Koirakirjoja osa III - edit

Tämä Tuire Kaimion kirja "Koirien käyttäytyminen" on kyllä suosittelemisen arvoinen! Olen lukenut paljon koirakirjoja ja tämä poikkeaa erilaisuudellaan kaikista edellisistä. Mielestäni on hyvä asia, että koirakirjat ovat erityyppisiä, näin koira-asioita käsitellään eri näkökulmista ja se on kokonaisuuden kannalta tärkeää.
Kirja on isokokoinen ja painava ja tosiaan lukemisen arvoinen. Oikea tietokirja. Kaimio kirjoittaa mukavaa kieltä, käyttää nykyaikaisia puhekielen sanontoja ja sanoja, kuten esim. kailottaa, höseltämättä, sorsiminen, patsastelu, nyhjöttää, hassua jne. Kirja on erittäin mielenkiintoinen ja selkeä, alusta loppuun asti.

Sisällys pääteemoineen

Sisältö käsittelee koiraa koirana. Siis mikä koira oikeastaan on. Millainen on sen luontainen olemus, vietit, käyttäytyminen, tarpeet. Miksi koirat ovat niin erilaisia? Koska ne ovat yksilöitä, aivan kuten me ihmisetkin, kaikki omalla tavallamme erilaisia ja silti samanlaisia.
Kirjan takana on monisivuinen hakuluettelo eri asioille, lukija löytää varmasti etsimänsä, joten kirja on hakuteoksena todella kätevä!

Kuvat kirjassa ovat sillä tavalla hauskoja, että ne kuvaavat koiraa koirina, ei näyttelyasentoon asetettuina eikä roduittain. Se kirjassa on myös hyvää, että viitataan sivunumeroon, jossa asiaa myös käsitellään, joten lukija löytää helposti kaikki kyseistä asiaa koskevat kohdat kirjasta.

Mielestäni kaikkein parhaat kaksi osiota olivat kirjan lopussa, Ongelmakäytöstä? ja Oppiminen. Niitä ei kuitenkaan kannata ryhtyä ensimmäiseksi lukemaan, vaan paras tapa on lukea kirja alusta loppuun. En pui osioita sen enempää, jokainen lukekoon itse.

Yhtä asiaa kritisoin hiukan. Monessa kohtaa kirjaa mainitaan eri asioitten yhteydessä, että sejase on koiralle ei-sopivaa kohtelua ihmisen taholta. Siihen ei kuitenkaan puututa sen enempää, ei mainita heti perään, että se on eläinsuojelulain vastaista, koiran pahoinpitelyä. Vasta kirjan viimeisissä kappaleissa asia otetaan oikeasti esille, mikä on sallittua ja mikä ei. Minun mielestäni se pitäisi edes lyhyesti lukea siellä, missä huonosta kohtelusta/rankaisemisesta/ hakkaamisesta tms. on maininta. Joku, joka ei lue kirjaa loppuun asti, voi saada sen käsityksen, että toiminta on tosin ei-toivottua, mutta ei silti kiellettyä taikka koiralle muuten haitallista.

Erittäin koskettavaa oli lukea kappale "Opittu avuttomuus" osiossa Ongelmakäytöstä? Se kolahti, oli minulle tavallaan uutta tietoa. Ihan meinasi sydän särkyä.

*******

Tilasin itselleni kolme uutta koirakirjaa. Ensimmäinen niistä on nyt luettu. Heti ensi alkuun tuli mieleeni se käynti eläinlääkärillä, jolloin vastaanotossa istunut eläintenhoitaja suhtautui sangen aggressiivisesti mielipiteeseeni Wupen lisärokottamisesta.

vas. "Koiran rokottaminen - kriittinen käsikirja"
kesk. "Koirat eläisivät kauemmin, jos..."
Kuoliaaksi rokotetut
Väärin ravitut
Lääkkeillä myrkytetyt
oik. "Eläinlääkärit voivat vaarantaa lemmikkisi terveyden"

Luin kirjan "Hunde würden länger leben, wenn...". Sen on kirjoittanut kauan alalla työskennellyt ja edelleen ammatissaan toimiva itävaltalainen eläinlääkäri Jutta Ziegler, jonka omat silmät ovat vuosikymmenien aikana ns. avautuneet. Kirja on julkaistu myös englannin ja ranskan kielisinä.
Toinen Zieglerin kirja "Tierärzte können die Gesundheit Ihres Tieres gefährden" odottaa vielä yöpöydälläni lukemista, en tiedä, onko sitä käännetty muille kielille. Kuten myös tuo rokottamista käsittelevä opas.

englanniksi

ranskaksi

Kirjan sisältö on pitkälti juuri sitä, mitä mieltä minäkin olen. Jutta Ziegler on jakanut eläinlääkärit kolmeen ryhmään:

1. ryhmä on kyyninen, korruptoitunut ja tietää tarkalleen, miten vetää rahat eläintenomistajien taskuista. He tietävät tasan tarkkaan, että heidän toimintansa on moraalitonta ja kyseenalaista. He ovat ahneita ja usein myös omien taloudellisten vaikeuksiensa kahleissa ja heille on samantekevää, miten heidän potilaansa voivat. Pääperiaate "Monetik statt Ethik" eli vapaasti suomennettuna "monetiikkaa (rahastuksen maksimointia), mutta ei etiikkaa"

2. ryhmän eläinlääkäri ei mieti sen enempää ammattietiikkaa, vaan toimii, kuten on aikoinaan oppinut ja siten, miten muutkin kollegat työtänsä tekevät. Hän ei perehdy asioihin, hän kulkee silmäläppien kanssa massan mukana.

