lauantai 1. lokakuuta 2016

Takas!

Nyt ollaan takaisin siellä, missä lupasimme ollakin juuri tänä päivänä. 
Wupen blogissa. 





Kirjoittaminen on edelleenkin vaikeaa, oikein joutuu silmiä siristelemään ja otsaa kurtustamaan, jotta saa selkoa kirjaimista. Tulee tehtyä kirotusvirheitä jatkuvasti ja on aika hidasta tää koko touhu. Vaan minnekä sitä olisi kiirekään? 

Mutta oikein hauskaa tämä kirjoittaminen ei ole, kuten aikaisemmin niin tykkäsin tästä, mutta nyt se on niin hidasta ja työlästä. Tabletin ja kännykän kanssa on helppoa, mutta tietokone on muuttunut hankalaksi. voisikohan sitä oppia ja onko se ylipäätänsä mahdollistakaan päivittää blogia noiden muiden vempeleiden kautta?




Syyskuun alkupuolella olin sovitusti silmäleikkauksessa. Nyt siitä on reilut 3 viikkoa kulunut. Kuinka olenkaan tyytyväinen, että menin sinne! Olin kahden vaiheilla, mennäkö vai ei, mutta päädyin sitten lopulta siihen, että on pakko antaa operoida silmä. Jos nimittäin haluan nähdä vielä tulevaisuudessa.

Asentohoito on läpikäyty, kaasu silmästä on haihtunut ja samoin se sankka "hyttyspilvi", joka lenteli aikansa riesanani. Nyt näen hyvin, paitsi kirjaimet ja kasvot ovat edelleen jonkin verran rutussa, mutta kuitenkin vähemmän kuin ennen operaatiota. Lopullista näkökykyä ei vielä voi päätellä. Lokakuun lopulla on seuraava silmälääkärireissu ja joulukuussa sairaalassa tilanteen tarkastelu.

Operaatiossa oli vähällä käydä köpelösti. Lääkäri oli ennalta jo määrännyt minulle rauhoittavan (Dormicum 7,5mg) tabletin, koska operaation kesto oli niin pitkä eli yli tunnin. Olin kahden vaiheilla, otanko sen tabletin kokonaan vai puolitanko sen. En ole koskaan ottanut vastaavanlaista pilleriä, joten pelkäsin liiallista vaikutusta. No, sitten päätin olla tekemättä omia päätelmiäni (joista minua aina silloin tällöin moititaan "luuletko olevasi lääkäri"...) ja otin koko tabletin.




Muistan vielä ne puudutuspiikit silmääni, mutta varsinaisen operaation alkamisesta minulla ei ole mitään muistikuvaa. Sitten jossain vaiheessa heräsin (huomenta vaan) ja liikuin! Lääkäri pelästyi ja karjahti. Onneksi eivät instrumentit sillä hetkellä olleet silmässäni, enpä olisi tässä nyt tätä kirjoittamassa...

Sanoin ensitöikseni, että "minulla ei ole ajantajua ollenkaan", lääkäri siihen, että "reilu tunti on mennyt ja kohta ollaan valmiita". Sitten torkahdin kevyeen uneen uudestaan ja älysin olla liikkumatta, kun virkosin kokonaan.
Tuo naislääkäri (= ylilääkäri) pyysi seuraavissa tapaamisissa pariin kertaan anteeksi, että oli sillä lailla "huutanut" minulle. Samoin olisi minun pitänyt pyytää anteeksi sitä, että nukahdin/heräsin/liikuin...


Amsler-ruudukko

Olin osastohoidossa 4 päivää, huonetoveri oli mukava, itseäni reilusti vanhempi naishenkilö. Pirteä ja nuorekas, ollapa itsekin sellainen.
Hoito ja koko oleskelu oli siellä laadukasta ja kaikin puolin oli tunne, että olen hyvissä käsissä. Tietääkseni tämä oli ainakin näillä seuduilla ainoa vastaavia silmäoperaatioita tekevä sairaala, jossa ne tehdään vain osastohoidon ohella eikä päiväsairaala-periaatteella. Omavastuu koko jutusta oli 40 euroa.

