Haaste blogikamulta

Saimme mäyräkoira Artulta haasteen, johon yritän vastata. 

1. Koirasi/koiriesi rodun paras ominaisuus?

Koirani koko on rodun paras ominaisuus tässä elämänvaiheessa, jolloin omistaja alkaa olla seniori-ikäinen ja ison koiran hallinta alkaisi olemaan vaikeaa. 

2. Miten motivoit itsesi ja koirasi harrastamaan?  

Mua motivoitiin tekemään silppua,
hyvä tulos, eikö?

Oikeastaan en mitenkään. Meillä koiran kanssa harrastaminen on normaalia arkea, lenkkeilyä ja elämästä nauttimista. Koira itsessään on se motivaatio, joka saa meidät ihmiset liikkeelle. Ilman koiraa jämähtäisimme sohvalle.


3. Oletko koirasi suhteen kontrollifriikki vai rento riehumiskaveri? 
Todellakin olen valitettavasti kontrollifriikki. Rento riehuminen on taaksejäänyttä elämää, sellaista oli ensimmäisen koirani kanssa...


4. Haastavin asia oman koirasi kanssa?

On haastavaa huolehtia, että koira ei jää alle, varsinkin vieraiden tullessa, he eivät osaa varoa. Pelkään (= kontrollifriikki) aina, että joku istahtaa sohvalle tai astuu kävellessä koiran päälle.

5. Oletko pelännyt joskus koiraa? Jos, niin missä tilanteessa?  

Pelkään isokokoisia, vieraita koiria. Myös tuttuja isoja koiria pelkään, jos mahtailevat tai osoittavat vähänkin sen tyyppistä käyttäytymistä. Koskaan ei ole iso eikä muukaan koira purrut, joten en oikein tiedä, mistä pelko juontaa. 
Ainoa tapaus oli, kun parikymppisenä kävelin jalkakäytävää pitkin ja sen varrelle pysähtyneestä autosta hyppäsi yhtäkkiä iso saksanpaimenkoira minua kohti. Silloin pelästyin todenteolla. Ehkä se pelko juontaa tästä tapahtumasta?

6. Metsästys vai näyttelyt? Agility vai vaellus? Mitä harrastaisit koirasi kanssa, jos ei tarvitsisi miettiä asuinpaikkaa, rahaa tai ajankäyttöä!? 
Metsästys ei tulisi ikinä kysymykseen, ei missään muodossa.
Myöskään näyttelyt eivät kiinnosta ollenkaan. Ensimmäisen rotukoirani ilmoitin näyttelyyn, mutta ehdin ennen sinne menoa huomata, että se maailma ei olekaan niin rehellinen ja koiraystävällinen, kuin oletin. Joten en ole ainuttakaan koiraani vienyt näytille.
Agilityharjoituksia kävimme kerran katsomassa aikaisemman, silloin 5kk ikäisen lapinkoiramme kanssa ja se into lopahti siihen, kun eräs harjoitteleva terrieri hyökkäsi pentumme kimppuun ja samalla puri myös väliin mennyttä miestäni reiteen terveyskeskuskäynnin ja uusien farkkujen hankinnan verran. 

vas. Niilo ja Hessu

Vaellus on ollut mun juttuni. Lapinkoirieni kanssa olin vaeltamassa joka sunnuntai Turun saariston metsissä toisten samanhenkisten koiranomistajien kanssa. Wupen kanssa tehdään toki pitkiä lenkkejä, mutta ei sitä voi silti luonnossa vaeltamiseksi sanoa. Ihmisasutuksia joka puolella.

7. Onko koirasi vastannut aiempaa käsitystäsi ko. rodusta? Tai jos sinulla on ollut sama rotu ennenkin: mikä yllätti toisessa/kolmannessa koirassa? 

vas. tytär Tiny ja äiti Jenny

Meillä on ollut aiemmin kaksi pitkäkarvaista chihuahuata. Narttuja molemmat, äiti ja tytär. Nartut olivat ystävällisempiä, ei koskaan murinaa ketään kohti. Vieraista ihmisistä hekään eivät tykänneet. Wuppe uroksena on ärhäkämpi, itsetietoisempi ja vähemmän hellyydenkipeä.

8. Mitä eniten toivoisit koiran ja sinun yhteiselolta?  
Toivon, että pysymme molemmat terveinä! 

9. Miten usein koulutat koiraasi tai opetat sille uusia asioita?
  

Pientä koulutusta on jatkuvasti menossa. Ihan ohimennen, arkisessa elämässä.
Harjoittelemme katsekontaktia ruokailutilanteen edellä, sujuu jo hyvin. 

Toinen projekti on Wupen totuttaminen hellyydenosoituksiin, rapsutteluun yms. Sekin sujuu jo paremmin, mutta taivalta on vielä edessä. Huomaan Wupen tykkäävän jo sellaisesta, mutta yritän olla ylittämättä sitä rajaa, jolloin Wuppe murahtaa. Olen oppinut aika hyvin hoksaamaan, milloin on se oikea hetki lopettaa. Siedättäminen jatkuu...

Toivomisen varaa löytyy Wupen suhtautumisessa pikkulapseen. Vahtii kaikkea lapsen ollessa läsnä, varsinkin lapsen liikkeitä, vaikka lapsi ei koirasta välitäkään. Tässäkin asiassa harjoitukset jatkuvat.


10. Mikä on sinun ja koirasi laatuaikaa?  

Ehdottomasti se hetki päivästä, jolloin me ihmiset juomme kahvia ja Wuppe saa ruokansa. Wuppe on niin innokkaasti mukana touhussa, vahtii niin herttaisen ahkerana apulaisena valmisteluja, juoksee terhakkaasti sinne tänne, noutaa pyynnöstä isännän paikalle ja sitten me kaikki kolme nautimme päivän parhaasta hetkestä.

11. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin, toimisitko samoin koirasi kanssa?
Palaisin aikaan, jolloin Wuppe tuli meille. Aloittaisin nuo kohdassa 9 mainitut harjoitukset heti. Silloin vain en vielä tajunnut, että Wuppe on jäänyt paljosta paitsi, vaikkakin perushuolto siellä kennelissä onkin toiminut moitteettomasti. 
Sen sijaan 3,5 vuotta vähäisin ihmiskontaktein on jättänyt jälkensä. Ei ole ehditty pentuiän jälkeen sylissä pitelemään, Wuppe oli vain yksi laumasta ja aktiivisen kennelin urosten tavoin peräkammarin poika. 

Haasteen alkuperäiset ohjeet:

1. Kiitä sinut haastanutta blogia ja linkkaa hänen bloginsa.

2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 eri kysymykseen.

3. Nimeä ja linkkaa 11 Liebster Award -haasteen ansainnutta alle 200 lukijan blogia.

Annan haasteen eteenpäin seuraaville, ilman mitään sen kummempia ohjeita:
Aatu
Eikka ja Danny
Elli
Elvis ja Hugo
Eppu
Essi
Iivari
Ossi
Rio, Rinti ja Rondo
Timi
Wilma

+ kaikki muut halukkaat bloggaajat!