Lisää kuulumisia

Olen miettinyt, miltä tämä lapsuudenkodista muuttaminen on mahtanut tuntua Wupesta itsestään. Pennut lähtevät uusiin koteihin parin kolmen kuukauden ikäisinä ja ovat silloin avoimia uudelle, mutta entä kun tällainen peräkammarin poika, joka on elänyt 3,5 vuotta mammansa luona ja lisäksi tusina muita koiria on ollut laumassa, lähtee kokeilemaan siipiensä kantavuutta. Tavallaan tuntuu oikein pahalta, kun ajattelee, mistä kaikesta Wuppe on joutunut luopumaan.

Wupen puistoa

Olen siitä hyvin iloinen, että sattui kohdalle tuo hyvä kasvattaja, jolta Wupen "sain". Ihan oikeasti voin sanoa, että sain, vaikka rahakin vaihtoi omistajaa. Tuo kasvattaja on tarkka siitä, mihin hänen koiransa päätyvät, kuiskasi vielä luovuttaessaan Wuppea syliini (hän halusi kantaa Wupen autolle asti) lähtiessämme kotimatkalle, että "jos koiralla tulee olemaan asiat huonosti, haen hänet heti takaisin!"
Nyt nettiä selaillessani ja päästyäni ns. chihuahua-sisäpiiriin, olen voinut todeta, että Wupen kasvattaja on erittäin hyvämaineinen. Eikä siksi, että olisi vain voitokas koirineen, vaan siksi, että hänellä on erittäin hyviä kasvatusperiaatteita ja hänen kaikki koiransa ovat todella hyvin hoidettuja ja jo luovutusikäisinä (12 viikkoisina) pitkälle sosiaalistettuja. Hänen jalostuskriteereinään on terveys, luonne ja koko, samanarvoisina arvoina, siksi ei myöskään kasvata merle-väriä periyttävillä koirilla.

Viesti on jätettävä.

Kaikki koirat elävät syntymästään lähtien perheen asuintiloissa, olohuoneessa on tilat pikkupennuille ja isommille ja ymmärtääkseni olohuoneeseen liittyi avokeittiö. Kaikki kodin äänet ovat siis tuttuja, Wuppekaan ei pelkää edes pölynimuria eikä hätkähdä mitään arkisia ääniä. Kun pennunkatsojia käy, päästetään kaikki koirat tutustumaan vieraisiin. Etenkin nuoret koirat olivat aivan innoissaan. Kyllä siinä vilskettä olikin, kun olimme siellä, syliinpyrkijöitä jonoksi asti. Vaikka asuvat maaseudulla, on Wuppekin tottunut kulkemaan hihnan päässä. Wuppe on hyvin kuuliainen, ihan kuin olisi koirakoulut käytynä.

Allekirjoitus vielä.

Tiedän useita kasvattajia, joiden koirat elävät eri rakennuksessa keskenään ja ulkoilevat tarhassa. Pienet uuteen kotiin muuttavat pennut toki sopeutuvat nopeasti uusiin olosuhteisiin, mutta ne koirat, jotka joutuvat odottamaan useampia kuukausia uusia omistajiaan, niillä tulee kyllä olemaan paljon vaikeampaa.

Wuppe sointuu hyvin syksyn väreihin.

Ensimmäistä kertaa näin unta Vilistä. Se oli lyhyt pätkä, heräsin siihen ihan pelästyneenä. Unessa Vili istui edessäni, sen tassut ja rinnus olivat märkiä. Sitten olinkin jo hereillä. Vilin kuolemasta tuli eilen kuluneeksi 4kk.
Wuppekin näki unta ensi kertaa meillä. Torkkui iltapäivällä ja alkoi haukahtelemaan. Muisteli ehkä entistä laumaansa? Aikaisemmin Wuppe tuskin on ollenkaan nukkunut syvää unta päiväsaikaan, nyt taisi olla ihan ensimmäinen kerta. Olisikohan tuo jo merkki kotiutumisesta?

Maailma on niin lavea, Wuppe, Wuppe pieni...

Apua pelkotiloihin

Vuodenvaihteeseen on vielä aikaa, kuitenkin vähemmän kuin luulisi. Joulunalusviikot vievät paljon huomiota joulun jälkeiseltä ajalta ja heti joulunpyhien jälkeen onkin jo vuodenvaihde. Se on monille koirille koettelemuksen paikka. Meidän Vilille se oli vuoden pahinta aikaa, kaikkine raketteineen ja paukutteluineen.
Myös eroahdistus, stressi, pelkotilat yms. ovat koiralle kaikkea muuta kuin mukavia. Omistaja on myös hätää kärsimässä, konstit ovat vähissä.

