maanantai 2. toukokuuta 2016

Telttakylän pakolaiset osa - III


Tervehdys eiliseltä vappupäivältä,
"meidän" vappukranssimme hulmuaa!

Pitkästä aikaa käväisin eilen vappupäivänä lähipuistossamme "katsomassa pakolaisia".
Viimeksi olen siellä käynyt viime syksynä, jolloin he vielä asuivat teltoissa. Pakolaiset saapuivat heinäkuussa ja lokakuuhun mennessä heidät piti saada muualle eli telttamajoitus oli väliaikainen ratkaisu. Talvi teki kuitenkin tuloaan eikä uusia asuinmahdollisuuksia ollut, joten heille rakennettiin pikapikaa talvenkestäviä mökkejä, joista olen jo aiemmin kirjoitellutkin.

Telttakylän pakolaiset osa I
Telttakylän pakolaiset osa II




Pakolaisten määrä on vähentynyt, en tiedä, paljonko heitä vielä asustaa puistossa. Alunperin heitä oli noin 800-900. Oletan, että nyt heitä on puolet vähemmän. Osa on lähetetty takaisin, he, joilla ei ole ollut oikeutta anoa turvapaikkaa, osa on muuttanut omilleen, osa palannut kotimaahansa ja osa "hävinnyt".

Heillä on todella kaunis asuinpaikka, vaikka onkin "pakolaisleiri". Keskellä kaunista puistoa, vähän matkan päässä on järvi, jossa ei kuitenkaan saa uida eikä kalastaa ja sen takana vielä lampi. Lasten leikkipaikkoja on useita. Grillikatoskin löytyy. Paljon puita ja pensaita ympärillä.




Minulla oli kamera mukana, mutta en kuvannut ketään ihmisiä enkä muutenkaan näkyvästi heidän asumuksiaan. Välillä kuvasin kukkia ja pensaita, jotta kukaan ei tuntisi itseään kuvauksen kohteeksi. Ulommaiset rakennukset, parakit, ovat yhteistiloja, suihkuhuoneita, pesutupia, vessoja, keittiöitä varastoja ja muita sellaisia tiloja.




Leirin hiekkatiet on nykyään päällystetty kivilaatoin ja osa näytti siltä, kuin olisi asfalttia vedetty päälle. Ne hiekkaiset nurmikkotiet olivatkin syksyllä pitkien sateiden jälkeen yhtä kuravelliä, kun yli 800 ihmistä niissä talloi. Nyt on siistimpää.




Varsinaiset asuinparakit ovat alueen keskellä. Jokainen mökki hieman erillään viereisestä. Osa niistä on pieniä ja osa perhemökkejä. Vilkkaalta kuulosti meininki alueella, lapset ulkona, olihan vihdoinkin kaunis aurinkoinen päivä.
Muutama asukas sieltä istui alueen ulkopuolella nurmikolla ihan yksikseen, pohtien kai maailman menoa ja omiensa kohtaloa. Menneisyyttä ja tulevaisuutta.




Viime vuoden puolella oli vielä ostoskeskuksessamme varsinkin aamupäivisin kaikki penkit ja istuinmahdollisuudet varattuina, kun pakolaiset siellä kännyköineen pitivät yhteyttä kotimaahansa ja sukulaisiinsa. Nykyään näen harvoin heitä siellä istumassa. He eivät myöskään enää erotu mitenkään muista kulmakuntamme ulkomaalaistaustaisista ihmisistä.




Pakollisia kieliopintoja he ovat harrastaneet saapumisestaan lähtien ja heille myös pakollisen (maksullisen) joukkoliikenteen kuukausikortin kanssa ovat voineet tutustua koko Hampuriin ja myös lähiseutuun. Kouluikäiset lapset käyvät koulua ja osa lastentarhaikäisistä on lastentarhassa.




Olin aivan yllättynyt, kuinka ystävällisesti näkemäni pakolaiset suhtautuivat minuunkin. Eräskin nuorimies oli pyykillä pesutuvassa ja ikkuna auki, huuteli sieltä "hyvää huomenta" ja vastasikin saksaksi, kun kommentoin, että "pyykillä vai?". Eräs vanhahko mies tupakkilenkillään tervehti myös kohteliaasti, vaikka minä olin häntä ohittamassa sanomatta mitään. Ihan kuin jossain maaseudulla. Tervehditään jokaista.


