tiistai 17. kesäkuuta 2014

Mitäs me painonvartijat!


 Kukkuu!

Tämä on Wupen ja minun yhteinen teema. Me Painonvartijat! Me olemme hyvällä tuulella. Wuppe sai synninpäästön painon suhteen. Kyselin täkäläisellä chihuahua-asiantuntijafoorumilla kaikenlaista ravinnon ja lisäravinteiden suhteen ja sitten myös tätä Wupen ns. lihavuusongelmaa. Liitin kuviakin. Ja Wuppe siis sai synninpäästön!

Wuppe painoi tullessaan 2,3 kg, sitten se nousi nopeasti 2,5 kiloon ja nyt se on 2,7 kg ja näyttää pysähtyneen siihen. Jos ajattelee olosuhteita, joista Wuppe meille tuli, niin oikeastaan on ihan ymmärrettävää tuo painon nousu. Olosuhteet sinänsä Wupella olivat erinomaiset, mutta uroksena jatkuvasti juoksunarttujen kanssa eläminen on aivan varmasti ollut stressaavaa. Lisäksi uroksia on ollut vaihteleva määrä, vakituisesti aina tietääkseni kolme-neljä urosta. Kilpailutilanne niin narttujen kuin ruuankin suhteen, sehän on selvä.
Wuppe on saanut kuivamuonaa, jota kuulemma on iltaisin syönyt. Nykyään Wuppe syö edelleenkin salamannopeasti, se on sekuntti-pari ja kuppi on tyhjä. Kuivamuonat ovat jääneet, Wuppe ei syö niitä, vaikka on tarjottu. Nykyinen ravinto tuntuu sopivan hyvin.




Wuppe oli meille tullessaan kuin nuori, hento, kasvava koiranuorukainen (3,5 v) ja nyt 8 kk myöhemmin kuin aikuinen, roteva ja lihaksikas 4 vuotias uros. Wuppe ei ole lainkaan hurmoksessa narttujen vuoksi, ei ratsastele kotona tyynyillä eikä osoita mitenkään omaavansa "paineita". Toki tyttökoirat kiinnostavat, mutta ei liiallisesti. Wupen kiintiö narttuihin lie täyttynyt lapsuudenkodissa.

Wupen kylkiluut tuntuvat, kasvattajakin neuvoi sillä tavalla testaamaan sopivaa painoa, ei pelkästään kiloina. Tosin paino ei tästä kyllä saa ollenkaan nousta, joten tarkkailen painoa viikottain, sillä Wuppe on todellinen syöppö, jos vaan sorrumme Wuppea herkuilla hemmottelemaan, niin loppua ei näy. Lisäksi minun täytyy jatkuvasti vahtia tuota isäntää, ettei lepsu.


Wupen murkina

Wuppe syö kerran päivässä oikean aterian (120 g) ja lisäksi saa todella pientä aamupalaa ja meidän päiväkahvin aikaan muutaman murun kypsää lihaa ja sellaisen pikkiriikkisen kuivakalan, jonka painoa ei edes tarkka dieettivaaka näytä, pitäisi olla kirje- tai kultavaaka kai.
Tilasin Zooplussalta vielä kaksi ruokakuppia lisää, ovat niin ihania kuppeja, että! Tuo pienin koko on juuri Wupelle sopiva, jopa meidän isäntäkin tykkää noista kupeista, ja se vasta harvinaista on, että joku mies sanoo kysymättä koirankuppia kauniiksi!

Lisäsin tuohon blogin yläreunaan sivun, johon laitan Wupen ruuat yms. muistiin, ihan tiedoksi heille, joita asia saattaa kiinnostaa. Voin kuvitella, että jotakuta pikkukoiranomistajaa asia todellakin kiinnostaa, ainakin minä tietäisin mielelläni, mitä muitten koirat syövät ja mistä tykkäävät ja että se tieto olisi helposti löydettävissä kyseisestä blogista. Olen tällaista uteliasta sorttia.


Oma projektini!