Musti & Mirri Thundershirt

Serene-UM Calm

Kuulin itse vasta nyt tällaisesta Holding-terapia-tyyppisestä koiran (tai kissan) liivistä, jonka tarkoitus on rauhoittaa koiraa. Kuulemma tämä liivi toimii hyvin, auttaa koiraa rauhoittumaan. Muuta en siitä tiedä. Onko tämä teille kaikille jo entuudestaan tuttu? Viime vuonna olisin tällaisen hankkinut Vilille, mutta nyt se on myöhäistä.

Tässä toinen mahdollisuus auttaa lemmikkejä pelko- ja stressitilanteissa. Ostin Vilille valmiiksi tulevaa uuttavuotta silmällä pitäen Serene-UM-nimisiä rauhoittavia tabletteja. Ei ehditty kokeilla. 

"Täydennysravinto kaikille lemmikeille stressiä aiheuttavien tilanteiden yhteydessä (matkustaminen, ahdistuneisuus, kovat äänet kuten ukkonen, ilotulitus). Serene-UM valmistetta on käytetty Euroopassa vuosikausia tyynnyttämään pelokkaita lemmikkejä ilotulituskauden aikana. Monet lemmikkimme ovat erittäin peloissaan ilotulitusten aikana, mutta ymmärrämmekö me miksi, ja miten me voimme heitä auttaa?" 

Biofarmin sivuilla on kattava selostus tämän aineen vaikutusmekanismista. 

Linkki tässä: Pois ahdistus ja pelko

Annostus:
Pienet eläimet, kissat alle 2,5 kg: 1/4 tabletti 1-2 kertaa päivässä
Kissat 2,5 – 5 kg: 1/2 tabletti 1-2 kertaa päivässä
Koirat alle 5kg: 1/2 tabletti 1-2 kertaa päivässä
Koirat 5-10 kg: 1 tablettia 1-2 kertaa päivässä
Koirat 10-20 kg: 2 tablettia 1-2 kertaa päivässä
HUOM. Tablettien antaminen pitää aloittaa jo joitakin päiviä ennen tilannetta,
esim. vuodenvaihdetta!

******

Sain vinkin kommentoijalta (kiitos hänelle!), että on olemassa muutakin apua pilleripurkista,
myös luonnon keinoin. Linkki tuotteeseen kuvan alla.

Zylkène

Ai niin, muistui mieleeni, että pelokasta, säikähtänyttä koiraa ei pitäisi silittää, vaan mieluummin painaa rintaansa vasten ja kädellä pitää kiinni. Silittäessä oma stressi välittyy helposti koiralle, koska huomaamatta silittäminen vähitellen muuttuu hektiseksi. Jos malttaisi silitellä hyvin hitaasti, hellästi, aina samantahtisesti, niin se ei olisi paha asia, mutta ei sekään kovin suositeltavaa.

Aika näyttää, miten Wuppe selviää vuodenvaihteesta, toivottavasti paremmin kuin Vili.

Kuulumisia

Wuppe on nyt meillä neljättä viikkoa. Ensimmäinen kerta, että uusi koiramme on aikuinen meille muuttaessaan. On ollut mielenkiintoista seurata Wupen kotiutumisen eri vaiheita, sikäli mikäli olen osannut huomioida ne oleellisemmat asiat tähän mennessä.
Jos asiaa ajattelee koiran kannalta, niin onhan se aivan valtavan suuri muutos muuttaa uuteen ja tuntemattomaan ympäristöön. Koira laumaeläimenä tarvitsee lauman, yksinäinen laumaeläin on turvaton. Wupen iso lauma jäi sinne lapsuudenkotiin, jossa Wuppe oli elänyt lähes 3,5 vuotta, eli syntymästään lähtien. Sieltä Wuppe tuli meille, meidän pienenpieneen laumaamme. Wuppe halusi välttämättä tulla hyväksytyksi uuteen minilaumaansa, teki itseään tykö, mielisteli, oli koko ajan vierellä, seurasi jokaista liikettämme, heilutti häntää jatkuvasti ja nuoli naamaa vähän väliä.
"Hei, huomaatteko, olen ihan kiva pieni koira, hyväksykää minut!"

Tässä samalla esittelen kuvin Wupen kaikki kolmet valjaat. Zooplussan mallit löytynevät myös Suomen Zooplussasta. Vänttiset tietysti ovatkin aidosti suomalaiset.

Julius-K9

Kaksi ensimmäistä yötä Wuppe nukkui eri huoneessa kuin me muut kaksi lauman jäsentä. Wuppe ei vielä kai kokenut olevansa hyväksytty. Kolmantena yönä ja siitä lähtien on Wuppe välittömästi valojen sammuessa puikahtanut omaan luolaansa nukkumaan, lähelle muita laumansa jäseniä. Aamuun asti lauma on tiiviisti yhdessä, tähän mennessä Wuppe ei ole öisin vielä vaeltanut paikasta toiseen, ehkä sekin aika koittaa.