Ainoa moka oli se, että kukaan ei kysynyt, mitä haluan syödä ja kun kysyin itse, että saisinko vegetaariset ateriat, niin kehoitettiin "kysymään huomenaamulla uudestaan" ja tämän vastauksen sain useamman kerran. Lopputulos oli, että näiden neljän päivän aikana ehdin saada yhden ainoan päivän vegetaariset ruuat. Tyytyväisyyskyselykaavakkeessa mainitsin tästä asiasta, se olikin ainoa moitteen aihe.



Tässä pari syyskuista kuvaa siirtolapuutarhasta 
täältä Wupen lenkkimaastoalueelta.



Tässäpä sitten tarina siitä, että ei kaikki aina ole sitä, miltä näyttää. Onneksi.
Tämä koira on peräisin täkäläiseltä koiratarhalta ja sen nykyinen isäntä on yksin asuva vanhempi herra.
Tältä koiralta oli omistaja kuollut ja siksi se joutui kodittomaksi, koirallakin jo ikää aika paljon. Koiran nimeä en tiedä/muista, mutta nämä em. seikat kuulin kerran linja-autossa, kun koira ja isäntänsä olivat kuuloetäisyydellä.




He asuvat tässä lähellä ja koira kulkee yleensä vapaana. Meillä on ollut sellainen käsitys, että tuo koira on hiukan ärhäkkä ja yleensä suorastaan syöksyy Wuppea kohti ja isäntää ei näy mailla halmeilla, joten aina varmuuden vuoksi on nostettu Wuppe syliin. Juuri tuollainen koira on nimittäin purrut Wuppe silloin pari vuotta sitten.

Nyt kuitenkin tuli koiran isäntäkin, eikä pelkkä koira, lähietäisyydelle ja kuinka ollakaan, saimme todeta, että tuo koira onkin ihan mukava ja kiltti. Erittäin hyvin tulivat pojat toimeen.
Tämä oli sellainen mukava ylläri.




Tulipa tässä nyt blogattua oikein tarmokkaasti. Ties vaikka taas innostuisin, ainakin sitten, kun näkö jossain vaiheessa paranee ja ehkä jopa uudet rillitkin saan hankittua. Toistaiseksi ei ole vielä uusien lasien aika...



Nyt onkin aika vetää nuttu silmille ja ottaa ns. kauneusunet. 
Ties vaikka söötti tyttökoira tulisi seuraavalla lenkuralla vastaan...


10 kommenttia:

Tuisku ja Wiima kirjoitti...

Teijän ploki oli täynnänsä hyviä uutisia. Jihaa! Erinomaista näkökykyä Hannelle ja tyttökavereita Wupelle.

Iivari kirjoitti...

No vuan ompa mukava ku ootta takasi ja hyvijä uutisija vielä! :) Pikasta paranemista silimille ja Wupelle mukavija lenkkikaverija lissee. Muista hengittee ja ota raahallisesti,siitä se näkö kuontuu kohilleen pikkuhilijjoo.

Hanne kirjoitti...

Myrsky, Tuisku & Iivari,
ihan oikeessa olette kaikki kolme. Tyttökavereita ja kivoja poikasellaisia toivoo Wuppe ja onhan niitä jo kertynyt. Joillekin moikataan äreämmin, mutta kävellään fiksusti kuitenkin ohi. Eli valikoiva maku Wupella. Ja niillä toisilla myös. :)
Ja silmä(t) kirkastuvat aikanaan, siihen täytyy luottaa. Ja jos ei, niin saapi olla onnellinen, että NÄKEE kuitenkin. Se on se tärkein. Kaikkea ei niin tarkaan tarvi nähdäkään...

Marja-Leena kirjoitti...

Jotenkin en nty ymmärtänyt oliko sinun tarkoitus olla valveilla vai nukutettuna? Min eka silmäleikkaus tehtiin puudutuksessa ja kolme seuravaa nukutuksessa. Silmäkirurgi sanoi, että kun siellä silmässä on niin vähän "tilaa" operoida, niin monet kirurgit tekevät leikkaukset mielellään nukutuksessa.

No, pääasia on, että sinun leikkauksesta oli apua. Mitäpä siitä muuta. Varsinkin jos jotain voidaan viel kirurgisesti tehdä, niin kaikki vaan kokeiluun. Yleensä kirurgit ovat ihan huippuja. Nukuttaminen on minusta se pelottavin asia.