Uudenvuodenlupaukseni oli pudottaa 10 kiloa painoa ja sen saavutin tuossa juuri vähän aikaa sitten. Nyt lisäsin tavoitetta eli jospa vielä 5 kiloa lähtisi. Se saakin sitten riittää. Ei vanhan sovi olla laiha, rypyt vaan lisääntyvät...
Tämä painonpudotus on ollut niin ällistyttävän helppoa, että välillä ihan ihmettelen. Toukokuun alusta alkaen on ollut kylläkin hiukan vaikeaa. Mansikka-aika alkoi ja siitä lähtien on syöty useampikin mansikkakakku. Se on nimittäin isännän ainoa leivontabravuuri, valmis torttupohja jne.
Ja kermavaahtoa vielä päälle! Onneksi mansikka-aika joskus päättyykin.




Alitajuntaan on jäänyt se, mitä veljelleni tapahtui. Hän oli iso roteva mies, joka laihdutti "aina" eli sellaista jojoilua koko elämä. Silloin kun hän laihdutti viimeisen kerran, oli heinäkuu juuri alkanut ja hän kertoi hyvistä laihdutustuloksistaan, oli oikein iloinen, kun painoa lähti vilkkaasti. Elokuun alussa hän meni lääkärille erittäin runsaan yöhikoilun vuoksi ja heti sillä ensikäynnillä hänellä todettiin vakava sairaus. Uudenvuodenpäivänä hän kuoli.

Siis aina kun painoni putoaa odotuksia paremmin, muistuu mieleeni tuo veljeni tapaus. Tosin viikossa ei ole kertaakaan mennyt enempää kuin se normaali 500 g. Nyt paino saa sitten pudota siihen, mihin putoaa. En ole dieetillä eli ei tarvitse miettiä, mitä syön painonpudotuksen jälkeen, vaan korkeintaan pysyä lujana, että en sorru ylettömään herkutteluun.



18 kommenttia:

Liftari kirjoitti...

Hitsi !!!!! Onneksi olkoon, ihan huikean upea suoritus. Saat syystä olla ylpee ittestäs. Nim pal hianoo.
Ja Wuppe on just sopivas mitas kaikin puolin. Tuosta Wupen ruuasta Onnikin toteaisi, että kyl kelpais mullekki. Olikin oikeen herkullisen näköistä. Täytyypä tutkailla paremmin noita sun reseptejä.

Terkkuja sinne oikein paljon. Ja kyllä sitä nyt ansaitseekin palasen....jos toisenkin kakkua noin hienosta saavutuksesta.

photou kirjoitti...

Onnea hienosta saavutuksesta! Tuo mansikkakakku, juurikin valmispohjalla, kermavaahdolla ja mansikoilla on aivan älyttömän hyvää. Täällä on vielä mansikat n. 10 €/kg hintaan, koska niitä on niin vähän, niin ei ole vielä viitsinyt aivan hirveästi niitä ostaa.
Ja Wupen ruoka näyttää myös houkuttelevalta, kelpais varmasti meidän Timille jos kroppa kestäis. :)

Párek kirjoitti...

Onnea kummallekin. Tosi hieno suoritus. Wuppehan näyttä upealta, ihan miehekäs uros. Meillekin on sanottu, että kun kylkiluut tuntuvat ilman erityistä painamista, koira on sopivassa painossa. Párek on vielä just ja just ihannepainossaan, totesi eläinlääkäri ja -hoitaja viimeksi kun oltiin kynsien leikkuussa. Tarkkana on nyt oltava, ettei enää tuosta liho. Palvelijattarella olisi hyvin varaa kutistua sellaiset 7-8 kg. Se on muodostunut näköjään iäisyyskysymyseksi ; (

Marja-Leena kirjoitti...

Hanne, tuo sinun oma painonpudotus proggis on aivan upea. Tosin mun ravintoterapeutti sanoi kerran, että laihduttaminen on helppoa, painon pitäminen vakiona siellä alhaalla vaikeaa.

Toivottavasti Wupen painokin tasoittuu tuohon, oikeasti. Prosenteissahan tuo painonnousu on 20 prossaa, aika paljon. Viiskytä kiloinen ihminen lihoo 50:stä 60:een kiloon samalla prosentilla.

Ossin paino on pudonnut pikkaisen sillä, että isäntä jätti herkkupalat pois. Nyt Ossi painaa 11 kg, lähtö oli 11,6. Pikkuisen koetan siltä vielä varovaisesti painoa pudottaa. Ehkä tuonne kymmeneen kiloon. Saa nyt nähdä.

Aijai, onneksi ei ole vielä mansikat täällä ihan parhaimmillaan. Mansikkakakku kullostaa varsin turmiolliselta ja hyvältä:) Terveisii Saksaan M-L ja Ossi.