Mökkejä.

Tuli kuvattua tämäkin puun oksa, en tiedä, mikä on lajiltaan.


6 kommenttia:

Nettimartta kirjoitti...

Pakolaiskylä näytti siistiltä ja rauhalliselta, hyvä niin. Meillä pakolaiset erottuvat, kun on pieni kaupunki ja ulkomaalaisia ei ole ollut aijemmin. He asuvat enimmäkseen kerrostalossa, joka ei ole kelvannut kantaväestölle...

Olisikohan kaunis pensaasi jasmike?

Unknown kirjoitti...

Pakolaiset eivät todellakaan ole roskasakkia, vaikka heidän jäljiltään Eurooppaan jäikin roskavana, kun ei ollut roska-astioita matkan varrella.

Minusta kasvi näyttää tuomipihlajalta (Amelanchier), mutta varma en ole.

Párekin Palvelijatar kirjoitti...

Noin soisi pakolaisten sijoittumisen sujuvan täälläkin. Ikävä kyllä tietyistä maista tulevat ovat naisiin ja nuoriin tyttöihin kohdistuvalla käytöksellään aiheuttaneet pakolaisvihaa.

Marja-Leena kirjoitti...

Ihan siistin näköinen parakkikylä. Kamalassa kiireessä ei parempaa oikein voi edellyttää... Täällä Kirkkonummella on pakolaiskeskus, joka on vanha koulutuskeskus. Siellä on Kirkkonummen Sanomien mukaan ollut pari kertaa pieniä kahinoista shiiojen ja sunnien kesken. Onneksi vahingoilta on vältytty. On lehdessä ollut aivan mukaviakin juttuja kyläläisten ja pakolaisten välisestä toiminnasta.

On teillä kevät jo pitkällä. Ei sen puoleen, täälläkin on lehtipuut vihertyneet ihan parissa päivässä. Tänään oli lähes plus 20 ja lämmin sää jatkuu. Terkut Ossilasta.

Arttu kirjoitti...

Olipa taas tosi mielenkiintoista luettavaa. Että noinkin siististi ja hyvin voidaan elää ja asiat hoitaa molemmin puolin.

Tuoksuuko tuo kukkiva pensas? Tähän aikaan vuodesta ulkona tapahtuu joka päivä uutta. Puiden lehdet on ikkunan alla ihan kohta puhkeamassa! Toivottavasti peittävät noi oksilta roikkuvat muovinriekaleet, joita olen koko ankean talven katsellut. Liian kaukana ikkunasta käsin, liian korkealla maasta käsin. Kaupungin työntekijöille asia ei sitten vissiin kuulu, vaikka ihan tien vieressä ollaan.

Kevätterveisiä teille, Wuppelle erityisrapsutus :)

Hanne kirjoitti...

Toki nuo pakolaiset eivät ole helpolla päässeet. Olen yrittänyt asettautua heidän asemaansa ja kyllä vaan on kauheaa, jos ei ole omaa kotia missään eikä tulevaisuudesta tietoa. Ikävä omaisiaan, kotiaan ja taakkana paljon surua. Sitten vielä nuo rikolliset teot, joista saa syyn päälleen jokainen pakolainen.
Hampurin keskustassa pakolaisilla on enemmän ongelmia kuin täällä, ihmisten määrä on suurempi ja se jo aiheuttaa levottomuutta. Täällä on kaikki "pientä ja sievää" ja varmasti sekin edesauttaa, että täällä asuu runsaasti muunmaalaisia muutenkin. Löytyy ystävyyssuhteita ja apua sopetumisessa.
Itse en ole pakolaisuutta kokenut muuten kuin vanhempieni kautta ja jo sekin on oman jälkensä jättänyt.

Tuosta puusta/pensaasta en oikein tiedä, mikä lie, ei se ainakaan tuoksunut mitenkään selvästi. Kunhan seuraavan kerran menen puistoon, katselen tarkemmin.

Yhtä punaista muovipussia katselimme mekin kaksi vuotta puun oksalla ikkunamme edessä, sitten onneksi se hapertui niin, että myrsky heitti sen alemmas ja mies kävi korjaamassa sen pois. Muovilla on hyvät puolensa, mutta ainakin yhtä paljon aiheuttaa haittaa luonnossa.