Loppulause ♥

Tähän on tultu. 

Tämä on viimeinen blogikirjoitus ainakin toistaiseksi.

Elämästä on tullut sen verran haasteellisempaa, että aika ja voimat eivät riitä näinkin vaativaan kuin bloggaamiseen. Kuulostaa huvittavalta, mutta itselleni se on tarkoittaa nyt ikävää, eroa, luopumista ja periksi antamista.

Ikää on tullut liikaa ottaen huomioon jaksamiseni. Kun yhdestä vaivasta pääsen eroon (kyseenalaista sekin) niin jo on joku uusi riesa kulman takana vaanimassa. Näkökykyni huononeminen vaikeuttaa harmillisesti kirjoittamista ja montaa muutakin tekemistä. 

*Kyyhky lemmikkinä

*Die Wahrheit über Stadttauben

Laitan tähän nyt tällä kertaa puluaiheisia kuvia. 

Mielelläni olisin lisännyt jonkun hyvän linkin, 

mutta enhän sellaista suomenkielistä löytänyt kuin yhden.
Lisäksi oli turvauduttava saksankielisiin.

*Pulu

Sarjakuva aiheesta "Kuka onkaan sottaaja, 
pulu vai ihminen?"

*******

Wuppe tässä relaa ja miettii päivän teemoja eli "joko sitä ruokaa pian saisi".

Sitten piiloon. 

Loppulaskut eli tilastot koko 3,5 vuoden ajalta

Maaliskuun tarinoita

Lapsuudenystäväni maalasi Wupen pentuaikaisen kuvan tauluksi. 

On nyt seinällä tässä "sekretäärin" yläpuolella. ♥

Tässä tämä kullanmuru on juuri herännyt päivänokosiltaan,
on aivan kuin höppänä, kieli lerpattaa ja katse on hämmästynyt.

Vaan eihän Wuppe ole höppänä, eihän... 

Wupen auringonpalvontapaikka. 

Se paikka on Wupen löydettävä jostain, 

kun me ihmiset vetelemme verhoja kiinni, 

ettei vaan liikaa aurinkoa pääse tulemaan. 

Wupen auringonläikkä löytyy usein sohvan selustalta.

Tämän näköistä on puiston nurmikko aamuisin, 

kun maamyyrät ovat myllänneet. 

Joka aamu.

Tässä sitten pari lenkkikuvaa, molemmat samalta lenkiltä.

Närästys

Sitten ihan oikea asiakin. Wuppehan (nyt melkein 7v) on ollut koko 3,5 vuotta meillä vietttämänsä elämän ajan ollut terve kuin pukki. Aina on kaikki ruoka kelvannyt, nenäänsä ei ole kertaakaan nyrpistänyt, ei ole oksennellut, ei ripuloinut eikä anaalirauhasetkaan ole lähes pariin vuoteen ilmoittaneet mitään itsestään. 

Nyt sitten useita viikkoja päästeli paukkuja tiuhaan tahtiin ja vatsakin murisi kummallisesti ja se kaikki alkoi huolestuttaa. Osoitti iltaisin pahoinvoinnin tapaista oloa, yökkäili, ei kuitenkaan sen enempää.

Kauhea huoli, muistui mieleen kaikki Vilin kanssa koettu. 

Sitten alkoi öinen oksentelu, kai kolmena neljänä yönä peräkkäin. Otin esille eli jouduin etsimään, missä on chihun ravinto-opas ja löytyihän se vihdoin ja viimein. Sieltäpä löytyi apu! 

Wuppe sai aina iltaisin yhden siivun omenaa, jonka söi aina ja jo usean kuukauden ajan. Kuulemma tuore omena aiheuttaa joillekin koirille vatsavaivoja ja jos haluaa antaa omenaa, niin siivujen pitää olla huoneenlämmössä niin kauan, kunnes ne ovat jo ruskeita. No siitä asia selvisi. 

Kuinka ollakaan, sen jälkeen ei ole paukkuja kuultu eikä oksentelujakaan! Eli todellakin arvaus osui heti oikeaan, siitä olen oikeasti kiitollinen. ♥

Taulukoita, taulukoita...

Uuden vuoden avaus! 

Keräsin erilaisia ohjetauluja, ehkä niistä joku saa vinkin.

Tämä "kapalointi" on kuulemma ollut 

toimiva juttu useille pelokkaille koirille 

uudenvuoden ilotulituksen aikana. 

Suosittelen kokeilemaan!

Hyvää alkanutta vuotta!

Aika näyttää, jaksanko blogata...

Vuosi vaihtuu!

toivottavat Hanne ja Wuppe

♥

Tiptap tiptap...

Kylläpä taas on aikaa vierähtänyt. Joulukin jo lähestyy.

Tuntumus oli, että lokakuussa olen jotain kirjoitellut, mutta en sentään niin pitkää taukoa ole pitänyt, vaan yllätyksekseni olen marraskuussakin blogannut. Kummallista tämä ajan kulku.

