikoin, kuten olen tottunut. Yhdessä pussissa on 15g ja pusseja myydään 10 pussin pakkauksissa. Netissä olen nähnyt kuvia isommista pahvipakkauksista, lienevät tarkoitettu suurtalouksille.

Vaniljasokeria ja leivinjauhetta pikkupussissa.

Desilitrojen sijaan käytetään paljon millilitroja. Olen huomannut, että monet ovat ihan eksyksissä desilitrojen kanssa, jotka minulle ainakin ovat itsestään selvyyksiä. Miehenikin kysyy usein joku mitta kädessään, että "onko tämä puoli litraa ja mikä meidän mitoista on yksi desilitra". Siis muutkin kuin minun mieheni ovat ihan pihalla.
Esim.
100 g jauhoja
30 g  perunajauhoa
1/2  pussia leivinjauhetta
125 ml kermaa

Minulla on edelleenkin käytössä suomalaisia leivinjauhepurkkeja ja vaniljasokeria eli tarvitsen teelusikkatiedon leipomisiini. Olen muutenkin hieman tumpelo noissa keittiöaskareissa. Muuten, täällä käytetään usein vaniljatankoja vaniljasokerin sijaan, lienevät edullisimpia kuin Suomessa, luulisin.

Vinkki: Nyt kun on puhe keittiöaskareista, niin muistui mieleeni helppo tapa erottaa kananmunan keltuainen ja valkuainen. Riko muna ja valuta se puhtaalle kämmenellesi. Siirtele munaa varovaisesti kämmeneltä toiselle, kunnes keltuainen jää jäljelle ja valkuainen on valunut pois. Jos et tarvitse valkuaista, anna sen valua viemäriin/roskikseen tai jos tarvitset, niin anna sen valua sormiesi välistä suoraan astiaan.

Tupakka-automaatit
Muistan, kun Suomessakin kokeiltiin tupakka-automaatteja, ainakin Turussa oli sellaisia, liekö ollut 1970-luvulla vai aikaisemmin? Kokeilu jäi lyhytaikaiseksi, koska niitä rikottiin jatkuvasti.
Saksassa tupakka-automaatteja on ollut kauan, jo 1960-luvulla ainakin, ehkä aiemminkin. Ja niitä on edelleenkin. En tiedä, kuinka usein niitä ryöstetään tupakan tai rahan toivossa, tuskin kovinkaan usein. Ne kun ovat näkyvillä paikoilla.

Syksyinen kuva tupakka-automaatista

Laki kieltää alle 18 vuotiailta julkisen tupakoinnin ja savukkeitten ostamisen, joten nämä automaatit vaativat henkilökortin jokaiselta asiakkaalta. Savukeaskin voi maksaa käteisellä rahalla tai pankkikortilla.
En ole koskaan kokeillut automaatin toimintaa enkä tiedä hintojakaan, mutta kävelen sellaisen ohi aika usein, niin on tullut tarkasteltua sitä hiukan lähemmin.

Suutareita
Toisen maailmansodan aikana Hampuria on pommitettu runsaasti, tuhansia ja tuhansia pommeja on maahan pudotettu. Niistä arvioidaan olevan jäljellä ainakin 2900 räjähtämätöntä pommia maaperässä. Vähän väliä talon- tai muun rakentajat löytävät näitä suutareita, joskus lapsetkin kranaatteja yms. Pomminetsijöiden määrää on tuplattu vuonna 2007, nyt heitä on 24 kpl. Vuosittain tuhotaan useita satoja näitä "aikapommeja".
Hampurin maa-alueesta vain noin 15% on suutarien kannalta turvallista aluetta. Mitkä alueet ovat mitäkin, se on pelkkää arvailua.

Löydetty Sankt Paulin alueelta.

Saksassa on muuallakin tämä sama tikittävän aikapommin ongelma, mutta Hampuri on yksi eniten pommitetuista kaupungeista Saksassa.

HUOM. Jos sinua kiinnostaa saada enemmän ja avarampaa tietoa Saksasta suomalaisen silmin, niin suosittelen Pirjon blogia. Minä kun kirjoittelen vain lähinnä kodin ja sitä ympäröivien korttelien asioista.

PS. Germany-spesiaalit 1-5 löytyvät Vilin blogista.

Wuppe linjoilla

Ensinnäkin: heleätä helluntaita! 

Täällä vietetään tänään helluntaimaanantaita, 

kuten aikaisemmin on Suomessakin vietetty.

Hoikkapoika lokakuussa 2013

Jokapäiväinen ajattelemisen aihe ovat nuo Wupen linjat. Yläkuvassa Wuppe meille tullessaan. Valjaiden rinnanympärystä on jouduttu muuttamaan isommaksi muutamia kertoja ja painoa on tullut lisää. Ruokavalio on muuttunut jo heti kuukauden sisällä muutosta nappulasta raakaravintoon, barffaustyyppiseen, joskin luita Wuppe ei oikeasti kykene hyödyntämään, kunhan vähän nakertelee.

