maanantai 18. marraskuuta 2013

Lisää kuulumisia

Olen miettinyt, miltä tämä lapsuudenkodista muuttaminen on mahtanut tuntua Wupesta itsestään. Pennut lähtevät uusiin koteihin parin kolmen kuukauden ikäisinä ja ovat silloin avoimia uudelle, mutta entä kun tällainen peräkammarin poika, joka on elänyt 3,5 vuotta mammansa luona ja lisäksi tusina muita koiria on ollut laumassa, lähtee kokeilemaan siipiensä kantavuutta. Tavallaan tuntuu oikein pahalta, kun ajattelee, mistä kaikesta Wuppe on joutunut luopumaan.


Wupen puistoa
Olen siitä hyvin iloinen, että sattui kohdalle tuo hyvä kasvattaja, jolta Wupen "sain". Ihan oikeasti voin sanoa, että sain, vaikka rahakin vaihtoi omistajaa. Tuo kasvattaja on tarkka siitä, mihin hänen koiransa päätyvät, kuiskasi vielä luovuttaessaan Wuppea syliini (hän halusi kantaa Wupen autolle asti) lähtiessämme kotimatkalle, että "jos koiralla tulee olemaan asiat huonosti, haen hänet heti takaisin!"
Nyt nettiä selaillessani ja päästyäni ns. chihuahua-sisäpiiriin, olen voinut todeta, että Wupen kasvattaja on erittäin hyvämaineinen. Eikä siksi, että olisi vain voitokas koirineen, vaan siksi, että hänellä on erittäin hyviä kasvatusperiaatteita ja hänen kaikki koiransa ovat todella hyvin hoidettuja ja jo luovutusikäisinä (12 viikkoisina) pitkälle sosiaalistettuja. Hänen jalostuskriteereinään on terveys, luonne ja koko, samanarvoisina arvoina, siksi ei myöskään kasvata merle-väriä periyttävillä koirilla.


Viesti on jätettävä.

Kaikki koirat elävät syntymästään lähtien perheen asuintiloissa, olohuoneessa on tilat pikkupennuille ja isommille ja ymmärtääkseni olohuoneeseen liittyi avokeittiö. Kaikki kodin äänet ovat siis tuttuja, Wuppekaan ei pelkää edes pölynimuria eikä hätkähdä mitään arkisia ääniä. Kun pennunkatsojia käy, päästetään kaikki koirat tutustumaan vieraisiin. Etenkin nuoret koirat olivat aivan innoissaan. Kyllä siinä vilskettä olikin, kun olimme siellä, syliinpyrkijöitä jonoksi asti. Vaikka asuvat maaseudulla, on Wuppekin tottunut kulkemaan hihnan päässä. Wuppe on hyvin kuuliainen, ihan kuin olisi koirakoulut käytynä.


Allekirjoitus vielä.

Tiedän useita kasvattajia, joiden koirat elävät eri rakennuksessa keskenään ja ulkoilevat tarhassa. Pienet uuteen kotiin muuttavat pennut toki sopeutuvat nopeasti uusiin olosuhteisiin, mutta ne koirat, jotka joutuvat odottamaan useampia kuukausia uusia omistajiaan, niillä tulee kyllä olemaan paljon vaikeampaa.


Wuppe sointuu hyvin syksyn väreihin.

Ensimmäistä kertaa näin unta Vilistä. Se oli lyhyt pätkä, heräsin siihen ihan pelästyneenä. Unessa Vili istui edessäni, sen tassut ja rinnus olivat märkiä. Sitten olinkin jo hereillä. Vilin kuolemasta tuli eilen kuluneeksi 4kk.
Wuppekin näki unta ensi kertaa meillä. Torkkui iltapäivällä ja alkoi haukahtelemaan. Muisteli ehkä entistä laumaansa? Aikaisemmin Wuppe tuskin on ollenkaan nukkunut syvää unta päiväsaikaan, nyt taisi olla ihan ensimmäinen kerta. Olisikohan tuo jo merkki kotiutumisesta?


Maailma on niin lavea, Wuppe, Wuppe pieni...

10 kommenttia:

Párek pakisee kirjoitti...

Sen perusteella mitä olen täältä blogista lukenut Wupesta olen alusta asti ollut täysin vakuuttunut koirapojan tasapainoisesta luonteesta ja helposta kotiutumisesta. On aivan selvää, että Wuppe on ottanut teidät isäntäperheekseen ja kotinne kodikseen.

Hugo ja Vito kirjoitti...

Olen kuullut sanonnan "Missä koiran peti kaksi yötä, siellä sen koti". Eli ainakin ihmisten mielestä koirat sopeutuvat pian uusiin asioihin. Mutta onko kukaan kysynyt koirilta? Ainakin minun tuntemillani koirilla on ollut pitkä muisti. Vaikka tapaamisten välissä olisi vuosi, koira kyllä muistaa!

Arttu kirjoitti...

