keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Tammi-mix

Meitin takapihaa.

Talvi on tullut! Lunta on satanut! Pakkasta 2-4 astetta. 
Suolaa jalkakäytävillä enemmän kuin raesokeria korvapuustin päällä. 
Wupella vaseliinia tassunpohjissa.


Esirippu nousee...

Wuppe on ilmeisen hyvin kotiutunut meille ja tuntee nyt olevansa laumamme täysivaltainen jäsen. Aivan alussa Wuppe jakeli hellyydenosoituksiaan taukoamatta, ns. hyvänyönsuukkoja piti käydä lukemattomia kertoja jakelemassa, ennen kuin Wuppe osasi asettua nukkumaan. Sitten Wupi lopetti näitten pusujen jakamisen minulle, isäntä sai vielä osansa. Nyt tilanne on se, että Wuppe ei enää sano "hyvää yötä" ollenkaan, vaan painuu pehkuihinsa yhtä aikaa kuin me. Samanaikaisesti, kun tuo "hyvää yötä" jäi pois, siirtyi Wuppe makuuhuoneen nojatuoliin nukkumaan. Siihen asti oli nukkunut lattiatasossa.


Miksei kukaan leiki mun kaa...

Olemme huomanneet, että Wuppe pelkää kovaa ääntä, siis kinastelussa tai muussa vauhdikkaassa keskustelussa syntyvää. Meillä on molemmilla paha tapa korottaa ääntämme, kun innostumme tai jos olemme eri mieltä jostain. Wuppe poistuu heti paikalta ja palaa myöhemmin takaisin innokkaasti meitä mielistellen.Nyt meidän ei auta muu, kuin opetella sivistyneempää käytöstä ja rauhallista, intellektuellia keskustelutaitoa.


Oonhan aika söpö...

Toinen, mitä Wuppe pelkää, on ruokailuvälineen, lusikan, haarukan tms. kolahtaminen lautasella. Tämä tapahtuu yleensä korjatessa ruokailun jälkeen astioita pois ja silloin Wuppe saa äkkilähdön. Opettelemme tässäkin asiassa hienostunempaa käytöstä.

Sen sijaan pölynimuria Wuppe ei pelkää, joskaan ei rakastakaan. Imurointia Wuppe asettuu aina seuraamaan johonkin omista petipaikoistaan ja väistyy imurin tullessa liian lähelle. Wuppe suhtautuu samalla tavalla imuriin kuin Vilikin aikanaan.


Mitä nyt taas?

Wuppe on alkanut suhtautumaan yhä useampiin talomme asukkaisiin ystävällisesti, alkuaikojen epäluuloisuus ja pidettyväisyys alkaa häipyä. Yhä enenevästi Wupi lähestyy oma-aloitteisesti ihmisiä ja häntä vispaa. Nämä naapurit, jotka ovat nyt pääsemässä Wupen suosioon, ovat asiasta myös otettuja, heistä on hauskaa tulla koiramme hyväksymäksi.


Linssilude lähti...


Deutsche Tierschutzbund
Saksan Eläinsuojeluliitto

Ilmoitin Wupen Saksan Eläinsuojeluliiton kotieläinrekisteriin (Deutsches Haustierregister). Liittyminen sinne on ilmaista. Toiminta on kansainvälistä, tarkoittaen, että jos esim. Wuppe katoaa ja viedään vaikkapa muuhun maahan ja siellä joutuu tilanteeseen, että Wupen mikrosiru tarkistetaan, niin tiedetään, kenelle tämä Wuppe kuuluu. Saksassa on toinenkin vastaava organisaatio, Tasso.
Rekisteriin liittyminen on maksutonta, mikä tahansa kotieläin (hevonen, kani, kissa, häkkilintu jne), jolla on siru tai tatuointi, voidaan liittää rekisteriin. Juuri vähän aikaa sitten löydettiin Norjassa kissa, jonka siru osoitti sen olevan kotoisin Saksasta, mutta ikävästi kävi, ettei kisua oltu rekisteröity tähän rekisteriin, joten ei tiedetä, kenelle kissa kuuluu.


Wupen "rekisteriote".

Sen sijaan, muistaako joku, kun Hampurin satamasta löydettiin neljä vuotta kadoksissa ollut iäkäs Cosmita-koira. Cosmitan perhe ei asunut Hampurissa, vaan eräässä toisessa Saksan osavaltiossa ja tämän rekisterin avulla saatiin selville Cosmitan omistajaperhe.
Wuppe sai siis tuon henkilöllisyyskortin sekä poletin kiinnitettäväksi valjaisiin. Poletissa on rekisterin 24h toiminnassa oleva puhelinnumero, johon löytäjä voi soittaa sekä Wupen koodinumero. Minulla on ehkä alitajunnassa kova halu varmistaa, ettei Wuppe häviä minnekään, ikinä...