Iivari kirjoitti...

Onnee onnistunneelle rojektille! Alakaakoha meelläe kohta se paenonvahtuu ku mulle maettaa ruoka nyt hyvi. Ommoo paenoosaha se tuo mamma vahtoo vuan ee taejja sillä pelekällä vahtuulla tulla mikskää :) Jottae pitäs vissii tehäkkii.
Mansikkakakut uppoo kyllä tiällähhii kuha mansikka-aekaan piästää :)
Pittääpä het ruveta tutkaelemmaa nuita Wupen evväetä. Näättää maestuvan näkösiltä.

Hanne kirjoitti...

Onneks olkoo ittelles! Sulhan on toi paino häipyny iha ittelläs, mä en juakse missää raroil eli mun täytyy iha eritaval laihtuu. Mut pääasia et onnistuu!
Wuppe saa kyl nyt olla tommone oma ittes, katon vaa, ettei lähre paino lisäntymää.
Mä olen sitämiält, et kyl täytyy voira syärä kakuiki iha ain välil, ei niist mittää harmei tul, jos palaa ruatuu tas sit.
Terkui sinne teil!

Hanne kirjoitti...

Kiitos vaan! Täällä mansikat maksaa noin 5e/kg eikä ne sen halvemmiksi tulekaan, vähitellen jo loppuu mansikka-aikakin ja tulee kirsikoita. Njam. "Kotimaisia" kirsikoita onkin sitten lyhyemmän aikaa kuin mansikoita.
Juu, tuo koiruliinien ruoka on tavallaan mittatilaustyötä, jokaiselle omansa. Oonkin nyt onnellinen, että Wuppe ei oireile mistään, tuli Vilin kanssa kyllä ihan harmaita hiuksia, kun aina tuli jotain takapakkia.

Hanne kirjoitti...

Ravintoterapeuttisi on aivan oikeassa, paino pruukkaa jojoilemaan, varsinkin, jos laihduttaa dieetillä, jota ei aio jatkaa tavoitteeseen pääsyn jälkeen. Se on se ansa. Minulla vaanii oikeastaan se vaara, että sorrun makeaan. Olisiko jo tässä iässä sen verran järkeä ja selkärankaa, että en sortuisi? Terveydelliset syyt ovat kyllä hyvä "selkäranka", jospa lasken sen varaan.
Onhan tuo prosenttiluku aikamoinen Wupen kohdalla, mutta jos nyt ajattelen, että 50-kiloisen laihan paino nousee 10 kiloa, niin jotenkin koen sen kuitenkin kohtuulliseksi. Wupen kohdalla en tiedä, mitä vielä jättäisin pois, ihan nälässä en aio pitää ja Wuppe liikkuu kuitenkin paljon eli olkoon tuollainen, kunhan ei paino nouse. Juu, ne on ne lihakset, mitkä bodarillakin painaa...
Pienestä se painonpudotus on kyllä kiinni, kuten Ossin tapauksessa huomaa. Niin se on ihmiselläkin, pieni muutos elintapoihin ja sitten aimo annos kärsivällisyyttä, koska hitaasti se paino lähtee alaspäin.
Terveiset sinne, taitaakin olla juhannusviikonloppu, täällä tavallinen arki!

Hanne kirjoitti...

Juu, niin se on Iivar, että painoa tarvii nyt tarkkailla, ettei komeasta mäyräkoiran kropasta tule "berliininmakkarapötköä". Meidän ainoa kulkuseton koira (lapinkoira) ei lihonut ollenkaan operaation jälkeen, ihan pysyi kuosissaan. Eli ihan on yksilöllistä tuokin asia.

Maria, mäyräkoirien ihminen kirjoitti...

Mahtava painonpudotus, onnea hienosta tuloksesta! :) Wuppekin näyttää oikein mallikkaalta ja tuo kylkiluutesti on mun mielestä se ainoa, oikea testi, sitä itsekin käytän. Lisäksi katselen että vyötärö koiralta näkyy ja selkäranka tuntuu. Niinhän ne ovat isot lukemat Aslanillakin, suoraan ylettömät, mutta eipä ole yhtään ylimääräistä. Se on niin kropasta kiinni ja lihas kun painaa enemmän kuin läski, niin ei ole ihme, että kilomäärä näyttää aika karmealta ;)

Mansikkakakut, voi nam! Se on kivan helppo tuo valmispohja, mansikat ja kermavaahto tai vaniljajäätelö, mutta aina yhtä hyvää! =)

Myrsky ja Tuisku kirjoitti...