Wuppehan on jo isäntä talossa, kun ottaa päiväunet rennosti ;)
Näin viime yönä Artusta unta. Se haukkui sydäntäsärkevästi ja itkin ja etsin sitä isosta, autiosta talosta. Kun löysin, se oli tarttunut kaulastaan kiinni johonkin kukkapöydän jalkaan! Mitähän nämäkin unet sielunmaisemastani kertoo...

Myrsky ja Tuisku kirjoitti...

Hyvältä näyttää ja tuntuu teijän yhteiselo.

Liftari kirjoitti...

Wuppe on varmaan omasta mielestään tullut paratiisiin, kaikki on vain hänen. Ja vielä kaksi henkilökohtaista palvelijaa. Kukaan ei ole norkoilemassa sapuskaa vaan kaiken, ihan kaiken saa mussuttaa itse. Petiin saa köllähdellä milloin siltä tuntuu. Ja aina löytyy se silittävä, hellivä käsi. Voi, Wuppe on takuuvarmasti onnellinen koira.
Hyvä kasvattaja, joka välittää kasvateistaan vielä senkin jälkeen, kun raha on vaihtanut omistajaa ja koira myös, on todella kullanarvoinen. Meillä oli myös onni matkassa sen suhteen silloin, kun Essin haimme. Essillä oilisi ollut monta ottajaa, myös perheen isäntä olisi halunnut hänet pitää. Mutta Sari oli sitä mieltä, että luvattu mikä luvattu ja Essi tulee hyvään kotiin. Ja se oli sillä selvä. Sari topakkana naisena torppasi sitten muutkin haluajat. Ja koko perheestä tuli ihan ystäviä meille, ovat kyläilleet meillä koko perheen voiminkin. Omat koirat mukanaan. Ja hän järjesti myös pentutapaamisen, kun pennut olivat kodeissaan olleet puolisen vuotta. Ja sekin oli todella mukavaa. Neuvoja sain joka asiaan, joka mieltä askarrutti ja Essin allergioiden selvittämisessä Sarista oli valtava apu. Omien yhteyksiensä kautta hän selvitteli allergioita ja niin pääsimme jäljille ja eläinlääkärin kanssa sitten ne loppumetrit. Sain hyvän alun heiltä omalle tielleni jonkinmoiseksi "asiantuntijaksi" saatuani kirjatiedon lisäksi rutkasti sitä kokemustietoa kasvattajan kautta. Koirasta maksettu hinta sisälsi siis koiran lisäksi valtaisan paketin tietoa, uusia ystäviä ja mukavia tapahtumia.
Näiden hyvien kasvattajien vastakohdat ovatkin sitten sitä joukkoa, jotka pilaavat monta hyvää asiaa ja saavat aikaan myös paljon kärsimystä tehtailluillaan. Heidät pitäisi saada markkinoilta kokonaan pois. Vaan miten, kun aina löytyy niitä ihmisiä, jotka arvostavat enemmän koiran halpaa hintaa kuin muuta.

Terkkuja ihanalle Wupelle. Suloinen pikku hobitti olet, kaikella rakkaudella sanottuna. Essiltä suukko.

Hanne kirjoitti...

Wuppe on kyllä ihan täysipäinen ja tasapainoinen, ja ihan hyvä niin. Eikä Wupen kohdalla tarvitse pelätä menneisyyden traumojen yhtäkkistä esiintuloa.

Hanne kirjoitti...

Koira elää hetkessä, joten eiköhän tuo sanonta pitäne paikkansa. Koiran muisti on kyllä erinomainen ja mahdollisuuden tullen se voi mieliä jonkun toisen lauman jäseneksi ihan oma-aloitteisesti eli muuttaa kotia. Koira kykenee kiintymään ihmisiin eri tavoilla, joistakin tykkäävät valtavasti, joitakin vain pintapuolisesti hyväksyen.

Hanne kirjoitti...

Usein olen aristellutkin omien unien kertomista, koska ajattelen jonkun osaavan tulkita niitä, joko oikein tai väärin. Ihan hassua toisaalta. Unet ovat niin henkilökohtaisia, että tuskin vieras osaa päätellä niiden perusteella yhtään mitään. Enemmänkin itse voi pohtia, mitähän tämäkin uni minulle haluaa sanoa.

Hanne kirjoitti...

Ihan oikein arvattu!

Hanne kirjoitti...

En ole ikinä ymmärtänyt niitä virallisia koirankasvattajia, joita ei ollenkaan kiinnosta koiriensa jälkeläiset. Vain pentujen kuulumisia seuraillen voivat tehdä johtopäätöksiä oman kasvatuksensa onnistumisesta, kuulla, miten pennut kehittyvät, sairastelevatko, niiden luonteenpiirteistä jne. Miten joku kasvattaja voi kasvatustaan kehittää, jos ei seuraa jälkeläisten vointia? En tajua.
Me yritämme parhaamme palvelleksamme hyvin uutta "isäntää". Tähän asti isäntämme on vaikuttanut tyytyväiseltä...
Terkkuja pikkuhobitilta pikkurinsessalle. ♥