Kiva, jos Wuppe löytää uusia tyttöystäviä. Kyllä koirilla pitää olla ainakin joskus kamuja. Me Ossin kanssa usein harmittelemme, kun täällä on niin paljon uroksia ja sehän ei meidän kunkulle oikein passaa. On täällä pari naaraskoiraa, mutta aina ei satuta samoille huudeille, varsinkaan samaan aikaan. Terkut Ossilasta!

Hanne kirjoitti...

Marja-Leena, tarkoitus oli pelkästään rauhoitus, nukutus vaihtoehtona hylättiin yksimielisesti. No, pääasia, että kaikki sujui hyvin. Tämä oli minulla ensimmäinen silmäoperaatio, jatkoa tulee todennäköisesti. Sujui kaikki paljon paremmin ja helpommin, kuin olin ikinä osannut aavistaakaan.
Kyseessä oli "Makulaforamen" eli makulareikä.
On kiva tietää, että olet tavallaan kohtalotoveri, mitä silmäoperaatioihin tulee!
Terveiset Ossille ja Ossilan väelle!

Párek ja Palvelijatar kirjoitti...

Hauska kuulla uutisia teistä! Huh, olipa onni matkassa, ettei käynyt köpelösti silmää operoidessa. Varmaan se lääkäri osaa ottaa tuollaisen tilanteen mahdollisuuden huomioon jatkossa. Pikaista paranemista ja onnellista lokakuuta teille kaikille. Wupelle paljon mukavia tapaamisia kavereiden kanssa.

Terhi kirjoitti...

Hei, hauska kuulla teistä! Toivottavasti silmässä näkö säilyy aehkä leikkauksen jälkeen hiean kohenisikin.
Jouduitko pitämään pitkään asentohoitoa? Miehelläni oli myös silmäoperaatio vuosi sitten, tai kaksi - ekan jälken hänellä oli kaksi viikkoa asentohoitoa (kevyt-sellaista) ja sitten kuusi viikoa niin, että piti vain pitää kasvoja alaspäin. Ne olivat aika raskaat viikot ja niskaa särki, joten toivottavasti sinulla sujui tuo asentohoitokin niin hyvin kuin se nyt on mahdollista sujua.

Hyvää syksyä Paraisilta!

Hanne kirjoitti...

Anonyymi Párek ja Palvelijatar,
kiva on olla täällä, pysyä hiukan kärryillä toisten touhuista ja saada taas sisältöä omaan elämään. :) Onneksi olen Facesta voinut hiukan seurata teidän touhujanne. ♥

Terhi,
jopa on miehelläsi ollut rankka asentohoito! Minulla se kesti noin 9 päivää, mutta senkin jälkeen pidin usein asentoa tehdessäni jotain. Ja niska ja hartiat olivat todella kipeät!
Onneksi "katse maahan päin"-asentohoidossa voi tehdä kaikenlaista, ulkoilla, tehdä kotitöitä ja ruokaa, plarata kännykkää yms.
Yöt minun piti nukkua vasemmalla kyljellä (oik.silmä operoitu) ja siinä todellakin onnistuin, aamuisin heräsin tasan samassa asennossa kuin nukkumaan mennessä.
Eräällä ystävänystävällä oli asentohoito, jossa piti maata kaiket päivät ja yöt tietyllä kyljellä. Se on ollut varmaan myös todella hankalaa, siinä asennossa ei voi tehdä yhtään mitään. Että mieluummin "katse maahan".
Terveiset sinne entiseen kotikuntaani!♥

Sari kirjoitti...

Hienoa, että olette palanneet blogimaailmaan ja uutiset ovat noin hyviä!
Blogia voi hyvin päivittää tabletilla ja myös puhelimella, joten käytä laitetta, joka sinulle on paras. Tabletin kanssa tekstiä kannattaa tallentaa usein, sillä katoamisvaara on siinä mielestäni suurempi kuin koneella. Ainakin omalla kohdallani.
Upeaa, että Wuppe löysi kivan kaverin lenkkipolulta.

Hanne kirjoitti...

Sari,
nyt yritän kirjoittaa kommenttia tablettiltani. Kaikki uusi on niin jännittävää, mutta nyt tuntuu siltä,mettä ihan helppoahan tämä on. 😊
Kiitos, Sari, rohkaisusta!