Wuppe - ongelmakoira? osa II

Wuppe - ongelmakoira? osa I

Wupen lempi-istuma-asento

Tuota ongelmaa koirassa olen miettinyt ja yrittänyt asettua Wupen asemaan. Eihän oppi ojaan kaada, joten ostin koirakirjan, jossa käsitellään nimenomaan ongelmia ja koiran ymmärtämistä. Vaikka olenkin noihin teemoihin aikaisemminkin jo perehtynyt, niin miten sanotaankaan, kertaus on opin äiti. Enpä olisi pitänyt mahdollisena, että vielä tällä iällä alan lukemaan koirakirjoja, luulin, että kiintiöni olisi jo ollut täynnä ja kaikki tarpeellinen jo luettu. Vaan kuten jo monasti aiemmin, jouduin huomaamaan, etten sittenkään ole ihan niin fiksu kuin luulin.

"Aurinkorannalla"

Kuinka ollakaan, jo nyt minulla on tunne, että ymmärrän Wuppea paremmin. Hoksaan olleeni liian usein itse "pentu" suhteessa Wuppeen, liehitellyt ja tunkenut luo, kun Wuppe on ihan omissa oloissaan. Kuka aikuinen koira semmoisesta tykkää? Häirintäähän se on!
Parempi asetelma on, että Wuppe tulee luo, että Wuppe on aloitteen tekijä, että Wuppe liehittelee minua eikä toisin päin.
Kaikki aikaisemmat koirani ovat muuttaneet meille pikkupentuina ja niiden on ollut helppo sopeutua kaikenlaiseen meillä vallitsevaan, koska niillä ei ollut mitään vanhaa painolastia kokemuksinaan. Wupella on reppu täynnä aiemmin koettua ja sinne täytyy nyt saada mahtumaan kaikki uusikin, mitä meillä on hänelle tarjota.

Kerjuulla

Nyt olen kasannut muutamia sanomalehtiä tuolle sohvan osuudelle, joka kuuluu Wupelle. Aina välillä otan niistä jonkun "luettavaksi". Olen tullut siihen tulokseen, että Wupen aikaisemmassa kodissa ei ole uhkailtu eikä läiskitty sanomalehdellä, vaan yksinkertaisesti se on Wupelle vain uusi kokemus, että joku lukee rapisevia lehtiä. Eihän siellä urosten huoneessa kukaan ole lehtiä lukenut...
Nyt Wupen suhtautuminen on jo muuttunut, ei hyökkää kimppuun, vaikka lehteä rapistelenkin tai jos kirjoitan jotain sohvalla. Katselee vain kohti.

Tässä syödään vanhaa ydinluuta,
joka on täytetty keitetyllä parsakaalilla.
Huom. sanomalehtiä!

Viime viikolla olimme lapsenvahtina yhden illan. Tilanne aina jännittää, kun on vahdittava lasta ja koiraa, molempia erikseen ja yhdessä. Lisäksi saimme parin tunnin ajaksi yllättäen  hoitokoiran, joka oli meidän Vilille tuttu koira. Tuon koiran isäntä joutui yllättäen viemään vaimonsa sairaalaan ja siksi toi koiran hoitoon, ettei metelöi yksinään.
Wuppe oli sylissä ja nosti ensimmäiseksi kovan metelin, kun näki ventovieraan koiran astelevan ovesta sisään. Lattialle päästyään haistelivat toisiaan ja taisivat tykätä, kun mitään rähinää ei tullut. Tuo on kastroitu uros, noin 5-6 vuotias. Peuhaamaan eivät ryhtyneet, onneksi, lattiat olivat niin liukkaat, että olisi voinut käydä Wupelle huonosti. Molempia houkutteli keittiöstä kantautuva tuoksu...

Mittelspitz (?) ja chihuahua

Lapsenvahti-ilta sujui mukavasti Wupenkin taholta. Mukana meillä oli Wupen "luola", joka yleensä on kotona sohvalla. Sinne Wuppe vetäytyikin pariin kertaan, sitten kun se toinen koira oli haettu pois. Kahinoita lapsen kanssa ei tullut ja olen muutenkin aina huomannut, että meillä kotona  Wuppe käyttäytyy hallitsevasti ja määräillen, mutta kylässä tajuaa olevansa vieraalla maaperällä.
Kun lapsi saatiin nukkumaan, valitsi Wuppe makuupaikakseen oman luolansa sijaan lapsen säkkituolin.

Hyvää yötä! ☺