Pitkästä aikaa Wupen "wuutisia". Tosin ei ole mitään merkillistä tapahtunut, tavallisia, arkisia asioita vain. Niistähän se elämä parhaimmillaan muodostuu.
Jokin aika sitten kerroin tilanneeni netistä varatiikerin Wupelle, tarkoituksenani laittaa se kaappiin odottelemaan aikaansa. Ensinnäkin tiikeri oli todella edullinen hinnaltaan, vain 5 euroa + postikulut, puhdas ja uudenveroinen. Neliviikkoisen postinkantajien lakon takia tiikeripaketti virui postissa monta viikkoa. Tiedättehän, odottavan aika on pitkä.
Luulin sen olevan samaa kokoa kuin Wupen toinen tiikeri, molemmathan ovat IKEAn tiikereitä. Myyjä oli laittanut ilmoitukseen mitaksi 30cm ja yllätys yllätys, häntä ei ollut laskuissa mukana, joten uusi tiikeri on kivan iso. Ja huisin pehmeä.
Tarkoitus oli vain näyttää Wupelle tätä uutta tulokasta, mutta toisin kävi. Wuppe ihastui heti ensi tapaamisella tähän kaunottareen. Vanha, se pienempi tiikeri sai jäädä. Lojui raasu lattialla hylättynä, Wuppe käveli ohi eikä luonut enää silmäystäkään tiikeriinsä, siihen exään.
Yhteiselo tämän uuden kanssa alkoi heti siitä ensihetkestä. Emme raaskineet ottaa sitä Wupelta pois, vaan entinen tiikeri joutui pesulle ja kaappiin varatiikeriksi.
Tämän uuden tiikerin kanssa Wuppe nukkuu ja se haetaan ruokakupillekin, kunhan oma massu on täynnä, ei ennen. Tiikerin isompi koko on verrattavissa Wuppea pienempään lajitoveriin, ehkä se tuo tunteen, että vieressä köllii toinen chihuahua. Sellaiseen Wuppehan oli jo tottunut aikaisemmassa elämässään. Petikaveriin. Vanha tiikeri oli pienen rotan kokoinen eikä tietenkään tuntunut samalta.
Vaikka olenkin viime aikoina sivistänyt itseäni (isännän sivistäminen onkin sitten ihan toinen juttu...) koirakirjoja lukemalla, niin silti tuntuu jotenkin vaikealta toteuttaa tiettyjä ideoita. Wupella on alun alkaen ollut vaikea saada aikaiseksi katsekontaktia muuhun kuin ruokaan. Ilmeisesti ei sitä ole aikaisemmassa kodissa ehditty harjoittelemaan. Huvikseen katselee kyllä silmiin, mutta jos on luvassa jotain ruokaan viittaavaa, niin tuijottaa joko käsiä tai ruokakippoa.
Nyt näin pitkän ajan kuluttua on se asia alkanut harmittamaan. Olisi pitänyt heti alussa aloittaa harjoitukset, mutta puolustuksekseni sanon, että silloin oli niin moni muu asia enemmän tärkeämmän oloinen. Lisäksi aikaisemmilla koirillani ei tätä ongelmaa ollut, pennusta lähtien kun olivat meillä. Toivottavasti harjoitus tekee mestarin, meistä jommasta kummasta...
Nyt näin pitkän ajan kuluttua on se asia alkanut harmittamaan. Olisi pitänyt heti alussa aloittaa harjoitukset, mutta puolustuksekseni sanon, että silloin oli niin moni muu asia enemmän tärkeämmän oloinen. Lisäksi aikaisemmilla koirillani ei tätä ongelmaa ollut, pennusta lähtien kun olivat meillä. Toivottavasti harjoitus tekee mestarin, meistä jommasta kummasta...