Puppia

Alkuun Wuppe piilotti kaikki aarteensa ja vahti niitä hampaat irvessä. Se on kokonaan jäänyt pois, kun emme ole olleet huomaavinammekaan näitä mahtailuja. Tosin tarpeen tullen poimimme kaikki mahdolliset aarteet pois, ettei vastaavia tilanteita enää syntyisi. Ensimmäisinä päivinä Wuppe söi ja söi ja söi. Sekin on mennyt ohi. Nyt Wuppe syö päivällä vähän ja illalla ennen lauman vetäytymistä yölevolle syö ison annoksen. Painoa oli tullessaan 2,3 kg ja nyt sitä on 2,5 kg. Eläminen tusinan koiran laumassa on kaiketi ollut stressaavaampaa kuin täällä meillä. Kaipaakohan Wuppe entisiä laumansa koiria?

Linja-autolla olemme jo matkustaneet ja se sujui täysin ongelmitta. Toisin kuin Vilin kanssa, jolloin se oli kärsimysnäytelmää kaikille osapuolille. Nyt tilasin Wupelle kovapohjaisen kuljetuslaukun, johon hänet voi asettaa bussissa, varsinkin jos on kurakeli. Likaista koiraa ei ole kiva pitää sylissä, vaikka onkin noin pikkuruinen kuin Wuppe.

Vänttiset

Täydellinen kotiutuminen ei varmaan vielä ole tapahtunut. Todennäköisesti seuraava vaihe on lauman arvojärjestyksen tarkastaminen... Muutaman kerran Wuppe on komentanut minua toimimaan. Minä tottakai tottelin heti. Taisi olla virhe, kun en heti hoksannut, että se liittyy tuohon arvojärjestykseen. Olen ollut huomaavinani, että nuo miehet ovat pari ja minä ilmeisesti se kolmas pyörä.

Wuppe on osoittautunut ns. yhden miehen koiraksi, kuten usein kuuleekin sanottavan. Ne kiintyvät voimakkaasti isäntäväkeensä ja ovat vieraita kohtaan pidättyväisiä. Wuppe on juuri tuollainen. Wuppe tarvitsee aikaa tutustuakseen vieraaseen ja kun on hänet hyväksynyt, niin ystävyys on alkanut.

Mun!

Vilin blogin hävinneet kuvat on palautettu, joskin en muistanut kaikkia, mitä ja missä olivat alunperin olleet. Postauksista poistin ne turhat ja mitäänsanomattomat, sellaisia oli kai noin 15 kpl. Oli todella työlästä laitella niitä kuvia takaisin, huh. Oma vikani oli, että hävisivät, pakko myöntää.

"Koilakaveli"

Wuppeilua

Parasta, mitä meille on Vilin kuoleman jälkeen tapahtunut, on tämä Wuppe. Ihan ehdottomasti!
Wuppe on saanut meidät taas nauramaan, se on tuonut iloa elämään ja lenkkiseuraa.

Nyt muistelemme usein Viliä mukavin muistoin, kun vertailemme Wuppea ja Viliä. Sinä päivänä, kun Wuppe tuli ja oli ensimmäinen lenkille lähtö edessä, Wuppe käyttäytyi aivan samoin kuin Vili vastaavassa tilanteessa. Wuppe kääntyi selälleen, koivet kattoa kohti oikosenaan eikä tehnyt elettäkään uloslähtöön. Ihan samoin käyttäytyi Vili lähes aina samassa tilanteessa. Kaikki muut lähdöt Wuppe tekee kuten kaikki koirat, vain tämä ensimmäinen kerta oli kuin tervehdys Vililtä.

"Ellun kana on Suomen kansan laajalti tuntema huoleton eläin,
joka on yleensä humalassa tai muuten vaan
viettää vetelää, toimetonta elämää."
(http://urbaanisanakirja.com/)

Wuppe on alkuvaikeuksien jälkeen innostunut syömään raakaa lihaa, palasina ja jauhettuna. Wupen vatsa on kestänyt sen hyvin ja output (kuten täällä sanotaan) on pysynyt koostumukseltaan ihan normaalina. Nyt täytyy miettiä lisäravinteita, jotta saa kaiken tarvitsemansa. Minulla on edelleenkin pieni pelko, että ei kai vaan myös Wuppe sairastu. Niin, Vilin lisäravinteet heitin kaikki pois Vilin kuoleman jälkeen...

Wuppe auringonpaisteessa.

Nyt meillä on yllätys yllätys sitten oma kissakin. Pakettipostiljooni kantoi sen meille, ihmeteltiin sitä, että lähettäjänä oli Hampurin löytöeläinkoti. Paketista paljastui laadukas "rotukissa". Saatekirjeestä selvisi, että heillä on tapana joka vuosi muistaa jollain eläinhahmolla jäseniään ja tänä vuonna oli sitten kissan vuoro. Mukana tietenkin pankkisiirtolomake mahdollista lahjoitusta varten. Minäkin siirsin heidän tililleen kissan arvoisen summan. Ihan kiva katti. Valitettavasti sitä ei voi antaa Wupen kaveriksi, se oli jo joutua tuo kissakin Wupen raiskauksen kohteeksi. Nyt tuo katti saa katsella maailmanmenoa nojatuolin päältä.

