Wuutisia / elokuu

Elokuu on auringonkukkien aikaa.

Meille ei oikeastaan kuulu mitään uutta, mutta tarkemmin ajatellen sittenkin. Kerrottakoon niistä luontokuvien kera. Kesä on aina ollut minulle kiiresitä aikaa, varsinkin heinä-elokuun vaihde, ihan joka vuosi niin kauan kuin taaksepäin muistan. Ei koskaan ole ollut mökkivieraita, koska ei ole ollut mökkiäkään. Sen sijaan yhteydenottoja ja tapaamisia on loma-aikaan runsaasti ja sitten jotakin ihan privaattielämään kuuluvia tapahtumia siihen lisäksi.
Syntymäpäiväni sattuu juuri tuohon vaiheeseen. En niitä yleensä mitenkään juhli enkä edes Fb:ssä ilmoittele, mutta huomasin taas kerran omistavani yllättävän suuren ystäväjoukon. Sitä ihmettelen usein, kuinka minulla voikaan olla niin paljon hyviä, uskollisia ystäviä? En koe olevani ollenkaan niin hyvä ystävä ystävilleni kuin he ovat minulle.

Liekö hortensia?

Esikoiseni käväisi täällä miehensä ja nuorimman lapsensa kanssa ja se sai huolimatta kaikesta jälleennäkemisen ilosta minut hiukan pois tolaltani. Heidän lähdettyään ajatukseni risteilivät kauan tapaamisessamme ja herättivät runsaasti tunteita. Olen lapsesta lähtien ollut hyvin tunneherkkä ja tein aina kaikkeni, jotta kukaan ei sitä huomaisi. Nykyään en enää kykene siihen, vaan oikeastaan vältän kaikkia liikaa tunteita herättäviä tapauksia.

Wuppe käväisi taas eläinlääkärissä. Katseli viikonlopun yli jatkuvasti peppuaan päin, jossa ei kuitenkaan mitään erikoista näkynyt. Maanantaina sitten tehtiin varmuuden vuoksi visiitti ellillle. Anaalirauhaset olivat okei, joten ell alkoi epäilemään, että josko pojalla olisikin matoja. Mukaan saimme Milbemax- matolääkkeen eli 1 tbl. Visiitille tuli hintaa 11,83e.
Kotona muistui heti mieleen, että viime kesänähän Wupella oli niitä kirppuja ja kirput levittävät matoja. Kuinka en taas tuollaistakaan itse hoksannut tai muistanut?
Pikaisesti luin tietoja Milbemaxista ja osittain sillä lääkkeellä tuntui olevan huono maine. Chihuahua-foorumilla ei kuitenkaan kukaan maininnut mistään sivuoireista. Milbemaxia  käytetään myös nenäpunkin karkoittamiseen. Se on hermomyrkky, joten ei ole mikään kevyt lääke, mutta kirput levittävät nimenomaan heisimatoa ja siihen ei tehoa vähäisempi myrkky. Huoh.

Rautayrtti

Sitten annoin sen tabletin Wupelle ja aloin jännäämään, miten käy. Voi että, kuinka taas stressasin sitä. Wuppe oli kieltämättä outo, ei ollenkaan oma itsensä. Ei sentään oksentanut eikä saanut ripulia, ei menettänyt ruokahaluaan ja liikkui ja nukkui ihan normaalisti. Oli kuitenkin jotenkin poissaoleva.
Päätin, että seuraava matoepäily tarkastetaan näyttein. En ala antamaan useasti moista Milbemaxia, paitsi jos näytteessä näkyy matoja, pakkohan se on sitten.

Puistojalava Ulmus hollandica 'Wredei'

Seuraavaksi tuli kuvioon kirput. Vuosi sitten niitä oli ja nyt juuri eilen Wupen palatessa ulkoa, huomasin pikkuisen "hedelmäkärpäsen" Wupen käpälän päällä. Nappasin sen kiinni ja totesin kirpuksi. Argh. Sitten kampasin Wupen täikammalla ja kas, löytyi toinenkin kirppu, vähän isompi. Sain senkin kiinni, voisin olla jopa ylpeä kirpunkiinniottamisentaidostani. Ei ole mikään helppo juttu, sitä elukkaa ei voi kämmenellä tarkastella, se hyppää pois ja tosi kauas.

Välillä on pakko lepuuttaa silmiä...

jotta jaksaa taas pitää niitä auki. 

Onneksi kotona oli niitä viime vuonna antamiani tabletteja, joita annetaan kerran kuussa painon mukaan puolen vuoden ajan. Ja sitten Wuppe joutui kylpyyn. Ensi kesänä aloitan tuon kirpuntappo-operaation jo juhannuksen tienoolla, sitten se on jouluna ohi. Mieleni tekisi antaa Wupelle jotain, jotta ne kirput eivät ollenkaan hyppäisi häneen eli hyppäisivät samantien pois. Taitavat vaan olla niin kovia myrkkyjä, etten tohdi koiraani laittaa. Mieluummin sitten vaikka joka vuosi yksi Milbemax-matokuuri. Täältä löytyy viimekesäinen 3-osainen kirppuaihe.

Heppojakin on käyty katsomassa, lähelle ei nyt päästy.

Huojentavaa on sentään se, että toisin kuin viime kesänä, ei nyt tänä vuonna ole ollut riesaa muurahaisista eikä mistään riisihäröistä eikä muistakaan kärsäkkäistä. Sen sijaan yksi ampiainen kiusaa meitä jatkuvasti, ei anna hetken rauhaa istuskella parvekkeella edes näinä aniharvoina lämpiminä päivinä. Jo se pörrää heti siihen, vaikka ei ole mitään herkkuja edes tarjolla.
Eilen se tuli neljä kertaa sisällekin ja joka kerran palasi ulosheiton jälkeen takaisin, joten suljimme kaikki ikkunat. Päätin antaa hyönteismailasta, jos vielä kerran häiritsee. En tohdi tappaa kärpäsiäkään, mutta itsepuolustukseksi läiskäsen kyllä ilman omantunnontuskia hyttyset ja nyt myös tämän ampiaisen, jos vielä liki tulee.

Kylpyynkin jouduin mokomien kirppujen takia. Höh.