 |
Milloinkahan tuo puremajälki häipyy? Sattui joulukuussa ja edelleenkin se näkyy noin selvästi. Eläinlääkäri tiesi heti, että se on puremajälki, tavalliset ihmiset olettavat sen olevan karvankasvuhäiriön tms. |
 |
| Kiitti, mulle riitti, tarpeeksi on jo kuvia otettu! |
Wupella on toisinaan käytössä aitaus. Tämä aita on jäänne marsujeni aitauksesta ja on sangen hyödyllinen. Jos meille tulee esim. asentaja tms, niin Wuppe jää aidan taa ja käy yleensä ottamaan nokoset. Ei jää jalkoihin eikä asentajan tarvitse pelätä. Meillä kävi jokin aika sitten postinkantaja tuomassa paketin ja olimme molemmat Wupen kanssa ovella vastassa. Tämä postimies oli hyvin varustautunut kohtaamaan koiria, sillä hänellä oli taskussaan namiaski, josta antoi Wupelle namin. Fiksu postinkantaja.
Nyt kun saimme vieraita kotoSuomesta, joita Wuppe ei ollut tavannut aiemmin, laitettiin Wuppe aidan taa ja ohjeeksi tulijoille sanottiin, että olkaa kuin ette koiraa huomaisikaan. Homma toimi hienosti. Wuppe sai tarkkailla aidan takaa tulijoita ja kun olivat asettuneet istumaan, niin Wuppe sai tulla tutustumaan. Ohjeena oli edelleenkin tuo sama, että ei olla näkevinään eikä puhutella koiraa eikä silitetä. Wuppe tutki jokaisen ja sitten saivat luvan myös he ihmiset tutustua Wuppeen.
Olin niin hyvilläni siitä, että kaikki toimi kuin unelma. Wupen ei tarvinnut kantaa vastuuta tulijoista, vaan sai aivan rauhassa seurata tilannetta ja antaa meidän ihmisten hoitaa tervetuliaiskuviot. Iso vastuu pois pienen koiran hennoilta hartioilta. :) Wuppe toi jopa uuden tiikerinsä näytille ja ihan ilman mahtipontisuutta. Tosin tiikeri sai olla ihan rauhassa, kukaan ei yrittänyt sitä tavoitella, vaikka Wuppe kantoi sen sohvalle asti, oikein tyrkylle.
 |
| JEP. |
13 kommenttia:
Wupella on just samanlainen suhde tiikeriin kuin Párekilla alkuperäiseen ja aitoon Nalle Puhiin. Mikään muu karhu ei ole ikinä vienyt Puhin asemaa ykkösenä, rakkaimpana ja arvokkaimpana pehmona. Puh on jo ihan järkyttävän kulunut ja kuonokin venynyt kohta kärsän pituiseksi, mutta ei puhettakaan, että Puhista luovuttais! On tosi harmi, ettei noita enää missään valmisteta tai myydä. Tutkittu ja etsitty on. Nyyh.
No meillä sama ohjeistus vieraille paitsi ettei aitaa ole. Mutta vähän aikaa sitten kävi pari nuorta miestä remppaamassa ja kun tulivat meni molemmat kontalleen lattialle ja eivät tehneet elettäkään koiran suuntaan sen jälkeen ei ongelmia. Mut jos tiedetään et on vieraita tulossa jokaiselle jaetaan pienet herkut ja muutahan ei mäyräkoira tarviikkaan
Tosi kivan lelkun oot saanu, kuoma. Tommonen raitaturkkitiikeri näyttää lepposalta kaverilta. Näitä sun wuutisia vois tulla tiheempäänkin...
Hieno tiikerj :) Ja mukavija wuutisija. Juohtupa nuista äetillehhii mielee monta asijata jotka oes pitännä hoetoo aejjat sittä... :)
Uusi tiikeri on tosihieno, paljon pehmeämpi kuin edeltäjänsä.
Ja jälkiviisaus on viisautta sekin, sano äetilles kans...