Kukkuu, Wuppe! Oot sä kyl veikeen näkönen kaveri, etkä todellakaan yhtään pönäkkä. Onnee myäs teijän äipälle laihuttamisesta, meijän äippä yrittää kans, mut saas nähä tuleeks mitään tulosta.

Merja kirjoitti...

Onnea vartijoiden projekteihin. Meillä ei mukaan lähtenyt kukaan itseni lisäksi. Tiksalta on paino vähän tullut alaspäin, noin ulkoapäin kun katselee - punnittu ei olla, luultavasti pidentyneiden lenkkien takia. Tiksa on joutunut mun kanssani nyt lenkkeilemään, kun Akusta ei enää ole...ja oma parantunut kunto tietenkin on vaikuttanut myös koiraan, koska nyt mennään pitemmälle ja useammin.

Oma "rojektini" näyttää 38 miinus-kiloa tällä hetkellä. Ihan pikapuoliin painon putoaminen luultavasti päättyy. N. 300 g enää lähtee viikkoa kohti. Tyytyväinen olen tähänkin saldoon, jos se tähän jäisi. Saavutin kaiken sen, mitä tavoittelin. Paluuta entiseen ei ole.

Olen voinut hyvin ja sitähän lähdin tavoittelemaankin. Laihtuminen oli "sivutuote".

Iloiset Juhannukset teille sinne kauas!

Hanne kirjoitti...

No, Wuppe on hiukan, ihan hiukan pönäkkä, mutta annan olla, kun en muutakaan voi. Kunhan pysyy tuollaisena, on ihan kyllä jotenkin muutenkin aikuistuneen oloisempi kuin tullessaan. Hän nyt talon ainoa koira, talonvahti.

Tuossa valmispohjassa on se etu, ettei tarvi uunia. Ja ihan hyvälle se pohjakin maistuu. Kesä ja mansikat on vain kerran vuodessa!

Hanne kirjoitti...

Vihdoinkin! Odotinkin jo, kuka ymmärtää vastata "huutoon" ja sanoa kans KUKKUU! Terveisiä lähettää Wuppe.

Hanne kirjoitti...

Ticolta on myös kampaamalla lähtenyt paljon karvaa, sekin antaa hoikemman vaikutelman. Ja todennäköisesti liikkuu paljonkin enemmän nyt kuin aiemmin. Spitzit on olemukseltaan aika pönäköitä koiria olematta silti lihavia, joten spitzien omistajien täytyy ihan tosissaan varoa koiriensa painonnousua. Niillä on jotenkin niin roteva ruumiinrakenne luonnostaan.

Sun tuloksesi on sanoin kuvaamaton, sun olisi pitänyt ottaa osaan johonkin julkiseen painonpudotusprojektiin! Olisit sijoittunut palkintosijoille! Hyvä vointi ja terveellisyys ne on minunkin tavoitteet painonpudotuksessa.

Hauskaa jussia teillekin sinne, meillä täällä on ihan tavallinen viikonloppu, joskin "suomalainen juhannussää" eli satelee ja on koleaa. :)

Mari kirjoitti...

Näyttää hyvältä tuo Wupen ruoka-annos.
Ihanan pieni annos, kun on niin pieni koira :)
Meillä kun on omia kanoja ja ankkoja, niin saa kivasti koirillekin ruoan sekaan munia omasta takaa.

Olipahan muuten melkoisen pysäyttävä tuo veljesi kohtalo.
Elämä on niin arvaamaton, koskaan ei tiedä onko aikaa vähän vai paljon jäljellä.

Hanne kirjoitti...

Wupella on tuollainen kissankuppi, läpimitta 11cm. Ei tule annettua liikaa ruokaa, kun kuppi on pieni.
Elämä on arvaamatonta, meille kaikille ja aina. Parempi niin, kuin että tietäisimme kaiken etukäteen!

Hanne kirjoitti...

Wupelle tekisi hyvää muutaman gramman vähennys, jos vaikka 100g menisi pois, niin olisi ehkä ihan se paras paino.
Nuo Palvelijattaren kilot eivät nyt niin hirveän paljon ole, jos vointi on ihan hyvä. Se vointi on hyvä mittari. Mäyräkoirallekin!