Vihdoin!



Vihdoinkin sain uudet silmälasit! On niitä odotettukin, lähes vuosi. Sillä välin olen käynyt neljässä silmäoperaatiossa, tihrustellut vanhoilla laseilla, tuskaillut, kun en näe tarpeeksi ja pitänyt lukutaukoa kirjablogissani. Maailma kirkastui ja nyt on ensimmäinen kirja jo korkattu!


17 kommenttia:

Párek pakisee kirjoitti...

Onnea Wupelle rekisteröitymisestä ja sinulle uusista silmälaseista. Muistuttavat minun yksiä lasejani. Tällä hetkellä minulla on samoilla vahvuuksilla kolmet lasit ja kahdet hieman heikommilla vahvuuksilla. Johtuu Specsaversin kahdet yhden hinnalla tarjouksista. Seuraavalla kerralla kyllä laitatan uudet linssit joihinkin näistä vanhoista sangoista.

Selvästi on Wuppe asettunut taloksi ja tuntee olonsa turvalliseksi. Että osaakin olla veikeä hauveli, kivoja kuvia!

Liftari kirjoitti...

Ihanaa lukea tätä. Wuppe on siis nyt ihan kokonansa , kaikkinen karvoineen kotonaan perheessäå. Kokee olevansa tasaveroinen, luulisin siitä johtuvan tuo makuupaikan siirtyminen korkeammalle.
Wuppe on varmaan nyt mieltänyt sen asian, että tänne hän jää, tämä on hänen kotinsa ja aamen.Hyvän pojan saitte.
Essi on samis Wupin kanssa, kovat äåänet säikyttävät ja Essi pakenee aina paikalta hetkeksi. Tulee sitten varovasti takaisin tsekkaamaan tilanteen. Eikä myöskään hirveästi imurista tykkää, väistää mieluummin.

Siis niin odotan sitä kun saan uudet lasit. Siihen menee aikaa vielä maaliskuun loppuun. Ja kyllä se riipoo, kun näköä haittaa. Hattua nostan, että olet kestänyt sitä noin kauan. Ei nää asiat kyllä täälläkään ole mitenkään nopeasti menneet. Hidasta on näkökyvyn korjaaminen. Olkoon onnellinen se, jolla siinä ei ongelmia ole.
Terkkuja Essilästä Wuppelaan.

photou kirjoitti...

Onpa kiva, että Wuppe on kotiutunut hyvin, tosi ihania kuvia! :)
Täällä Timi rakastaa imurointia, mutta Luigi tutkailee edelleenkin, että mikä laite se on. Luikeron mielestä imurin kanssa olisi ihan kiva leikkiä, muttei se imuri vielä ole innostunut, hölmöä.

Marja-Leena kirjoitti...

Wuppe on siis kotoutunut, wuhuu, Wuppe! Hieno rekisteri. Tosin onhan Suomessakin se rekisteri vissiin Kennelliitossa. Olisi hienoa, jos täälläkin olisi vielä jokin toinen rekisteri. Terveiset Saksaan, M-L ja Ossi.

Maria, mäyräkoirien ihminen kirjoitti...

Wupen kotiutumisen edistymistä on ollut mukava seurata ja yhtä mukavaa kuulla, että kaikki on mennyt niin hyvin, puolin ja toisin :)

Minäkin voisin liittyä siihen rauhalliseen, intellektuellisviritteiseen keskustelurytmiin mukaan, mutta aika hiljaista on ollut sen tiimoilta kun välillä meinaan keulia keskusteluissa. Se on se tulisieluisuus, luulen mä ;) Syytän aina horoskooppimerkkiäni. Oinaat ovat tarvittaessa kiivaita ja kovaäänisiä. Ja luonnollisesti aina oikeassa ;)

Tammiterkut teille sinne ja pienelle chihupersoonalle kuonopussaukset <3

Tuulia kirjoitti...

Wuppe sen kun söpöistyy kuva kuvalta :) Jos iltapusut ovat jääneet pois, niin onko aamupusuja tarjolla?

Hanne kirjoitti...

Nuo silmälasit taitavat olla muoti-ilmiöitä kuten automallit, kaikkialla samankaltaisia esillä. Minullakin on muutamat vanhat silmälasinpokat, joihin haluaisin uudet linssit, en vaan oikein tiedä, mitä optikot siitä tykkäävät...

Hanne kirjoitti...