Lokakuu 2013

Wupen ruokahalu on koko ajan ollut hyvä. Nyt jo muutamia kuukausia olen ollut tarkka, mitä Wuppe syö. Saa ruokaa kerran päivässä ja sen lisäksi aamuisin hiukan aamiaista (teelusikallinen rahkaa, noin 5 g jotain kypsennettyä lihaa ja maistiaiset minun juustoleivästäni). Erityisbonuksena saa silloin tällöin nuolla lautaset, joissa ei ole jäljellä muuta kuin maku.

Toukokuu 2014

Pääateriallaan Wuppe saa chihuahua-ohjeistuksen mukaan noin 50g lihaa ja siihen lisukkeena lähes saman verran (raakapaino!) erityyppisiä keitettyjä kasviksia, usein perunaa, kukkakaalia tms. Voikukan- ja ratamonlehtiä silppuan myös silloin tällöin joukkoon. Lihalaji vaihtelee, eri ruhon osia naudasta ja linnuista, possunlihaa ei saa ollenkaan, koska sitä ei täällä saa raakana antaa.  Mitään makeaa ei saa syödäkseen.
Wupen paino ei ole pudonnut ollenkaan, päinvastoin. Liikuntaa Wupi saa runsaasti, vähintään 4 km, yleensä paljon enemmän, usein tuplasti, säätilan mukaan. Minulla on hyvä dieettivaaka käytössäni, sillä voi punnita kaikki gramman tarkkuudella 5 kiloon asti. Siis myös Wuppe punnitaan sillä.

Olen miettinyt sitäkin, että pidänkö kaikesta huolimatta Wuppea nälässä. Viime  aikoina Wupi koluaa ahkerasti lattioita ja etsii suuhunpantavaa. Eilen halusin nähdä, miten reagoi  kokonaiseen perunaan. Uskomatonta, Wuppe söi ensin kukkakaalin ja sitten sen potun! Ja Wuppe oli pari tuntia aiemmin syönyt pääateriansakin jo. Viime aikoina Wupi syö jopa nakerteluleipäänsä, jota aiemmin vain murusti.
Wuppe syö ruokansa aina ahmien, varmaan vanha tottumus koiralaumassa elämisestä. Onko Wupen "nälkä" pelkästään sitä opittua ahneutta? Silti ei suostu enää syömään edes nappuloita, alkuaikoina kokeilimme niitä palkkiomielessä. Siis Wupen ahneudelle löytyy edes joku raja...
Kuitenkin ilmeisesti teen jotain väärin, mutta mitä? Voiko olla, että 4 vuotias uros tuossa iässä vielä rotevoituu? Vai onko se kaikki vain lihomista?

Näin on, meillä koira saa toisinaan nuolla lautasen.
Wuppe tekee erittäin tarkkaa työtä,
tuskin sen jälkeen enää tarvitsisi tiskatakaan.
Toki tiskataan silti!

Selvää on se, että Wupen lihakset ovat kasvaneet ja vahvistuneet. Oikein sormituntumalla tuntee reisilihasten rotevuuden. Wupellahan on polvissa se patellaluksaatio asteissa 1-2 ja ensimmäisinä kuukausina meillä lenkillä ollessa Wuppe aina välillä oikoi polviaan eli kaiketi silloin se sijoiltaanmeno tapahtui. Nyt ei enää tämän vuoden puolella ole sitä kertaakaan tapahtunut, oletan sen johtuvan nimenomaan lihasten vahvistumisesta. Entisessä kodissaan Wupella on ollut iso piha käytössään, mutta harvemmin lenkkeilyä. Sitä osoitti Wupen pitkät kynnet meille tullessaan, nurmikolla ulkoilua ja leikkimistä siis. Nyt Wuppe on asunut meillä jo lähes 8 kk, kävelee hiekkateillä ja kaduilla enkä ole kertaakaan joutunut kynsiä leikkaamaan, paitsi 2x niitä kannuskynsiä.

"Omenoita"

En ole punninnut Wuppea muutamaan viikkoon enää ollenkaan. Lukema masentaa.
Sen sijaan satuin postitoimistoon, joka toimii hevostarvikeliikkeen tiloissa ja siellä oli jonkun verran tuotteita myös koirille, pääasiassa ruokaa. Jo kauan olin etsinyt Wupelle pieniä kuivattuja kaloja, tuloksetta, mutta täältä niitä löytyi! Yhdessä pussissa luki "Omena" päällä, sen sivuutin ensin ja katselin muita pakkauksia. Sitten hoksasin, että nuo "omenat" ovatkin ihan pikkuruisia kaloja. Mukaan lähtivät "omenat (dagaa/mukene/omena is an important fish)", hintaa oli 4,10e. Hauskasti pakkasivat omenapussini koirankakkapussiin.
Nyt olen joka päivä antanut Wupelle yhden, ovat noin 3-4 senttisiä, ohuita kaloja ja Wuppe tykkää.

*******

?

