Lisää kuulumisia

Olen miettinyt, miltä tämä lapsuudenkodista muuttaminen on mahtanut tuntua Wupesta itsestään. Pennut lähtevät uusiin koteihin parin kolmen kuukauden ikäisinä ja ovat silloin avoimia uudelle, mutta entä kun tällainen peräkammarin poika, joka on elänyt 3,5 vuotta mammansa luona ja lisäksi tusina muita koiria on ollut laumassa, lähtee kokeilemaan siipiensä kantavuutta. Tavallaan tuntuu oikein pahalta, kun ajattelee, mistä kaikesta Wuppe on joutunut luopumaan.

Wupen puistoa

Olen siitä hyvin iloinen, että sattui kohdalle tuo hyvä kasvattaja, jolta Wupen "sain". Ihan oikeasti voin sanoa, että sain, vaikka rahakin vaihtoi omistajaa. Tuo kasvattaja on tarkka siitä, mihin hänen koiransa päätyvät, kuiskasi vielä luovuttaessaan Wuppea syliini (hän halusi kantaa Wupen autolle asti) lähtiessämme kotimatkalle, että "jos koiralla tulee olemaan asiat huonosti, haen hänet heti takaisin!"
Nyt nettiä selaillessani ja päästyäni ns. chihuahua-sisäpiiriin, olen voinut todeta, että Wupen kasvattaja on erittäin hyvämaineinen. Eikä siksi, että olisi vain voitokas koirineen, vaan siksi, että hänellä on erittäin hyviä kasvatusperiaatteita ja hänen kaikki koiransa ovat todella hyvin hoidettuja ja jo luovutusikäisinä (12 viikkoisina) pitkälle sosiaalistettuja. Hänen jalostuskriteereinään on terveys, luonne ja koko, samanarvoisina arvoina, siksi ei myöskään kasvata merle-väriä periyttävillä koirilla.

Viesti on jätettävä.

Kaikki koirat elävät syntymästään lähtien perheen asuintiloissa, olohuoneessa on tilat pikkupennuille ja isommille ja ymmärtääkseni olohuoneeseen liittyi avokeittiö. Kaikki kodin äänet ovat siis tuttuja, Wuppekaan ei pelkää edes pölynimuria eikä hätkähdä mitään arkisia ääniä. Kun pennunkatsojia käy, päästetään kaikki koirat tutustumaan vieraisiin. Etenkin nuoret koirat olivat aivan innoissaan. Kyllä siinä vilskettä olikin, kun olimme siellä, syliinpyrkijöitä jonoksi asti. Vaikka asuvat maaseudulla, on Wuppekin tottunut kulkemaan hihnan päässä. Wuppe on hyvin kuuliainen, ihan kuin olisi koirakoulut käytynä.

Allekirjoitus vielä.

Tiedän useita kasvattajia, joiden koirat elävät eri rakennuksessa keskenään ja ulkoilevat tarhassa. Pienet uuteen kotiin muuttavat pennut toki sopeutuvat nopeasti uusiin olosuhteisiin, mutta ne koirat, jotka joutuvat odottamaan useampia kuukausia uusia omistajiaan, niillä tulee kyllä olemaan paljon vaikeampaa.

Wuppe sointuu hyvin syksyn väreihin.

Ensimmäistä kertaa näin unta Vilistä. Se oli lyhyt pätkä, heräsin siihen ihan pelästyneenä. Unessa Vili istui edessäni, sen tassut ja rinnus olivat märkiä. Sitten olinkin jo hereillä. Vilin kuolemasta tuli eilen kuluneeksi 4kk.
Wuppekin näki unta ensi kertaa meillä. Torkkui iltapäivällä ja alkoi haukahtelemaan. Muisteli ehkä entistä laumaansa? Aikaisemmin Wuppe tuskin on ollenkaan nukkunut syvää unta päiväsaikaan, nyt taisi olla ihan ensimmäinen kerta. Olisikohan tuo jo merkki kotiutumisesta?

Maailma on niin lavea, Wuppe, Wuppe pieni...