perjantai 24. lokakuuta 2014

Pissiksiä


Se on syksy nyt.


Nyt ei ole kysymys näistä puhekielen pissiksistä, pissaliisoista, vaikka niinkin voisi luulla.

"Pissis on slangin tai puhekielen sana, jota käytetään korostetun itsetietoisesti käyttäytyvistä ja provosoivasti pukeutuvista teini-ikäisistä tytöistä..." (Wikipedia)

"Sanasta pissis tuli aikasemmin useimmiten mieleen tyttö, mutta nykyään pissis voi yhtä hyvin olla poika. pissis on yleensä kännissä, mutta myös selvin päin hyvin äänekäs ja käyttää mahdollisimman paljon kirosanoja. pissikset myös itkee usein (kts. itkuraivarit) ja kiroaa x-poika/tyttöystävää ja kuinka paska kyseinen henkilö on..." (Urbaani sanakirja)




Nyt on kyseessä ihan sananmukaisesti oikeat pissikset. Ensimmäisenä meitin ikioma pissis eli Wuppe. Arvaattekos, mitä poika teki!
Eräänä iltana jokin päivä sitten nukkumaan mennessäni haistoin nenässäni koiranpissanhajua. Tunnustelin täkkiäni ja nuuskuttelin kuin paraskin jälkikoira. En löytänyt mitään kosteaa, mutta haju oli silti olemassa. No, valoa sammuttaessani ja täkkiä korviin vedellessäni tunsin kostean, haisevan paikan täkkini yläreunassa. Yäk.
Ken kerran on uroskoiran pissoja joutunut kodissaan haistelemaan, niin tietää, että se haju on kuvottava ja sen tunnistaa vastaisuudessa milloin vain, se haju ei muistista häviä.

Seuraava päivä sujuikin sitten täkkiä ym. pessen ja kuivaten. Mietin, pitäisikö kaiken varalta hankkia patjansuoja?


Syytön.

Onneksi Wuppe ei ole iso koira! Wuppe on lisäksi hyvin siisti poika. Tepposet tässä on tehnyt ilmeisesti ne kurkunsiivut, joita Wuppe päivisin saa. Kurkku on diureetti, virtsaneritystä lisäävä. Kesällä Wupella oli lenkillä aina mukana kurkkusiivuja, virkisti mukavasti lämpimällä säällä. Nyt tämä tapa jäi (isännälle) päälle ja näin siinä sitten kävi. Nyt siis loppui kurkunsyönti tältä kesältä.
Ja taas tälläkään kertaa ei voi syyttää Wuppea, vaan on itse peiliin katsottava. Varsinkin isännän.




Kokemusta pisseistä on entuudestaan. Kääpiösnautserini Pippo alkoi vanhoilla päivillään pissimään öisin keittiön lattialle. Pippo oli jo 12v ja muuten terve. Vaikka vein sen puolenyön aikaan lenkille ja nousin klo 5 maissa ylös, niin jo lainehti keittiössä uskomattoman laaja pissilampi. Se oli kuvottavaa heti herättyään aloittaa ensitöikseen moppaaminen ja moppikin piti joka kerta pestä pesukoneessa, jotta se haju lähti.
Pippoa käytettiin lääkärissäkin, syy ei sen kummemmin selvinnyt, kuulemma röntgenissä paljastui kuitenkin rasvamaksa. Elettiin noin vuotta 1990, ehkä nykyään tutkimusmenetelmät olisivat paremmat.
Vilikin pissi noin kerran vuodessa pikkumatolle. Syy tuntematon. Onneksi sitä tapahtui todella aniharvoin.





Toiset pissikset ovat kukkiani. Niitä, joita pidin porraskäytävässämme ja joita rakas naapurintäti on ahkerasti yrittänyt hoitaa hukuttaa. Tämä naapurin osalta kasteleminen ja minun osaltani kuivattaminen ovat johtaneet kiitettävän runsaaseen kukintaan. Viimeiset ajat pidin jo valmiiksi pyyheliinoja kukkieni alla ja täti kasteli. Silti. Vieläkin useammin, kun kai huomasi, että ovat "kuivumaan päin"...
Nyt otin kaikki kukkani sisälle. Naapurintädille sanoin, että niistä on minulle enemmän iloa sisällä nyt, kun kukkivat. En raaskinut sanoa hänelle, että olin sangen närkästynyt hänen kastelemisestaan.
Jatkossa pidän vain leikkokukkia käytävässä.




Kaktuksillani on minulle enemmän arvoa kuin vain kukan arvo. Ne ovat vanhaa perua, mieheni isoäidiltä saatuja pistokkaita alunperin, lienevät noin 25 vuotta vanhoja jo. Niillä on kukkiessaan muutakin, minulle merkityksellistä symboliikkaa. Toisin sanoen, ne ovat minulle erityisen rakkaita.
Todennäköisesti sisätiloissa kukinta vähenee, käytävässä ne olisivat talvehtineet otollisimmissa olosuhteissa, jos ei tuo naapuri olisi innostunut "hoitamaan". Käytävä on valoisa, siellä ei lämmitetä talvellakaan, olisi ollut todella hyvä paikka talvella kukkiville kukille. Mutta nyt ne ainakin pelastuivat juurten mätänemiseltä, mikä olisi ollut seuraus jatkuvasta liikakastelusta, varsinkin viileään vuodenaikaan. Tai sitten olisi pitänyt raaskia sanoa naapurintädille pari sanaa...