Yhtä asiaa en ymmärrä. Miksi koiran ruokkiminen nykyään on niin tähtitieteellisen vaikeaa? Pitää ymmärtää kalsiumit, fosforit, kalkit, vitamiinit, hivenaineet sun muut, vieläpä suhteessa koiran ikään, kokoon ja liikunnan määrään. Prosenteissa, suhteissa toisiinsa ja grammoissa.
Miten tavallinen ihminen selviää moisesta?
Miksi se on olevinaan niin tärkeää koiran kohdalla? Koirat eivät tänä päivänä ole terveempiä kuin ennenkään, päinvastoin, vaikka "karva kiiltääkin ja rokotukset ovat kunnossa". En ollenkaan ihmettele, että moni koiranomistaja päätyy antamaan pelkkää nappularuokaa, joka lupaa täyttää kaikkien koirien kaikki tarpeet.
Tämä vouhotus? saa myös aikaan sen, että moni koiranomistaja alkaa varmuuden vuoksi antamaan koiralleen kaikkia mahdollisia vitamiineja ja lisäaineita, ettei vaan mitään puutu. Pelkästä rakkaudesta koiraansa! Ei se noin saa mennä! Liikasaanti on usein vaarallisempaa kuin lievä puute.
Eihän meistä ihmisistä kukaan laske tarkkaan oman ruokansa ja oman henkilökohtaisen tarpeensa kaikkia ravintoarvoja, ei itselleen eikä lapselleen. Eikä käy myöskään vuosittain rokotuksilla. :)
Barf tutkitusti

Tässä sitä lekottelen auringossa.

Ei hetkenkään rauhaa! Aina joku häiritsee, parempi poistua...

Persona non grata?

Taas on aika hupattaa sitä sun tätä.
Tuli mieleeni lapsuudesta tuo hupattaa-verbi, taitaa olla karjalainen sanonta, itäsuomalainen kuitenkin. Tässä kohtaa äitini kaiketi sanoisi, että "älähän nyt tuollaisia hupaja".

Minua on närkästyttänyt suljetut blogit! Omassa blogilistassani on yksi jos toinenkin jo kauan seuraamani ja mieleinen blogi muuttunut yllättäen vain valittujen luettavaksi. Aivan ihka tavallisia koirablogeja! Enkä ole kutsuttujen joukossa.

"Tämä blogi on vain kutsuttujen lukijoiden käytettävissä Näyttää siltä, että sinua ei ole kutsuttu lukemaan tätä blogia..."

Tietenkin se on bloggaajan ikioma oikeus sulkea bloginsa vain valittujen luettavaksi ja useissa tapauksissa ymmärtäisin sen luultavasti hyvin, jos tietäisin syyn. Silti se tuntuu, kuin ovi olisi nenän edestä kiinni vedetty, sinä olet nyt ei-toivottu henkilö, persona non grata..
Tuntuu henkilökohtaiselta "loukkaukselta", vaikka eihän kukaan sitä sellaiseksi lie tarkoittanut.

Aika hassua, että se siltä tuntuu, blogihan se vain on ja vieläpä ventovieraan kirjoittama.
Tuleeko tällaisessa tilanteessa jokin alitajunnasta nouseva varhainen muisto omasta elämästä, tunne hylkäämisestä, "mene pois"-tilanteesta, jossa et ollut toivottu? Luulen niin, eihän se muuten voisi aikuisesta ihmisestä tuntua pahalta jonkun blogin häviäminen ulottuvilta.

Ihan eri tavalla suhtaudun siihen, että joku lopettaa bloggaamisen ja poistaa bloginsa. Silloin ensimmäinen ja ainoa ajatukseni on, että "voihan harmi"

Huvipuiston vahtikoira

Puistossa on pari viiikkoa ollut pikkulasten pomppupuisto ja sen vahtina toimii komea tyttökoira. Se ja Wuppe ovat tehneet tuttavuutta, ovat hyvin kilttejä toisilleen ja joka päivä Wupen tie johtaa aidalle ja siellä se koira näyttää oikein odottavan Wuppea. Ylemmät kuvat ovat viime viikolta, alemmat ihan päiväntuoreita.

Lammelle kuuluu uutta. Hanhilapset ovat kasvaneet ja nyt siellä on sukukokous käynnissä. Kuvassa on vain pieni osa sukua koolla, mutta puiston polkujen varsilla niitä on ainakin toistasataa lintua. Wuppe ei ole hanhista eikä sorsista lainkaan kiinnostunut, on aivan välinpitämätön niitä kohtaan. Katselee vain pitkästyneenä.

Juhlat on juhlittu!

0,99e

Tämmöisen patukan päivänsankari sai lahjaksi ja oli todella mielissään, ei ollut aiemmin mitään vastaavaa saanutkaan. Wuppe söi koko patukan yhdellä kerralla, jättäen vain pienen palan itselleen "muistoksi".
Tuossa videossa se pala on Wupen tassun vieressä. Sen palasen kanssa leikkii, heittelee ilmaan ja vartioi tarkkaan. Hieman pelkäsimme, että kestääkö masu tuollaista "törkyä", mutta näköjään kesti. Patukoita jäi jäljelle vielä 3 kpl, joulua vissiin odotellaan, jos ei keksitä muita juhlan aiheita...

Videossa ei tapahdu "mitään", vain 3 minuuttia kovan leivänkannikan jyrsintää...