Kuinkahan pian tiikeri olisi entinen kissa, jos teidän hampaisiinne joutuisi...
Noita puremajälkiä on valitettavan vaikea saada kokonaan katoamaan - yritetty on täälläkin, samoin kuin muita pienien sattumien jälkiä...Kehäkukkavoide on yksi, mitä voisi kuitenkin kokeilla, samoin kuin TTEAM-hieronta, eli ihan ihon pintakerroksen kevyt pyörittely, sillä voidaan joskus parantaa arpikudosta. Aina vaan nekään eivät auta.
Oletko kokeillut naksutinta Wupelle siihen katsekontaktin saamiseen? Siihen yhdistettynä maailman paras nami, että rupeaa tarjoamaan toimintoja oma-aloitteisesti. Muutenkin kannattaa kokeilla vaikka niin, että ruokakuppi laskeutuu maahan vasta, kun koira katsoo silmiin, tien yli lähdetään samoin vasta silloin jne., esimerkkejä harjoitteluun keksii vähän ajan päästä ihan arkipäivästäkin :)
Tuo on juuri se hyvä tapa, että vieraana tulevat eivät "huomaa" koiraa ollenkaan. Wupen kohdalla aita auttaa erityisesti siinä, ettei jää jalkoihin, jos päättää tutustua vieraaseen omaehtoisesti. :)
Vilillä oli samoin, kaikkein rakkain lelu läpi elämän oli se pentukodista saatu pallo. Vaikka ei palloilla leikkinyt, mutta sillä kyllä.
Wupen rakastuminen tiikeriin oli yllättävää, valinnanvaraa oli yllin kyllin ja se eka tiikeri oli Vilin 4-vuotislahja, josta ei välittänyt pätkääkään.
Ihmeellisiä nuo mieltymykset.
Täällä on netissä sellaisia sivuja, joilta löytyy pehmo- ym. leluja vähän käytettynä, se oli meidänkin pelastus.
Tuossa puremajäljessä ei ole näkyviä arpia ollenkaan, karvoja on kyllä lähtenyt. Ihan oikeaa karvanvaihtumista en ole ollenkaan huomannut, eiköhän semmoinenkin jossain vaiheessa tule. Taitaa olla sen verran viileä kesä, että karvakaan ei lähde.
Olen käyttänyt naksutinta ja hallitsen sen jopa erittäin hyvin. Wupelle en ole kokeillut, pitäisi vissiin, ja löytää se naksutin täältä huushollista. :) Saahan niitä kaupasta uusiakin, ei sen puoleen...
Kiitos vinkeistä! Taas kerran. ☼
Kaverini aidan takaa:) Mut teljetään makuuhuoneisiin ja niistä ulos vanhalla pyykkitelineen palalla. Kierrätystä ja hyvin toimii.
Ihanan lutuska tikru! Mulla ei vaan nuo pehmot toimi, pitää heti natustaa ne palasiksi. Loma-apinan sain, sekin joutui kaappiin alle vartissa...
Wuppe:
Kiva kuulla, että mulla on kohtalotovereitakin, jotka kurkimme aidan takaa. Onneksi vain silloin tällöin. Siitä täytyy ottaa ilo irti eli saa olla ihan laiskana aidan takana, ei vastuuta mistään, pärjätköön isäntäväki omin neuvoin. Eikö?
Juu, enhän minä toki uskalla tiikeria purra saati paloitella, puree vielä vaikka takas!
Terveisin Wuppe
Voi. Itku. Netti söi minun kommentin. Pitäisiköhän lukea jokunen koirakirja, jotta voisi taas todeta, että tuokin on mennyt pieleen Ossin kanssa. Se kyllä seuraa katsetta niin kauan, kuin sitä vain jaksaa tuijottaa. Kiva, että Wuppe ei tuhoa noita pehmoja niin suurella innolla, kuin esim. Ossi. Terveiset Ossilasta.
Lähetä kommentti