Katti

Ja tässä ihkaensimmäinen video Wupesta. Se on heikohko tekele, se on iltahämärissä kuvattu, joten pätkää piti vaalentaa maksimiin. Ehkä kevään tullen tulee parempia otoksia, kun aurinko taas paistaa illemmallakin. En vaan malttanut olla laittamatta tätä esille.

Wuppe, kasvattaja ja minä

Laitanpa tähän faktoja Wuppesta. Fuchur of my Little Snaftis on siis Wuppe kennelnimeltään. Wuppe on syntynyt 31.5.2010 eli samana päivänä, jolloin omistamani marsuherra Oskar muutti sateenkaarisillan tuolle puolen. Wuppe on urokseksi pienikokoinen, painaa vain 2,3 kg, häntäkin on vain puolipitkä. Viralliselta värinimeltään hän on chocolate-fawn, josta minä ymmärrän vain tuon suklaan. Wuppen turkki on eri valaistuksissa erivärinen, joka tulee ilmi valokuvatessa. Toisinaan turkki on tumma mahonkisen värinen ja joskus taas hyvin vaalea, korvalehtien sisäpinta on läpikuultavan punertavaa väriä.

Wuppen äippä (kuva kasvattajan)

Wuppen emä on Chicoleos Julie Rose, mikä kaunis nimi! ja isä venäläinen championi Komel Arlet Aramis, jolla lienee paljonkin vientiä, on siis erittäin suosittu periyttäjä. Näistä ei pidä saada sitä käsitystä, että rotukoira ja sukutaulu merkitsisivät minulle jotain. Kerron niistä vain, koska nyt on kyse koirasta , joka omaa moiset taulut ja suvut yms. Minulle ne eivät merkitse mitään.

Wuppen iskä (kuva kasvattajan)

Kasvattajapariskunta antoi ohjeita Wupen rokotusten suhteen ja olen niistä ohjeista mielissäni, koska ne vastaavat täysin omaa ajatustani asiasta. Wuppe on saanut kaikki perus- ja tehosterokotukset ja jos ei lähde ulkomaille tai osallistu näyttelyihin (kumpaakaan ei ole aikomusta tehdä) niin ei tarvitse enää mitään rokotuksia. Tuota samaa on sanonut Suomessakin aikaisemman asuinkuntani kunnaneläinlääkäri (jonka ei tarvitse ansaita elantoaan saman kaavan mukaan kuin yksityisen aseman ellien), että tavallinen kotikoira ei perusrokotusten jälkeen tarvitse enää mitään muita rokotuksia. Kuulemma rokotuksista ansaitsee eläinlääkäri sangen mukavasti, onhan se ellien elinkeino eikä eläinlääkefirmatkaan jää nuolemaan näppejään. Bisnestä. Ja kun koirat sairastelevat, ehkä liiallisten rokotusten tai madotusten johdosta, niin siitähän niitä uusia asiakkaita riittää niin elleille kuin lääkefirmoille.

* Toivon, että lukijoiden kielitaito riittää allaoleviin linkkeihin. Niissä lienee kaikki tarpeellinen tieto.

Tiedän, että rokotuksista ollaan montaa mieltä. Olen jonnekin aikaisemmin kirjoitellut rokotuksien vaaroista ja olen saanut hyvin aggressiivista palautetta. En tajua, miksi ei asioista voi olla eri mieltä ja pysyä rauhallisena, en ymmärrä aggressiivisuutta mielipide-eroissa. Enhän minä päätä, miten muut koiriansa hoitavat enkä syyllistä ketään mitenkään. Jokainen päättäköön itse, miten koiransa rokottaa. Järjen käyttö on suotavaa, ja sitä peräänkuulutan. Miksi meitä ihmisiä ei tehosterokoteta läpi elämämme aina vuoden parin välein? 

Varsinkin pikkukoirien omistajien kannattaa suhtautua varoen rokotuksiin, pienet koirat saavat sen saman annoksen rokotetta kuin isot koirat. Pitää muistaa, että rokotteissa on saateaineita (vai miksi niitä sanotaan), jotka eivät poistu koskaan elimistöstä. Tietyt rokotukset ovat aiheellisia, tarpeellisia, osa harkiten ja olosuhteet huomioon ottaen tarpeellisia tai turhia.
Jos joskus olen tarpeeksi energinen, niin voin kääntää tekstiä saksasta suomeksi, englanninkielinen käännös ei valitettavasti onnistu.

Rabiesrokote (Vilin blogi)
Impfen
Vaccination Guidelines
Vaccination Guidelines for new Puppy Owners
Rokotukset - vaarallisiako?