Juuri tämä ryhmä ei tee kysymyksiä eläinruokien eikä eläinlääkinnän suhteen, vaan toimii. kuten nämä teollisuushaarat suosittelevat. He kokevat tekevänsä työtä potilaittensa hyväksi ja määräävät ruokia ruokateollisuuden suositusten mukaisesti kuten myös lääkitsevät potilaitaan sen enempiä ajattelematta, omasta mielestään hyvää tarkoittaen. He eivät tajua itse sitä ristiriitaa, mitä he toiminnallaan edistävät.
He ottavat mielellään osaa seminaareihin ja jatkokoulutuksiin, valitettavasti juuri ne ovat yleensä eläin/lääketeollisuuden järjestämiä tilaisuuksia. He eivät ihmettele sitä, että nykyään on niin runsaasti sairaita eläimiä, he eivät mieti, mistä se saattaisi johtua.

Tämän ryhmän eläinlääkäri ei rohkene sanoa omistajalle, että "teidän mopsinne on täysin terve". Mieluummin hän antaa pari vitamiinipistosta ja määrää ehkä kortisoni- tai antibioottikuurin. Hän haluaa olla hyvä lääkäri ja pitää asiakkaansa, ansaitseehan hän siten euroja tililleen. Muuten asiakas ehkä menee toiselle eläinlääkärille, joka osaa paremmin hoitaa "sairaan" mopsin.
Hän ei pohdi eläimen sairauden ehkäisemistä, mistä se saattaisi johtua, hän vain hoitaa seurauksia ja sitäkin hyvässä uskossa. Ja usein näistä hoidoista seuraa jonkin ajan kuluttua uusia sairauksia tai entisen jatkumista ja sama toistuu.

3. ryhmä on vielä valitettavan pieni, mutta onneksi kasvamaan päin. Aivan kuten ihmistenkään lääkäreistä osa ei kulje lääketeollisuuden tms. talutushihnassa, ei ole "myynyt sieluaan paholaiselle", on myös osa eläinlääkäreistä itseajattelevia eivätkä anna eläinruokateollisuuden määritellä omaa toimintaansa. He tekevät sen, mikä on parasta heidän potilailleen ja vasta sen jälkeen tulee toiminnan taloudellinen puoli. He työskentelevät oman omatuntonsa eikä eläinlääkintä- ja eläinruokateollisuuden velvoittamina.

Yksi monista tapauksista oli esimerkki eläinlääkäristä, joka suositteli sisäkissalle ehdottomasti kaikkia rokotuksia ja niitä vuoden välein. Sisäkissan omistaja tietenkin luotti eläinlääkäriin ja ikänsä sisällä asuva kissa sai kaikki rokotukset vuoden välein, mitä kissoille oli olemassa, myös raivotautia vastaan. Ehkä jonkun kissanomistajan mielestä ihan tarpeellista, vai? Eläinlääkärin kukkaro ainakin sai täytettä. Entä kissa?

EDIT
Tässä kirjasta kopsattuna muutama vinkki, jotka voivat  auttaa sinua tunnistamaan, mitä tyyppiä eläinlääkärisi on. Näistä seikoista voi tehdä edes jonkinlaisia johtopäätöksiä.
Eläinlääkäri, joka

• ihan ensimmäiseksi haluaa nähdä rokotuspassin ja syyllistää sinua siitä, ettei yli 10 vuotias koirasi ole saanut viime vuonna vuosirokotustaan...
• ei kuuntele sinun sanottavaasi ja saa sinut tuntemaan itsesi vähintäänkin tyhmäksi...
• yrittää ilman mitään syytä saada sinut siitä vakuuttuneeksi siitä, että koirasi tarvitsee säännöllisesti matokuurin ja punkkikarkoitteen ja täimyrkyn...
• määrää vaivaan kuin vaivaan antibioottikuurin...
• koittaa saada sinut vakuuttuneeksi siitä, että koirasi tarvitsee aivan välttämättä borrelioosirokotuksen...
• saa omatuntosi soimaamaan itseäsi, jos et tee, kuten hän haluaa...
• ei esitä muita vaihtoehtoja koirasi nivelvaivoihin kuin särkylääkkeet...
• jne...

Seuraa eläinlääkärin toimintaa, kun koirasi on nostettu tutkimuspöydälle. Siinä on erinomainen mahdollisuus tutustua häneen.

• kyseleekö hän sinulta tarkkaan koirasi voinnista?
• haluaako hän tietää, mitä koira syö ja syökö mielellään, miten ruuansulatus toimii jne?
• kiinnostaako häntä koirasi aikaisemmin saatu hoito ja sen tulos?
• kyseleekö hän aikaisemmin käytetyistä lääkkeistä ja niiden vaikutuksista?
• vai eikö kysele juuri mitään, vaan toimii itsekseen?

Itse olen sitä mieltä, että eläinlääkärille pitää rohjeta tehdä vastakysymyksiä! Miksi näin, onko muita vaihtoehtoja, mistä tämä johtuu yms. Jos jotain ei ole ymmärtänyt, täytyy pyytää tarkennusta!

Sen enempää en kirjaa kommentoikaan. Kaikki sivut lukemisen arvoisia. Harmi, ettei ole ilmestynyt suomenkielellä.

Jutta Ziegler