Kirjoitusvireessä en ole ollut, en ole jaksanut keskittyä oikein mihinkään. Nyt onneksi on hiukan parempi fiilis. Tuntuu tuo elämä koettelevan. Kun yhdestä vaivasta luulee selvinneensä, niin jopa ilmestyy toinen. Ja aina joku uusi, itselleni entuudestaan tuntematon vaiva. Vaan en valita, elämässä voi olla pahempaakin. Ja onkin.

Sen verran olen varustautunut pahimman varalle, että hankittuna on keppi, rollaattori ja tarttumapihti.  Suurennuslaseja yms. onkin jo aiemmin tullut hommattua.

Tuli syksymmällä testattua Tre Pontin valjaita Wupelle. Valjaat ovat aivan parhaasta päästä, Wuppe ei testailusta tykännyt, kuten kuvistakin huomaa. Ne ovat niin helpot pukea päälle, ettei tuo meidän isäntä edes tajua. Kun on liian helppoa, niin siitä tulee vaikeaa. Miehet ovat kummallisia.
Näissä on hyvät heijastinnauhat. Malleja on monenlaisia, ei niinkään malleja, vaan kovia, pehmeitä, eritavoin pehmustettuja, hengittäviä ja lämpimiä jne. Joten näitäkin tuli tilattua useampia, onneksi kaikki koon (2,5) puolesta Wupelle sopivia. Koko valitaan rinnanympäryksen mukaan ja vaikka paino on mainittu, niin se on kaiketi vain suuntaa antava.

Wuppe on voinut hyvin. Painoa on taas kertynyt jonkin verran lisää, en viitsi edes punnita Wuppea, tulisin vain huonolle tuulelle. Se on taas tuo isäntä, joka antaa aina välipaloja. Pienelle koiralle pienetkin välipalat näkyvät painossa ja päällepäinkin. Huoh.

Pikkulasten  (3,5v ja 10kk) käydessä vierailulla Wuppe odottaa heidän tuloaan kovasti ja alku sujuukin aina hyvin. Sitten tuntien kuluttua alkaa stressi ja komentelu. 

Olen huomaavinani, että Wuppe ei löydä keinoja tulla toimeen leikkivien ja juoksevien lasten kanssa. Niin kauan kun ovat vauva-asteella, sujuu kaikki tosi hienosti, mutta sitten on vaikeaa. Ressukka ei ole tavannut pikkulapsia kuin vasta 3,5 vuotiaana, siihen asti on saanut nahistella kaltaistensa kanssa ja niitä samoja tapoja osaa edelleenkin käyttää, mutta kun ne eivät sovellu lasten kanssa leikkiessä.

Pulusia

Meillä on nyt "oma" pululauma. Näitä kahdeksaa käymme joka päivä hiukan ruokkimassa, ihka oikealla kyyhkysruualla. Jyviä siis, maissia, herneitä ja monenlaisia jyviä, joita en edes tunne.

Jyvämylly
Tässä pulun sapuskaa, jos jota kuta sattuu kiinnostamaan.
Konekäännetty suomeksi.

Meidän asuinalueemme puluilla on hyvät oltavat verrattuna noihin keskustan puluihin. 

Siellä on paljon kaltoinkohdeltuja lintuja, ihmisten potkimia, lasten ja koirien takaa-ajamia, pyrstösulat revittyinä, koirien puremia, naruihin ja lankoihin sotkeutuneita jalkoja ja vaikka mitä. 

Niille on olemassa hätänumero, myös minun puhelimessani, johon voi soittaa ja pyytää jotakuta hakemaan kyseinen loukkaantunut tai nälkiintynyt pulu. Tässä yksi esimerkki.

Tämä pulu "Glenn" löydettiin viime sunnuntaina. 

Eläinlääkäri amputoi sairaat varpaat ja nyt Glenn odottelee parantumistaan, 

mutta ei joudu enää kadulle.

Vasemmalla ennen leikkausta, oikealla jälkeen.

Glenn muuttaa sitten turvallisiin oloihin muitten invalidipulujen joukkoon.

Olen kerran vieraillut kyyhkyslakassa. Olin silloin noin 17v ja Tukholmassa kaverini vuokraisännällä oli 8 kissaa (huh) ja kyyhkyslakka katolla. Pääsimme sinne katsomaan puluja. Oli ihan mielenkiintoista. 

Pulut ovat tunteellisia parilintuja, uskollisia puolisolleen läpi elämänsä ja ihmisiin kiintyneitä, kuten koiratkin. Liekö olemassa muita eläimiä, jotka ovat luonnostaan ihmisläheisiä?

* Hyvää adventin aikaa! *

PS. Taaskaan en tiedä, miten tämä teksti näkyy kuvaruuduillanne, isona, pienenä, molempina... Kirjoitan isoa tekstiä, mutta sitten pienennän sitä. Tuloksesta en tiedä.