Tämännäköiset chihut meillä oli aikoinaan.

Matolääkkeistä ja madotuksesta oli myös puhetta ja voin vain yhtyä Wupen kasvattajan ohjeisiin. Pentujen madotus täytyy hoitaa kunnolla, koska saavat ne madot emältään tietyn kaavan mukaan, jota ei voi millään estää. Pentumadotusten jälkeen aikuinen, hyvin hoidettu koira saa matoja suhteellisen harvoin jos koskaan ja viisain tapa on tutkituttaa koiran uloste pari kertaa vuodessa tai epäilyn herätessä. Matokuuria ei voi antaa ennaltaehkäisevästi, joten rutiininomaisesti annettu matokuuri ei takaa madottomuutta, sillä koira voi teoriassa saada heti matokuurin jälkeen matotartunnan. Matokuurit ovat tujuja myrkkyjä, siksi niitä ei pidä antaa turhan usein. Niin usein kuin tarpeellista - mutta niin harvoin kuin mahdollista. Tämä lause sopii moneen muuhunkin toimenpiteeseen.

Wuppen tuliaiset kasvattajalta

Kasvattajilta sain myös listan suositeltavista kuivamuonista, siis kaikki viljattomia sekä listan tölkkiruuista. Sain myös tietää, että chihuahuat ovat sangen alttiita huonolle hammaslaadulle, usein vanhetessaan joutuvat syömään pehmeää ruokaa. Tämä oli itselleni aivan uutta tietoa. Wupelta puuttuu toinen yläetuhammas, en tiedä, onko synnynnäinen vika vaiko tapaturmaisesti menettänyt sen. Wupen sukutaulun terveysosiossa on siitä merkintä.
Kysymykseeni, tarvitseeko Wuppe talvella lämmikettä ylleen, vastasi kasvattaja, että Wupen oma turkki on hänen talvitakkinsa eli ei tarvitse mitään villapaitoja. Suomen talvessa voi kyllä jo lämmikettä tarvitakin, täällä on leudompi ja lyhyempi talvi..

Anatomia dlc.fi

Wuppea ei kasvattaja halunnut käyttää kasvatuksessaan pienen kokonsa sekä Wupella todetun lievän patellaluksaation takia. Wuppe oli silti virallisesti kelvollinen jatkamaan sukua, mutta kasvattaja ei halunnut. Polvilumpion virhe on hyvin yleinen pikkukoirien roduissa ja varsinkin chihuahua-rotuisilla. Ainakin täällä on virallisen chihuahua-kasvattajan tutkituttava koiransa sen varalta. Wupen "vika" on onneksi tasoa 1, joka on lievin, taulukko menee nollasta neloseen. Sain kasvattajalta pitkän tekstin verran tietoa tästä poikkeamasta ja olen siitä hyvin mielissäni, koska kaikki oli uutta asiaa minulle.

Patellaluksaatio 

Vaikka minulla on ollut "aina" koiria, niin en siltikään tiennyt tarkkaan, missä koiran polvi sijaitsee. 

Ei ollut koskaan aikaisemmin aihetta pohtia sitä. 

En tiennyt edes, kuinka monta polvea koiralla on... 

Wuppe

Wuppe kotiutuu

Nyt on Wuppe ollut viikon täällä meillä, uudessa kodissaan. Ihan selvästi on jo aika hyvin kotiutunut. On oppinut tuntemaan meidän päivittäiset rutiinit, sopeutunut niihin loistavasti.
Wuppe muutti siis 3. iltana makuuhuoneeseen nukkumaan. Sänkyyn ei yöllä pääse, koska otan jakkaran yöksi pois. Olisi liian vaarallista nukkua samassa sängyssä tuollaisen kirpun kanssa. Kun valo sammuu, Wuppe menee omaan luolaansa (Vilin entiseen) ja nukkuu aamuun asti. Ja voi sitä riemua, kun isäntäväki aamulla vihdoinkin herää, Wuppe on niin onnessaan, etten moista ole aikoihin kokenut.
Wuppe on sangen oppivainen, hoksaa nopeasti, mitä häneltä halutaan. Kasvattajakin kehui viisaaksi koiraksi ja se tuntuu pitävän paikkansa. Osaa jo kulkea porraskäytävässä ja hississä kuin vanha tekijä.

Puistossa

Wuppe on reipas lenkkeilijä, kävelee pitkiä matkoja mielellään, isoja koiria katselee hiljakseen eikä ole tähän mennessä haukkunut ulkona ketään. Sisällä murahtelee joillekin äänille, mutta ei sen kummempaa elämöintiä ole ilmennyt. Ulkona on ohittanut kaikki pensasleikkaajat ja lehtipuhaltimet ja jopa hälytysajoneuvot, hieman hätkähtäen kyllä, mutta jatkaen tyynesti matkaa.

