Germany-spesiaali Nr. 8

Nyt kun olen asunut täällä jo melkein kaksi vuotta, niin ei ole enää paljon ihmeteltävää. Kaikkeen olevaan olen tottunut ja tykkään täällä asumisesta. Tämä on lähellä Suomen etelärannikkoa ja se tuntuu olevan minulle tärkeää. En haluaisi enää asua etelä-Saksassa, vaikka siellä asuminenkin aikoinaan oli mukavaa, ihmiset hyvin miellyttäviä, niin "alkuasukkaat" kuin muualta muuttaneetkin. Etelä-Saksa on ihan liian kaukana kotimaasta. Täällä on vähän sellainen olo näin turkulaisena, että olen "täl pual jokke" eli  Aurajoen tällä puolella, edelleenkin.

Numerot
Monelle tänne muuttavalle, ainakin suomalaiselle on yllätys, että numero yksi (1) kirjoitetaan aina väkäsen kanssa. Ei niin kuin Suomessa, jossa ykkönen on yleensä käsinkirjoittaessa suora viiva.

Saksalainen tapa lausua numeroita on minulle ikuisesti vaikeaa. Numerot jo sinänsä aiheuttavat päänvaivaa ja joudun miettimään, jos joku sanelee lukuja, päässälaskukin on hiukkasen hankalaa minulle. Lie joku pikkuvika tuolla aivoissa...
No, saksalaiset sanovat esim. 45, joka loogisesti on neljäkymmentäviisi, 40+5, mutta heille se on fünfundvierzig eli viisi ja neljäkymmentä, 5+40. Elikkä ihan päinvastoin, sanovat jälkimmäisen luvun ensimmäisenä. En tule ikinä oppimaan sitä miettimättä tajuamaan. Jo ihan nuorena se oli minulle hankala asia. Ymmärrän sen helposti juuri päinvastoin eli 45 on minulle miettimättä 54. Ja tämä kaikkien isojen lukujen kanssa, alkaen luvusta 13. Huh.

Ruokareseptit
Leivon aina silloin tällöin, mutta suomalaisin reseptein, en koskaan tähän mennessä ole tehnyt mitään noudattaen saksalaista reseptiä. Saksalaisilla on minulle vieras tapa käyttää desimittojen sijaan grammoja ja esim. leivinjauhe ja vanilliinisokeri mainitaan pusseittain eikä teelusikoin, kuten olen tottunut. Yhdessä pussissa on 15g ja pusseja myydään 10 pussin pakkauksissa. Netissä olen nähnyt kuvia isommista pahvipakkauksista, lienevät tarkoitettu suurtalouksille.

Vaniljasokeria ja leivinjauhetta pikkupussissa.

Desilitrojen sijaan käytetään paljon millilitroja. Olen huomannut, että monet ovat ihan eksyksissä desilitrojen kanssa, jotka minulle ainakin ovat itsestään selvyyksiä. Miehenikin kysyy usein joku mitta kädessään, että "onko tämä puoli litraa ja mikä meidän mitoista on yksi desilitra". Siis muutkin kuin minun mieheni ovat ihan pihalla.
Esim.
100 g jauhoja
30 g  perunajauhoa
1/2  pussia leivinjauhetta
125 ml kermaa

Minulla on edelleenkin käytössä suomalaisia leivinjauhepurkkeja ja vaniljasokeria eli tarvitsen teelusikkatiedon leipomisiini. Olen muutenkin hieman tumpelo noissa keittiöaskareissa. Muuten, täällä käytetään usein vaniljatankoja vaniljasokerin sijaan, lienevät edullisimpia kuin Suomessa, luulisin.

Vinkki: Nyt kun on puhe keittiöaskareista, niin muistui mieleeni helppo tapa erottaa kananmunan keltuainen ja valkuainen. Riko muna ja valuta se puhtaalle kämmenellesi. Siirtele munaa varovaisesti kämmeneltä toiselle, kunnes keltuainen jää jäljelle ja valkuainen on valunut pois. Jos et tarvitse valkuaista, anna sen valua viemäriin/roskikseen tai jos tarvitset, niin anna sen valua sormiesi välistä suoraan astiaan.

Tupakka-automaatit
Muistan, kun Suomessakin kokeiltiin tupakka-automaatteja, ainakin Turussa oli sellaisia, liekö ollut 1970-luvulla vai aikaisemmin? Kokeilu jäi lyhytaikaiseksi, koska niitä rikottiin jatkuvasti.
Saksassa tupakka-automaatteja on ollut kauan, jo 1960-luvulla ainakin, ehkä aiemminkin. Ja niitä on edelleenkin. En tiedä, kuinka usein niitä ryöstetään tupakan tai rahan toivossa, tuskin kovinkaan usein. Ne kun ovat näkyvillä paikoilla.

Syksyinen kuva tupakka-automaatista

Laki kieltää alle 18 vuotiailta julkisen tupakoinnin ja savukkeitten ostamisen, joten nämä automaatit vaativat henkilökortin jokaiselta asiakkaalta. Savukeaskin voi maksaa käteisellä rahalla tai pankkikortilla.
En ole koskaan kokeillut automaatin toimintaa enkä tiedä hintojakaan, mutta kävelen sellaisen ohi aika usein, niin on tullut tarkasteltua sitä hiukan lähemmin.

Suutareita
Toisen maailmansodan aikana Hampuria on pommitettu runsaasti, tuhansia ja tuhansia pommeja on maahan pudotettu. Niistä arvioidaan olevan jäljellä ainakin 2900 räjähtämätöntä pommia maaperässä. Vähän väliä talon- tai muun rakentajat löytävät näitä suutareita, joskus lapsetkin kranaatteja yms. Pomminetsijöiden määrää on tuplattu vuonna 2007, nyt heitä on 24 kpl. Vuosittain tuhotaan useita satoja näitä "aikapommeja".
Hampurin maa-alueesta vain noin 15% on suutarien kannalta turvallista aluetta. Mitkä alueet ovat mitäkin, se on pelkkää arvailua.

Löydetty Sankt Paulin alueelta.

Saksassa on muuallakin tämä sama tikittävän aikapommin ongelma, mutta Hampuri on yksi eniten pommitetuista kaupungeista Saksassa.

HUOM. Jos sinua kiinnostaa saada enemmän ja avarampaa tietoa Saksasta suomalaisen silmin, niin suosittelen Pirjon blogia. Minä kun kirjoittelen vain lähinnä kodin ja sitä ympäröivien korttelien asioista.

PS. Germany-spesiaalit 1-5 löytyvät Vilin blogista.