Samaa mieltä olen kuin sinäkin, että hyvän pojan saimme. Nyt vaan pysymään terveenä, niin kaikki on hyvin.
Jos olisin ollut vielä työelämässä, olisi pitänyt hankkia useampaan kertaan väliaikaiset silmälasit, mutta näin oloneuvoksena pärjäsin jotenkuten ilmankin ja vältin isoa rahanmenoa, itse pitää maksaa, joskus kauan sitten maksoi Saksassa sairausvakuutus, mutta ei enää.
Wuppelan terveiset Essilään! ♥

Hanne kirjoitti...

Mahdollisesti Luigi ottaa mallia Timistä ja päätyy rakastamaan imurointia...Ja lekkiminen onnistuu kyllä paremmin Timin kanssa kuin imurin. :)

Hanne kirjoitti...

Kennelliiton rekisteri on varmaan vain rotukoirille, tarpeellinen olisi kaikille kotieläimille. Rakkaita ne on sekarotuisetkin ja kissat omistajilleen. Täällä tapahtuu aika usein koirien varastamisia, juuri eilen varastivat sokealta mieheltä opaskoiran (saksanpaimenkoira). Mies oli iltasella lenkittämässä koiraansa ja yhtäkkiä huomasi, että talutushihnan päässä ei ollutkaan enää ketään, vaan joku oli irroittanut talutushihnan kaulapannasta ja vienyt koiran mennessään. Eikö ole kauheaa!
Talviset terveiset täältäkin!

Hanne kirjoitti...

Juu, tempperamentti tekee tepposet. Sitä ei itse huomaa ollenkaan, että on kovaääninen, ennenkuin joku muu reagoi siihen, kuten meillä nyt Wuppe. Jo ihan vähäinen äänen koveneminen, kun innostun jostain, saa Wupen jo suuntaamaan askeleensa muuhun suuntaan.
Kuvauksesi oinaasta on osuva, tunnen muutaman, tulevat kuulemma hyvin leijonan kanssa toimeen. :)
Kuonopusut välitetty!

Hanne kirjoitti...

Mekin ollemme tottuneet Wupen ulkoiseen olemukseen, onhan hän ensimmäinen lyhytkarvainen koira meille. Wupen miellyttävä luonne on aivan valloittava, Wuppea ei voi olla rakastamatta!
Aamupusuja jaetaan jo sängyssä ja pitkin päivää, aina tarpeen tullen. Tosin vähemmän kuin alussa, silloin se oli ylenpalttisen runsasta. Parempi näin, kuin nyt on. :)

Marja-Leena kirjoitti...

Aivan hirveä tuo varkaustapaus. Tarkistin juuri, että kyllä tunnistemerkityt sekarotuiset koirat voidaan merkitä Kennelliiton tunnisterekisteriin. Mietinkin, kun yhdellä kaverillani oli aikoinaan rekattu sekarotuinen. Näytti ihan suomen pystykorvalta, mutta siinä oli vehnäterrieriä ja kultaista noutajaa:) Telviterveiset takaisin!

Hanne kirjoitti...

Tuo onkin hyvä, että Kennelliitto pitää myös sekarotuisia koirina eikä arvosta vain rotukoiria. Edistystä tosiaan.
http://www.ndr.de/regional/hamburg/blindenhund105.html

Meilläkin on talven tuntua, kylmä tuuli ja pakkasta tässä hetkellä -5 astetta.
Eli pakkasterveisin!

Hanne kirjoitti...

Opaskoira löytyi hyväkuntoisena!
http://www.ndr.de/regional/hamburg/blindenhund105.html

Myrsky ja Tuisku kirjoitti...

Kyä on veikee poika tuo teijän Wuppe. Tykätään.

Äippä käski sanoon, että mukavia lukuhetkiä. Lukeminen on antosaa. Me ei sanota tohon mitään, ku ei saada lukee mitään, muka järsitään kirjat pilalle. Varmalla ei järsitä. Noh, ehkä joskus on ihan pikkasen ja ihan vahingossa nakerrettu, mut me vannotaan, että ihan pikkasen vaan.

Jalo kirjoitti...

Hienoa että Wuppe on kotiutunut! Ehkä se ääniarkuuskin hälvenee ajan kanssa, kun pieni huomaa, ettei kiivas keskustelu tai putoavat haarukat tarkoita sitä, että hänen tarttis olla varuillaan tai että joku olis hälle kiukuissaan :)

Tommonen rekisteri on kyllä tosi toimiva systeemi, tuntuu, että siellä ollaan lemmikkiasioissa monissa jutuissa edellä Suomeen verrattuna?