Ostoskeskuksessa hiukan pelotti.

Wuppe on hankala kuvattava, liikkuu niin nopeasti, että kuva ei kerkeä mukaan. Salamavaloa en käytä ollenkaan Wuppen ulkonevien mulkosilmien takia. Ulkoillessa Wuppe käyttää Vilin entistä talutushihnaa, se näyttää paksulta ja painavalta kuvissa, painoa kuitenkin vain 80 grammaa. Nahkavaljaita odottelemme vielä, nyt hätävarana Wuppe käyttää "poliisikoiravaljaita", koska ne ovat ainoat, jotka isäntäkin osaa pukea Wuppelle. Nekin näyttävät aika raskailta, painavat silti vain 60 grammaa. Nuo valjaat ovat ihan oikeasti poliisikoirille suunnittellut.

Aurinko häikäisee.

Ensimmäisinä päivinä Wuppe halusi jatkuvasti ruokaa, nyt on rauhoittunut tuo yletön nälkä ja syö enää aamulla pienemmän ja illalla isomman annoksen, siinä välillä saa luonnonjugurttia. Aikaisemmassa kodissaan on syönyt nappularuokaa, täällä ei ole halunnut tietää mitään moisesta sapuskasta, vaan on siirtynyt Vilin ruokavalioon. Olen kuitenkin toistaiseksi liottanut nappuloita joukkoon, ettei tule liian suurta yhtäkkistä muutosta.
Wuppe on ollut erittäin kiinnostunut meidän ihmisten ruuista, salaattikulhosta varasti retiisejä ja salaatinlehtiä, aikansa mutusteltuaan jätti syömättä, myös teekuppiin on itseään tunkemassa jne. Ei ole ilmeisesti päässyt koskaan seuraamaan isäntäväkensä ruokailua, mikä ei ole ollenkaan ihme ison koiralauman ollessa kyseessä.
Wuppe piilottaa myös mielellään ruokia, kuten esim. minulta napatun tomaatin. Sitten vahtii ja kyttää, tuleeko joku apajalle, murisee. Siksi emme anna Wupelle enää mitään vahdittavaa, vaan keräämme kaikki mahdolliset aarteet pois. En muista, että meillä olisi ikinä aikaisemmin ollut ruokiansa vahtivaa koiraa.
Wuppe ei ymmärrä mitään puruluiden päälle, ei syö raakaa lihaa eikä tajua nakerrella luita. Lienevät kaikki ihan uusia tuttavuuksia Wupelle.

Uni tuli.

Kasvattaja painotti sitä, että chihuahuat leimautuvat herkästi vain yhteen henkilöön ja kehoitti meitä tasapuolisesti huolehtimaan Wupesta. Aluksi Wuppe oli selkeästi enemmän leimautunut minuun, ehkä koska oli automatkan kotiin sylissäni ja kasvattajan luona olin minä se, joka tutustui ensimmäiseksi Wuppeen. Nyt tilanne on jo parempi, Wuppe hakeutuu omasta aloitteestaan yhtä usein isännän kuin minun syliini.

Wuppe on niin uskomattoman hellyyttävä koira, hakeutuu syliin, juoksee luokse kutsuttaessa, nuolee naamat ja häntä heiluu kuin karitsan saparo. On aina iloinen. Viihtyy koko ajan siellä, missä mekin olemme.
Minua on Wupen sydämellisyys ja se, että se hakeutuu syliin ja luokse, auttanut valtavasti. Juuri tätä olen kaivannut. Saada silittää koiran turkkia, saada pitää koiraa sylissä, kokea koiran tulevan mielellään luo.
Vili on siellä sateenkaarisillan tuolla puolen varmaan kuiskaillut luojansa korvaan, että lähetä sille mammalle joku nössö sylikoira, sellaista mammani tarvitsee. Ja oikeassa on Vili ollut, jos tarina nyt näin meni... Kiitos, Vili.

Mökkini ovella.

Lisäksi yksi pikkujuttu. Kesästä lähtien on muuten (lääkityksellä) normaalitasolla oleva verenpaineeni noussut noin 30 yksiköllä. Huolestuttavan paljon. Painonnousua syytin, mutta nyt kun Wuppe on ollut vasta viikon meillä, oli juuri tänään verenpaineeni taas pitkästä aikaa normaalitasolla. En meinannut uskoa mittariani, mutta sitten muistin tuon jutun, että kuulemma lemmikin sylittely ja silittely voi alentaa verenpainetta. Pakkohan siihen on uskoa. En ole Vilin kuoleman jälkeen voinut päivääkään niin hyvin kuin nyt.
Lemmikkieläimet ja ihmisen terveys

Ranjid

Jos muistatte vielä sen onnettoman intialaisen katukoiran, joka ajautui tahtomattaan Hampuriin, niin tässä on uusin video koiraressusta. Videon alussa on 30 sek. mainoksia. Ja voi olla, että video ei edes näy Suomessa, kommentoikaa, jos näin on.

