Pulu pulu pulu...

Uusi rakkauteni. Pulu.

Lapsuudestani on mieleeni jäänyt, kun kävelin umpitalvella äitini käsipuolessa Turun katuja pitkin. Olin ehkä 7-8 vuotias? Siihen aikaan kaduilta aurattu lumi työnnettiin katujen reunoille eli oli komeat lumikinokset kaikkialla ihan keskikaupunkia myöten. 

Näimme pulun, joka oli työntänyt päänsä kinokseen saadakseen jotain auratun lumen joukossa olevaa syötävää. Oman ruumiinsa lämmön seurauksena se puluparka juuttui päästään kinokseen eikä omin voimin päässyt irti. Äitini ei uskaltanut tarttua puluun, mutta halusi tietenkin auttaa ja pysäytti kohdalle osuneen nuorenmiehen, joka reippaasti auttoi puluparan pinteestä.

Tämä tilanne on jäänyt syvälle mieleeni ja aina puluja nähdessäni, muistuu tämä tapaus. Itse en tohdi koskea mihinkään lentävään, linnuista perhosiin. Minulle on jäänyt kauhu nimenomaan puluista, kun olin pikkulapsena, ehkä 4 vuotiaana, isäni kanssa ruokkimassa puluja Turun rautatieaseman puistossa. Istuimme penkillä ja "miljoona" pulua lenteli siinä pääni yläpuolella ja melkein rynnivät syliin siipiään räpytellen. Olin aivan kauhuissani!
Kaikesta huolimatta tai juuri siksi, olen aina kokenut tietynlaista rakkautta puluja kohtaan. Kuten muitakin eläimiä.

Täällä Hampurissa on kyyhkysyhdistys, siis nimenomaan näitä kaupunkipuluja suojeleva, joka toimii paljolti yhteistyössä eläinsuojeluyhdistyksen kanssa. Olen jo keväästä alkaen seurannut tapahtumia ja vähitellen minulle on selvinnyt kaupunkikyyhkyjen kurja osa.
Alunperin nämä kaupunkipulut ovat kesykyyhkyjä, aikojen alusta ihmisten kanssa eläneitä, ihan kuin koiratkin ja monet muut kotieläimet. Nykyistenkin kaupunkipulujen osa on edelleenkin pysytellä siellä, missä on ihmisiä.

Ne eivät lennä pelloille etsimään ruokaa, eivät muuta paikkakuntaa, ovat kotiseutu-uskollisia. Ruokintakieltojen seurauksena ne joutuvat tyytymään ruuanjätteisiin, ihmisten potkimisiin ja terveydellisiin ongelmiin.
Niiden jalkoihin sekaantuvat narut ja rihmat, koirat runtelevat, lapset ajavat niitä ja nälkäkuolema on uhkaamassa varsinkin nuoria puluja, jotka eivät vielä hallitse kunnolla minkäänlaista ruuanetsintää.

Minulla on sydän särkyä, kun luen niiden kohtaloista. Ja tunnen suurta kiitollisuutta heitä kohtaan, jotka pelastavat näitä nälkiintyneitä, loukkaantuneita kyyhkyjä kaduilta, rautatieasemilta, milloin mistäkin.
Yhdistyksellä on naispuolinen luottoeläinlääkäri, joka kellonajoista piittaamatta hoitaa lintujen ongelmia, operoi, lääkitsee. En ole aiemmin koskaan ajatellut sitä, että myös lintuja operoidaan, nukutetaan, annetaan antibioottia. Oppia ikä kaikki.

Yhdistys tarjoaa huomaansa tuoduille puluille kunnon ruokaa, jota ovat jyvät ja niille, jotka eivät vielä osaa tai eivät jaksa nokkia, ne saavat puuroa. Kullekin tarpeen mukaan. Puluille on yksityisihmisten ylläpitämiä hoitopaikkoja, yhdistyksellä on omansa ja on paikkoja invalideiksi jääville linnuille, joita ei voi enää päästää vapaaksi. Yhdistyksellä on hätänumero, johon soittamalla tulee pian apua paikalle sairasta pulua noutamaan. Hampurin päärautatieasema sulki jopa lyhyeksi aikaa rataosuuden, jotta avustaja pääsi hakemaan siellä seikkailevat nääntyneet pulunpoikaset turvaan.