12 kommenttia:

Iivari kirjoitti...

Hyvät on kuvat :D Etennii isännän esmerkki...
Ja hyvät on kukattii. Onneks ee suanna täti niitä kokonnaa hukutettuva.
Pittää tunnustoo että tässä vanahemmalla iällä oon minnäe ollunna yhen kerran pissis. Niinku Wuppe. Vuan se johtu siitä että joku ee älynnä viijjä minuva pihalle. Eekä huomanna että tahoen sinne. Ku en ylleesä piä mittää iäntä sillon ku oon vaella pihalle. Seeson hilijjoo uksen eissä vuan. Pakko kaet se olj luiraattoo sittä pehmeelle peetteelle... Ee kyllä kiitelty siitä. Vaekka oma olj äetillä vikasa.
Että vahinkoja sattuu.
Wuppee ee paljoo erota nuista puihenlehistä tuossa ensmäesessä kuvassa :)

Kiisu kirjoitti...

Voi Wuppe kunoot sulkku!Pikkanen ja pippurinen..eikä oo sun syys..siis mikään Nua piirretyt on kyllä ihkuja ja kamalia yhtaikaa!Eioo nekään sun tekeleitä!
syysterkut Väinööltä :)

Párek kirjoitti...

Wuppe, et kyllä ole pissis! Pitäähän se lasti johonkin lirauttaa, kun nesteet pyrkii yllättäen ulos. Kiva kuva sinusta lehtien seassa, hyvin maastoudut väreihin.
Kukat ovat tosi kauniita. Harmi, että naapurintäti on yli-innokas kastelija. Hänellä varmaan viihtyisivät lumpeet loistavasti.
Hyvää ja kuivaa viikonloppua!

Myrsky ja Tuisku kirjoitti...

Hupsista keikkaa, Wuppe! Älä ny ryhdy pissikseks, ettei käy ku meille... Eipä helise eikä kilise kulkuset.

Unknown kirjoitti...

Jaa-a, Wuppe. Teillä taitaa olla naapurin tädin kanssa jotain yhteistä: nesteongelma. Älä nyt kuitenkaan enää käytä palveluskunnan sänkyä nesteenpoistoon, voi palvelun laatu heiketä.
Meidän Jirillä on myös ollut vähän nesteongelmia, etenkin jos on ollut tyttökoiria samoissa tiloissa. Äippä osti Jirille poikien housut, joita käytetään, kun mennään tyttökylään tai kun meille tulee tyttökoiria. Housuihin Jiri ei pissaa.
Toivottavasti nesteongelmasi on jo historiaa, niinkuin varmaan onkin.

Marja-Leena kirjoitti...

Voihan Wuppea. Ei siis kurkkua. Laita siihen kaktukseen lappu, että ei kiitos vettä, olen talvilevolla:) Ossilasta terveisii, M-L ja Ossi.

Hanne kirjoitti...

Iivari-kulta, kuten huomaat, nelitassuiset eivät ole syypäitä vaan nuo kaksijalkaiset. Mukamas fiksut immeiset. Eivät ees huomaa, jos oma haukku kulkee jalat ristissä. Eivät osaa lukea ruumiinkieltä. Mutta sen huomaavat, jos on pissitty sisälle. Kummallisia nuo ihmiset.
Terveisin Wuppe - se pissis

Hanne kirjoitti...

Kiisu & Väinö,
syksyiset terveiset myös täältä! ♥

Hanne kirjoitti...

Hei, tuo idea lumpeista tai muista vastaavista vesikasveista on hyvä! Alankin perehtymään aiheeseen, jospa löytyy sellainen vesihimoinen, ympärivuotinen kukka.
Viikonloppu on ainakin täällä sateinen ja kolea, +9 astetta. Kesä on ohi ja siirrytään talviaikaan, siihen ainoaan oikeaan aikaan.

Hanne kirjoitti...

Se vaara piilii, että jouluna ei kulkuset kilise. Mutta eiköhän Wuppe pidä huolen, ettei nyt niin hullusti käy. Ei ainakaan enne joulua.... :)

Hanne kirjoitti...

Onneksi Wupella ei ole noita naisystäviä eikä semmoisia käy kylässäkään. Wuppe on varmaan saanut tarpeeksi nostella koipeaan kasvatuskodissaan, jossa aina oli juoksunarttuja. Onneksi ne ajat ovat ohi!
Mutta että emännän sänkyyn ruikkasemaan, vaikka ei koskaan muuten siinä sängyssä ole, ei nuku eikä käy. Pitäisikö sittenkin ottaa kohteliaisuutena, että sinne ruikkasi?

Hanne kirjoitti...

Pittää meidän ihmisten muistaa, että jos on turvonnut olo, niin kurkkua diureetiksi, ei tarvi tabletteja hankkia. Luonnonkeinot käyttöön!
Sateiset terveiset täältä koleasta Hampusta! :)