 |
| Kissa seurasi Wupen kannoilla pitkän matkaa, sitten tuijoteltiin ja ihmeteltiin toisiamme. |
 |
| Kaunisturkkinen chihuahua-tyttö tuli tekemään tuttavuutta. |
 |
| Haisteltiin puolin ja toisin. |
 |
| Haisteltiin tarkkaan. |
 |
| Hevostallilla oli myös koira, jos tarkkaan katsoo! |
 |
| Hui, mikä se oli? Hevonen hirnui! |
 |
| Nämä kaksi kivaa kaveria olivat chihuahua-mixejä. |
Kuvaton tapaaminen
Wuppe tapasi noin kuukausi sitten karkeakarvaisen mäyräkoiradaamin, jolla oli ikää jo 17 vuotta. Korkean iän lisäksi se oli sokea ja kuuro, sai jatkuvaa kipulääkitystä johonkin minulle epäselväksi jääneeseen vaivaan ja oli jotakuinkin tyytyväisen oloinen elämäänsä.
Omistajapariskunta kuljetti koiraa polkupyöriensä korissa ja sopivissa paikoissa laskivat koiran sitten jaloittelemaan. Paljon tämä iäkäs daami ymmärrettävästi ei enää halunnut lenkkeillä.
Mielenkiintoista oli Wupen suhtautuminen tähän mäykkyrouvaan. Ensin nuuskuttelu ja sitten Wuppe istahti tiiviisti vanhan rouvan viereen, ihan kylkeen nojaten, niin lähelle Wuppe ei ole ketään muuta mennyt. Istua nakutti siinä niin kauan kuin juttelimme isäntäväen kanssa.
Nyt näimme heidät uudestaan ja jäimme juttelemaan. Wuppe liimautui nytkin tiukasti vanhan rouvan kylkeen ja istui siinä taas, kunnes erosimme.
Kuulemma koirarouva vaikuttaa nykyään väsyneeltä ja kivuliaalta. He olivat juuri olleet eläinlääkärissä kyselemässä, josko jo olisi aika päästää vanhus lähtemään. Paikalla oli ollut kaksi eläinlääkäriä tutkimassa ja määräsivät jotain uutta droppia.
Eivät suositelleet vielä eutanasiaa, vaan antoivat vielä viikon aikaa, jos uusi lääke auttaisi jotenkin. Pariskunta oli aika toivoton, ovat jo kauan eläneet sitä "viimeistä päivää" iäkkään koiransa kanssa ja kokivat tämän lisäviikon raskaaksi. Mitä mieltä olette?
12 kommenttia:
Olipas Wupella hieno ja jännä päivä! Hienoja kuvia kaikki.
Terveisiä ja kelvollista keskiviikkoa. Aamu täällä alkaa aurinkoisena, mutta eipä yllätytä, vaikka taas satelisi iltapäivällä.
Ompas ollunna porukkata liikkeellä :) Nuo hevoset on varmaan ollunna melekosija Wupen näkökulumasta katottuna. Melekonen kokoero. Ee ihme jos on vähä säekäättännä.
Jännä päevä tosijaannii :) Terveeset kuatosatteesesta Savosta!
Olipas metkannäköisiä chihu-sekoituksia, sekä daami. Huikeasti tuo pitkä karva tuo lisänään sitä kokoa. Tosin chihu taisi muutenkin olla aika paljon isompi kuin Wuppe. Onhan noita vissiin jopa yli nelikiloisiakin.
Hmm. Tosi vaikea juttu tuo mäyriksen juttu. Kysehän voi olla lisävuosista eikä vain viikoista. Toisaalta omistajien päätöstä tulisi kunnioittaa. Enpä usko, että Suomessa yksikään ELL kieltäytyisi lopettamasta eläinta, jos omistaja niin pyytää. Toisaalta sitten ihan nuoren ja terveen yksilön ollessa kyseessä voisi omistaja varmaan harkita muitakin vaihtoehtoja kuin lopettamista. Sitten takaisin vanhaan mäyrisrouvaan. Jos uusi kipulääke tehoaa, niin ehkä itse kokeilisin vielä sitä, mikäli mäyriksellä ei olisi jatkuvia kipuja. Eihän ihmisiäkään "lopeteta" tai anneta eutanasiaa Euroopassa yleisesti, Hollantia ja Sveitsiä lukuunottamatta. Todella, todella vaikea juttu. Osaisipa eläinten kieltä, voisi kysyä sen omaa mielipidettä... Terveisiä Saksaan Ossilasta.
Pyry-mäyräkoiramme eli melkein 16-vuotiaaksi. Syöpä vei. Vaikeinta oli tehdä päätös päästää koira lähtemään. Toivoa paranemisesta ei ollut. Sitten kun sain puristettua itsestäni päätöksen yhtenä unettomana yönä, helpotti. Oli hyvästien hetki. Viikko enemmän tai vähemmän on mitattava koiran voinnissa/olossa/tuskissa. Jokainen tekee omat päätköksensä...