Video "Ranjid"

Ranjid löytyi lähes luurankona lastia purettaessa kontin alta, se painoi vain 6 kiloa (normaalipaino olisi noin 12 kg), koira ei enää reagoinut mitenkään, oli ns. viittä vaille kuollut. Löytökoirakodin sairasosastolla Ranjid on osoittautunut erittäin epäluuloiseksi ja pelokkaaksi, vain hitaasti on rohkaistunut hiukan. Todennäköisesti se on seurausta koiran karusta menneisyydestä. Ranjid asustaa hoitolassa, kunnes on täysin voimissaan ja sopeutunut toisiin koiriin, vasta sitten alkaa uuden/ensimmäisen oman kodin etsintä.

Edellinen juttu Ranjid-koirasta

Ensimmäiset päivät

On se aikamoista sopeutumista, kun uusi koira tulee taloon. Melkein kuin uusi vauva. Pasmat ja päivittäiset rutiinit menevät joksikin aikaa sekaisin, ainakin meillä oli näin. Lisäksi tämä on ensimmäinen kerta, jolloin täysikasvuinen koira tulee perheenjäseneksi. Pentuhan on aikalailla tabula rasa, mutta tällä 3,5 vuotiaalla on jo takanaan vuosien elämänkokemus. Onneksi ihan hyvää sellaista, toisin kuin katukoiralla.
Fuffe on maalaispoika, heidän kylässään asuu noin 290 asukasta, mutta perheessä taas toistakymmentä koiraa ja vaihtelevasti pentuja. Nyt poika asuu suurkaupungissa ja ainoana koirana. Aikamoinen elämänmuutos. Isäntäväki lapsuudenkodissa sentään oli ihan aikuista väkeä eikä sielläkään ollut perheessä enää lapsia. Saa nähdä, kuinka me kaikki kolme selviämme tästä sopetumisvaiheesta.
Mielenkiintoinen sattuma: me asumme samannimisen kadun kulmassa kuin Fuffen kasvattaja siellä pikkukylässä.

Koiramailiin tutustumassa

Kahtena ensimmäisenä yönä Fuffe nukkui olohuoneessa, mutta kolmantena iltana koki kotiutuneensa sen verran, että muutti yöksi makuuhuoneeseen. Ainoa huono puoli asiassa oli, että joka kerran, kun kylkeä käänsi, niin Fuffe oli paikalla, nuolemassa naamaa, häntä vispaten. Ymmärsi sentään aika nopeasti poistua takaisin omaan luolaansa. Ehkä tämä on vain alkua ja rauhoittuu sitten aikanaan. Olihan se sille sentään vasta ensimmäinen yö "herrasväen" makkarissa.

Fuffe ehti jo raiskata yhden pehmolelukoiran. Kuinka sattuikaan olemaan juuri sopivaa kokoa ja seurauksena oli ensiapuluontoisesti kiireellinen kylmä suihku. Valitettavasti kyseinen pehmokumppani joutui poistumaan tästä maailmasta. Lisäksi kaikki muut samaa kokoluokkaa olevat joutuivat "lukkojen" taa.

Uutta reviiriä valtaamassa.

En ole koskaan ollut erityisemmin chihuahua-rotuisista kiinnostunut, pitkäkarvaiset ovat kylläkin erityisen söpöjä. Rotuna se on useassa tapauksessa jalostamalla pilattu. Aina pienempiä ja pienempiä koiria on haluttu ja sen mukana paljon ongelmia koiraressuille. Jälkeläisten synnyttäminen normaalisti on joko mahdotonta tai erittäin riskialtista, sisäelimet eivät pienene samassa suhteessa kuin koiran koko. Siitä on meillä ikävänä muistona toisen chihumme menehtyminen sydämen vajaatoimintaan. Suhteessa koiran pieneen kokoon ei liian isolla sydämellä ollut pienessä rintaontelossa tilaa laajentua, joka olisi ollut toivottavaa ja pidentänyt koiran ikää. Silloinen eläinlääkäri selitti tätä meille. Vastaavasti bernhardilaisesta on jalostettu mahdollisimman iso koira, jonka sydän ei myöskään ole kasvanut samassa suhteessa ja siksi bernhardinkoira väsyy helposti eikä paljon jaksa.

Nyt Fuffe vaan jotenkin osui kohdalle ja kasvattajan periaatteet miellyttivät minua. Uutta tietoa oli mm., että täkäläisen kasvattajayhdistyksen mukaan chihuahuapentujen alin luovutusikä on 12 viikkoa.