Juuri syyskuussa valmistui kyyhkyslakka Hampurin keskusmoskeijan katolle. Ensimmäiset asukit ovat jo muuttaneet sinne. Tarkoituksena on osa munituista munista vaihtaa kivi-/muovimuniin, jotta lisääntyminen pysyy aisoissa. Päärautatieasemalle on myös rakenteilla samankaltainen. Monissa saksalaisissa kaupungeissa on vastaavia.

Frankfurt

Pulut ovat yksiavioisia, uskollisia ja molemmat vanhemmat hautovat ja hoitavat jälkeläisiään. Ihminen on jalostanut pulut pesimään useammin kuin mitä luonto on suunnitellut. Valitettavasti. Pulujen jätökset ovat myös ihmisten kauhistus. Jos tietäisivät, että sopimaton ruoka, jota suurin osa puluista joutuu syömään, on syypää myrkytyksiin sekä suolistovaivoihin, josta taas johtuvat tietynlaiset jätökset. 

Turun kauppatori 1950-luvulla.

Vaikka sivistysvaltioissa eläinsuojelu pyrkii olemaan mallikelpoista, niin ristiriitaista on monin paikoin pulujen ruokintakielto. Niidenkin pitää yrittää elää ja ruokaa saada, mutta joutuvat kärsimään nälkää ja syömään mitä tahansa. Sen sijaan, että tietyissä paikoissa olisi tarjolla jyviä ja siemeniä, niin pulujen ei tarvitsisi juosta ihmisten jaloissa etsimässä pullanmuruja, jotka sinänsä nekään eivät ole terveellistä ravintoa pitkän päälle.

Sorsia ruokitaan talvisin peräti kaupunkien toimesta, pikkulintuja ruokkivat yksityiset ihmiset, rakennetaan pesimäpönttöjä, ruokintamökkejä ja lintulautoja, mutta entä nämä ihmisiin kiintyneet pulut? Eikö niille voi heittää siemeniä maahan ? Missä ne nukkuvat yönsä? Tavallaan niitä ajetaan tarkoituksella nälkään, kuolemaan ja kokemaan kaltoinkohtelua. 

Eläinsuojelu, missä olet?

Ensimmäiset uudisasukkaat muuttamassa moskeijan katolle.
Kyyhkyslakka siivotaan viikon välein. 

Toipilas

Yksityisen ihmisen pitämä
"Pelastettujen pulujen koti"

Hääkyyhkyjen karua kohtaloa
pitäisi morsiusparien etukäteen miettiä.

Kesykyyhky
Kesykyyhky (Columba livia domestica)
Kyyhkynen löytää perille...

saksankielisiä:
 Gandolfs Taubenfreunde Hamburg
Hamburger Stadttauben
Tauben Facebook
Tierquälerei für die „perfekte“ Hochzeit?


* Sitten lopuksi omaa asiaa.

Olen sen verran paljon kertonut silmistäni, että on pakko kertoa edelleenkin.
Nyt viime käynnillä silmälääkärillä todettiin näkökyvyksi 60%, kun se ennen leikkausta oli 10%. Juuri pari päivää sitten hain uudet lukulasit optikkoliikkeestä ja nyt voin taas pitkän ajan jälkeen lukea kirjaa. Ajatella, kirjaa!!!
Seuraava silmälääkärikäynti onkin sitten joulun alla siellä silmäklinikalla, jossa olin operoitavana.
Kaikesta edistyksestä huolimatta en koskaan tiedä, kuinka oikein olen kirjoittanut, puuttuuko kirjaimia, kuinka isona teksti ilmestyy muiden näytöille.

ABCDEFG....