Kuulumisia

Wuppe on nyt meillä neljättä viikkoa. Ensimmäinen kerta, että uusi koiramme on aikuinen meille muuttaessaan. On ollut mielenkiintoista seurata Wupen kotiutumisen eri vaiheita, sikäli mikäli olen osannut huomioida ne oleellisemmat asiat tähän mennessä.
Jos asiaa ajattelee koiran kannalta, niin onhan se aivan valtavan suuri muutos muuttaa uuteen ja tuntemattomaan ympäristöön. Koira laumaeläimenä tarvitsee lauman, yksinäinen laumaeläin on turvaton. Wupen iso lauma jäi sinne lapsuudenkotiin, jossa Wuppe oli elänyt lähes 3,5 vuotta, eli syntymästään lähtien. Sieltä Wuppe tuli meille, meidän pienenpieneen laumaamme. Wuppe halusi välttämättä tulla hyväksytyksi uuteen minilaumaansa, teki itseään tykö, mielisteli, oli koko ajan vierellä, seurasi jokaista liikettämme, heilutti häntää jatkuvasti ja nuoli naamaa vähän väliä.
"Hei, huomaatteko, olen ihan kiva pieni koira, hyväksykää minut!"

Tässä samalla esittelen kuvin Wupen kaikki kolmet valjaat. Zooplussan mallit löytynevät myös Suomen Zooplussasta. Vänttiset tietysti ovatkin aidosti suomalaiset.

Julius-K9

Kaksi ensimmäistä yötä Wuppe nukkui eri huoneessa kuin me muut kaksi lauman jäsentä. Wuppe ei vielä kai kokenut olevansa hyväksytty. Kolmantena yönä ja siitä lähtien on Wuppe välittömästi valojen sammuessa puikahtanut omaan luolaansa nukkumaan, lähelle muita laumansa jäseniä. Aamuun asti lauma on tiiviisti yhdessä, tähän mennessä Wuppe ei ole öisin vielä vaeltanut paikasta toiseen, ehkä sekin aika koittaa.

Puppia

Alkuun Wuppe piilotti kaikki aarteensa ja vahti niitä hampaat irvessä. Se on kokonaan jäänyt pois, kun emme ole olleet huomaavinammekaan näitä mahtailuja. Tosin tarpeen tullen poimimme kaikki mahdolliset aarteet pois, ettei vastaavia tilanteita enää syntyisi. Ensimmäisinä päivinä Wuppe söi ja söi ja söi. Sekin on mennyt ohi. Nyt Wuppe syö päivällä vähän ja illalla ennen lauman vetäytymistä yölevolle syö ison annoksen. Painoa oli tullessaan 2,3 kg ja nyt sitä on 2,5 kg. Eläminen tusinan koiran laumassa on kaiketi ollut stressaavaampaa kuin täällä meillä. Kaipaakohan Wuppe entisiä laumansa koiria?

Linja-autolla olemme jo matkustaneet ja se sujui täysin ongelmitta. Toisin kuin Vilin kanssa, jolloin se oli kärsimysnäytelmää kaikille osapuolille. Nyt tilasin Wupelle kovapohjaisen kuljetuslaukun, johon hänet voi asettaa bussissa, varsinkin jos on kurakeli. Likaista koiraa ei ole kiva pitää sylissä, vaikka onkin noin pikkuruinen kuin Wuppe.

Vänttiset

Täydellinen kotiutuminen ei varmaan vielä ole tapahtunut. Todennäköisesti seuraava vaihe on lauman arvojärjestyksen tarkastaminen... Muutaman kerran Wuppe on komentanut minua toimimaan. Minä tottakai tottelin heti. Taisi olla virhe, kun en heti hoksannut, että se liittyy tuohon arvojärjestykseen. Olen ollut huomaavinani, että nuo miehet ovat pari ja minä ilmeisesti se kolmas pyörä.

Wuppe on osoittautunut ns. yhden miehen koiraksi, kuten usein kuuleekin sanottavan. Ne kiintyvät voimakkaasti isäntäväkeensä ja ovat vieraita kohtaan pidättyväisiä. Wuppe on juuri tuollainen. Wuppe tarvitsee aikaa tutustuakseen vieraaseen ja kun on hänet hyväksynyt, niin ystävyys on alkanut.

Mun!

Vilin blogin hävinneet kuvat on palautettu, joskin en muistanut kaikkia, mitä ja missä olivat alunperin olleet. Postauksista poistin ne turhat ja mitäänsanomattomat, sellaisia oli kai noin 15 kpl. Oli todella työlästä laitella niitä kuvia takaisin, huh. Oma vikani oli, että hävisivät, pakko myöntää.