Fuchur - Onnenlohikäärme
elokuvasta The NeverEnding Story

Fuffelle on nimi vielä hakusessa. Minä nimitän sitä toistaiseksi Fuffeksi ja mies Fufuksi. Ei millään keksitä sopivaa nimeä, joka edes hiukan muistuttaisi Fuffen omaa Fuchur-nimeä. Nimi Fuchur on peräisin Michael Enden kirjoittamasta "Tarina vailla loppua" ( Die unendliche Geschichte), jossa Fuchur on yksi päärooleista, Glücksdrache eli Onnenlohikäärme. Ja sehän sopii meille. Tarkkaan katsoen ja hiukkasella mielikuvitusta elokuvan Fuchur muistuttaa Viliä, eikös vaan?

Tarkkaa hommaa.

Sain Fuffen kasvattajalta sähköpostia, peräti 5 sivua, kaikenlaisia vinkkejä ja linkkejä chihuahuan ruuan suhteen, rokotuksista, tarvikkeista ja vaikka mistä. Olin todella iloisesti yllättynyt ja tyytyväinen, ei ole itse tarvinnut etsiä tietoa, vaan kaikki tuli ns.tarjottimella. Hän kertoi omista kokemuksistaan ja monen pohdinnan lopputuloksista. Kasvattajana hän on miehensä kanssa yhdessä toiminut viimeiset 20 vuotta. Kunhan olen itse lukenut kaikki tekstit, niin kerron lisää.

edit. Fuffesta tuli Wuppe.

Fuffe

Fuffe on täällä!

Fuchur of my Little Snaftis (kuva kasvattajan)

Nämä ovat ihan ensimmäiset kuvat Fuffesta. Fuffea on aiemmin kutsuttu nimellä Fuchur, meille hiukan turhan vaikea lausuttava. Meille hän on nyt ainakin toistaiseksi vaan Fuffe.
Fuffe on 3,5 vuotias uros, chihuahua, ei mikään erikoisen kaunis, mutta tosi mukava luonne ja leikkisä, häntä viuhtoo koko ajan, lyhytkarvainen, meillä ei olekaan ennen ollut lyhytkarvaista koiraa.

Fuffe tuli hyvämaineiselta kasvattajalta. Me luovuimme löytökoirahankkeestamme. Se oli niin hidasta ja pettymyksiä aiheuttavaa. Ei meidän kärsivällisyytemme riitä sellaiseen. Tavallaan on Fuffekin "pelastettu" koira, oli kasvattajalleen "ylimääräinen", koska ei halunnut käyttää sitä jalostukseen.

Kasvattaja varoitteli meitä siitä, että Fuffe saattaa aluksi merkkailla, koska heidän huushollissaan on paljon (juoksu)narttuja ja se aiheuttaa ns. poikkeavaa käytöstä. Antoi mukaan uuden uutukaisen "herrasmiehen vyön", emme laittaneet sitä, mutta eipä ole Fuffe merkkaillutkaan.
Mukaan saimme myös "kertakäyttövaljaat+talutushihnan", kaksi lelua, pussillisen kuivamuonaa, kansion, jossa pari kunniakirjaa näyttelyistä, EU-lemmikkipassi sekä sukutaulu. Uudet Vänttisen valjaat tilattiin heti, kuulemma tulevat ensi viikolla, niin kauan on pärjättävä näilla oranssin värisillä.

Kasvattajalla oli myös Fuffen emä luovutettavana, 6 vuotias, todella herttainen koira, poikaansa kookkaampi. Koimme sen kuitenkin jotenkin "kuluneeksi", monen monta pentua synnyttänyt narttu ei kyllä ole parhaimmillaan. Pelko kohtutulehduksesta tuli myös mieleen, meillä on yksi chihuahua menehtynyt siihen.

Päädyimme Fuffeen myös käytännön syistä. Se on pieni, jaksamme kantaa sitä tarvittaessa, tulevaisuudessakin. Lyhytkarvaisena helppohoitonen, kätevä kuljettaa myös mukana linja-autoissa. Kotiin saavuttuamme Fuffe oli heti reipas ja rohkea, tutki koko asunnon ja antoi itsestään älykkään kuvan. Eli taas meillä on edes yksi fiksu tyyppi perheessä.

Huomasin vasta kotimatkalla, että kuinkas sattuikaan, Fuffe on ihan samanvärinen kuin Vili. Siihen en kiinnittänyt aikaisemmin ollenkaan huomiota. Rakenteeltaan Fuffe on lähes neliskanttinen, korkeajalkainen ja omaa puolipitkän hännän. Fuffe on niin ihanan hyvätuulinen ja iloinen, juuri nyt Vilin jälkeen tarvitsemme sellaista iloisuutta arkeemme.
Ensimmäinen yö sujui hienosti, jännitin sitä hieman. Fuffe nukkui koko yön olohuoneessa, aamulla makoili Vilin sohvalla. Ei ollut kasvattajallaan tottunut nukkumaan makuuhuoneessa, joten ei täälläkään osannut hakeutua sinne. Saa nähdä, muuttuuko tavat jatkossa.

Rotumääritelmä