Wuppe ja mää

Lammella kasvaa uutta kaislaa.

Näin kevään tullen tarvitsi bloginkirjoittajakin jotain uutta. Siksi sai profiilinimi HooPee väistyä ja tilalle tuli Hanne. Vaihtelu virkistää. En kokenut enää HooPeetä omakseni, kyllästyminen? ihmisenä kasvaminen vanheneminen? Profiilin naamavärkki on pysynyt samana eli näillä eväillä edetään.

Oma projektini eli painonpudotus /- hallinta edistyy ihan mukavasti, hitaasti. Omasta tavoitteestani olen yli puolen välin, vielä 4 kg ja maali on saavutettu. Ehkä siitä voisin vielä 5 kg pudottaa, saapi nähdä sitten.
En ole ollut varsinaisesti dieetillä, vaan muokkasin ruokailutottumuksiani. Vähensin hiilihydraattien määrää, se on oikeastaan ainoa muutos. Siihen sisältyy loogisesti makean välttäminen, leipää syön maltillisesti (1 siivu/pv).  Tämän vuoden puolella en ole leiponut kertaakaan, enkä käy tietenkään enää kovin usein leipomossakaan. Paitsi viikonloppuina. Ostamassa yhden leivonnaisen.

Omenatasku, tästä riittää kahdelle.

En ole äärimmäisyyksien ihminen, joten syön kuitenkin joka päivä 2-4 palaa suklaata kahvin kanssa, viikonloppuina leivonnaisen suklaan tilalla. Noin kerran viikossa tai harvemmin syön pastaa. Juustoja syön kuten ennenkin eli aika runsaasti, eikä ikinä light-juustoja, nehän eivät ole juustoja ollenkaan. :) Peruna ja riisi eivät muutenkaan kuulu tavalliseen ruokalistaani. Napostelen usein iltaisin mielelläni kukkakaalia, retiisejä, kirsikkatomaatteja, omenaa, päärynää, appelsiinia. Makeanhimon yllättäessä (harvoin) otan kourallisen rusinoita tai muita kuivattuja hedelmiä. Nälkää en ole nähnyt, vointini on hyvä, painon putoaminen on ollut hidasta, mutta juuri siksi miellyttävää. Jos se putoaisi liian nopeaan, alkaisin pelätä ties mitä.

Wupen uusi tuttavuus.

Ihastuivat kovasti toisiinsa, ei haluttu erota ollenkaan.

Wuppe on lihonut!

Huomasin Wupen valjaista, joita jouduin suurentamaan, että nyt on poika paisunut. Sitten naapuri sanoi samaa. Isäntä ei ottanut sitä kuuleviin korviinsakaan, mutta sitten Wupen kasvattaja, jolle lähetin kuvia Wupesta, puuttui myös asiaan. Tämän kuultuaan oli isäntäkin myötämielinen ja otti asian todesta.

Nyt poika on painonhallinnassa kuten me ihmisetkin. Annoksia on puolitettu ja painoa tarkkaillaan viikottain. Meillä on hyvä vaaka, joka näyttää gramman tarkkuudella ja jolle Wuppe mahtuu hyvin seisomaan. Viliä ei siinä voinut punnita, koska Vili oli niin pitkä...

Kasvattaja kehotti huomioimaan, että koska Wuppe kävelee päivän mittaan kokoonsa nähden todella pitkiä lenkkejä, niin lihakset kasvavat ja painavat enemmän kuin läski. Siis ei saa tuijottaa ainoastaan painolukemaa, vaan pitää myös kokeilla kylkiluita ja lonkkaa/lantiota. Jos ne ovat avokämmenellä hyvin tunnusteltavissa, niin paino on kohdallaan. Lisäksi koiran ulkoinen vaikutelma kertoo myös sopivasta tai ei-sopivasta painosta.

Wupen "puruluita", kuivaa leipää.