Minusta tuntuu, että mäyrisrouvan tapauksessa(kin) omistajat tietää parhaiten. Ne tuntee koiransa jo läpikotaisin, ovat eläneet sen kanssa 17 vuotta ja varmasti osaavat lukea milloin koira on huonona. Eläinlääkärit ei näe samaa mitä me omistajat omistamme, ainoastaan sen hetkisen koiran ja mahdollisten kokeiden tulokset.
Itse päästäisin tuossa tilanteessa pois, sillä koira ei sitä surua ja kipua onneksi tunne, mitä me ihmiset. Ja parempi niin.
Mielummin lyhyt kivuton elämä, kuin pitkä ja kivulias.
*Oiii, ihan kuin Essi pentuna tuo toinen mix. Tosi nättejä ovat.
Taidat olla Wuppe melkoinen hurmuri, kun saat kissankin perässäsi tulemaan ja tuo chihu tyttöhän ei saanut sinusta silmiään irti. Sähän et olekaan mikään nössö vaan enemminkin semmonen rokki-poika. Voisin hyvin kuvitella, että sun lenkkimusa siellä korvissa on joku ACDC:n kipale. Siinä missä Essillä soi tuo Silja-linen tunnari.
Terkkuja sinne Wuppelaan ihan kaikille täältä Essilästä.
Kaikki kuvat tulee näpsittyä kauniina päivänä. Sadepäivinä ei kamera lähde ollenkaan mukaan. Wupella on muutama oikein hyväkin kaveri täällä, sitten on niitä, joita Wuppe ei voi sietää.
Tänne on nyt luvassa lämpöisempää, se tietää rajuja ukonilmoja ja sitten kai viilenee uudestaan. Semmoista se on tuo säänhaltijan touhu. :)
Noita hevosia Wuppe haukkuu kovasti paljon. Ja se hirnuminen on jotain aivan hirveää Wupen mielestä, sitä Wuppe pelkää.
Toivottavasti siellä Savossa ei enää kaatosada, luonto kiittää siitä, nyt on ihmisten ja Iivarin vuoro nauttia kauniista sääst, eikö?
Nuo pitkäkarvaiset chihut ovat tosi söpöjä kaikki. "Sisältä" nuo karvaiset ovat yhtä siroja ja pieniä kuin lyhytkarvaiset. Meidän Vilikin oli muhkeasta turkistaan huolimatta kylvyn jälkeen kuin rotta, pieni ja siro.
Tiedän Suomesta tapauksia, joissa ELL on kieltäytynyt lopettamasta koiraa ilman varsinaista syytä ja hakeneet ko. koiralle uuden kodin. Riippuu ELL:n omasta maailmankatsomuksesta kaiketi.
Vaikea on olla vanhan ja sairastelevan koiran omistaja ja painiskella tämän asian ympärillä. Helppoa ei ole eläinlääkäreilläkään aina. Vaikea asia kaikenkaikkiaan.
Olen saanut netin kautta sellaisen käsityksen täältä, että eläinlääkärit eivät kovin herkästi edes kastroi koiria, mitä taas ihmettelen kovasti. En tiedä, onko se yleisesti noin, vaiko vain nettijuttua.
Terveisiä täältä, tänään aurinkoisesta, huomenna helteisestä Hampurista!
Muistan Pyry-papan viimevaiheet, kuinka silloinkin vielä juoksi videolla kuin nuori pentu. :)
Tuo päätöksen tekeminen on vaikeinta, kun sen saa aikaiseksi, olo helpottuu. Ja kun koiran kohtalo on tulla menehtymään sairauteensa, ei auta muu kuin olla laupias ja antaa koiran mennä. Se on se viimeinen rakkauden osoitus.
Olen aivan samaa mieltä kanssasi. Minullakin on kokemusta siitä, että koira ryhdistäytyy vieraassa paikassa eli ell:n vastaanotolla, jos suinkin vielä siihen kykenee. Tämä mäykky on sentään saanut elää vanhaksi, sitten sokeus ja kuurous ja vanhuuden vaivat. Luulen, että se omistajapariskunta olisi toivonut ell:n tukea päätökselleen päästää koira menemään, se ell:n tuki on tuollaisessa tilanteessa mielestäni hyvinkin tärkeä.
Olen sitä mieltä, että eläin täytyy uskaltaa armahtaa mieluummin hetkeä liian varhain, kuin hetkeä liian myöhään. Vaikea asia se on aina, oli ajankohta ja syyt mitä tahansa.
Tuo mix on tosiaankin oletettavasti chihun ja russelin jälkeläinen ja tuo toinen lienee puoliksi mopsi. Nuo mixit ovat usein söötimpiä, persoonallisempia kuin originaalit, eikö? Mikä ei tietenkään tarkoita, etteikö Essi olisi kaunis! Siis kahden erirotuisen ja kivannäköisen koiran jälkeläinen, se vasta söötti onkin. Eikö?
Terkkuja meiltä Wuppelasta sinne Essilään! ♥
Lähetä kommentti