Wuppe on omasta aloitteestaan siirtynyt raakaravintoon. Vatsa on sen hyvin kestänyt. Keitettyä perunaa ja kukkakaalia muussattuna saa siihen lisäksi sekä tietenkin muutakin, mitä nyt sattuu olemaan, munia, eri lihalaatuja. Sianlihaa saa täällä antaa vain kypsennettynä, kalasta Wuppe ei ainakaan toistaiseksi erityisemmin tykkää. Aamuisin saa kukkurateelusikallisen rahkaa sekä osan juustoleivästäni. :) Ihan kuten Vilikin aikoinaan. Kuivapapanoita Wuppe ei enää syö, vain halveksien katsoo, jos sellaisen tarjoaa. Makeaa Wuppe ei saa ollenkaan ja muutenkin minimaalisen niukasti herkkuja.
Luita Wuppe ei kykene syömään tai ei halua, mutta kerran viikossa annamme hänelle ydinluun, josta on suurin osa luuytimestä  poiskaavittu, ettei vatsa mene kuralle, rasvaprosentti on peräti 71 - 92 %. Valitsen Wupelle annettavan luun mahdollisimman isoreikäisenä, ettei vaan leuka jää loukkuun kiinni.
Puruluina Wuppe nakertelee edelleenkin kovia leipäkannikoita, se on ollut hyvä ratkaisu Wupelle.

Tuoksuvia pääsiäiskukkia.

Wuppe on asunut meillä nyt melkein puoli vuotta. Ihan kuin olisi jo aina ollut meillä. Kaikki sujuu moitteetta, arjen rutiinit Wuppe hallitsee täysin, meillä kun tuo arki on aika rutiininomaista. Aamulenkiltä tultuaan Wuppe istahtaa sohvalle ja odottaa aamuteetä eli osaa juustoleivästäni. Sen jälkeen Wupella on kummallinen tapa lähteä kierrokselle. Kiertää kaikki omat petipaikkansa ja nuuskii niitä. En tiedä, mikä se juju on. Jos Tiikeri on jäänyt makuuhuoneeseen, niin Wuppe hakee sen samalla kierroksella. Tiikeri on Wupelle se kaikkein rakkain lelu, se on usein leuan alla, kun Wuppe huilaa. Toisinaan Tiikeri saa kuulla kunniansa ja sitä kuritetaan oikein olan takaa, mitä lie tehnyt pahaa, mokomakin Tiikeri.

Maailma on niin lavea, pikku pikku Wuppe...

Wuppe on oppinut tai uskaltautunut myös itsepäiseksi. Lenkin suunta ei aina miellytä ja silloin Wuppe on yhtä jääräpäinen kuin Vili. Ei mikään auta, vaan Wuppe on otettava syliin ja kannettava ehkä useaankin kertaa, ennen kuin hyväksyy jääneensä häviölle.

Ensi kosketus uuteen elementtiin?

On ihanaa omistaa koira, joka ei ole allerginen eikä reagoi vatsaoireilla! Tämä on tilanne tänään, tulevaisuudesta ei ole takuita, toivon parasta. Osaan todella arvostaa tätä onnea! Aina välillä palautan itselleni mieleen sen, että asiat voisivat olla toisinkin. Hyvin nopeasti ihminen alkaa pitämään hyvää vallitsevaa olotilaa itsestäänselvyytenä eikä muista olla siitä kiitollinen. Minunkin täytyy aina välillä muistutukseksi nipistää itseäni.

Kukas tuolta tulee?

Jäänkin tähän odottamaan.

Ranskatar. ♥

Kuvista voi päätellä, kumpi meistä on ollut Wupen kanssa lenkillä. Isäntä tykkää käyttää Puppia-valjaita, minä käytän useimmiten niitä muita. Tosin tykkään itsekin noista "puppioista".

Tämä on hyvä paikka viestin jättämiseen.

Tähän lopuksi kaunis lause, joka lämmitti mieltäni. Eräässä viestissäni Wupen kasvattajalle kirjoitin, että "Wuppe on parasta, mitä meille on tapahtunut". Ja hän vastasi "te olette parasta, mitä Wupelle on tapahtunut". ♥
Tämä Wupin kasvattaja on juuri viikko sitten ostanut ihanan, pikkuisen uros-chihun Suomesta oman kennelinsä jalostustarkoituksiin.