Germany-spesiaali Nr.11

Tämän talven ensilumi! Wupella riitti ihmettelemistä.

Pitkästä aikaa muutama rivi täkäläisestä elämästä. Saattaa tulla toistoa aikaisempiin, jotkut asiat vain ovat usein pinnalla ja ajankohtaisiakin. Pitää muistuttaa vielä, että jos joku kokee ihan muunlaisia asioita Saksanmaalla, niin nämä minun juttuni ovat omia paikallisia kokemuksiani, muualla voi olla toisenlaista.

Liikennekulttuuria
Olen jo usein maininnut siitä, kuinka tyytyväinen olen siihen, että täällä autoilijat kunnioittavat liikennevalottomankin suojatien ylittäviä ihmisiä ja sitä aikoviakin, jotka vielä seisovat jalkakäytävän reunalla. Tämän oppii jokainen jo täkäläisessä autokoulussa ja korttia ei tule, jos ajokokeessa tämän seikan unohtaa. No, tulipa taas kerrottua tämäkin juttu.

Linja-autoilussa on huomannut pari asiaa. Ainakin Turussa on monilla ihmisillä tapana bussiin astuessa moikata bussikuskia ja poistuessa kiittää matkasta, vaikka kyse on ihan kaupungin sisäisestä liikenteestä. Täällä en sellaista ole huomannut. Itse kuitenkin maksaessani aina tervehdin bussikuskia, kortin omaavat menevät nopeaan ohi kuskin, mutta käteisellä matkustava joutuu aina kuskin kanssa tekemisiin. Vaikka yleensä täällä vallitsee kohteliaisuus joka asiassa, niin tässä ei. Tosin, ei tämä minua haittaa.

Ja vaikka Turun busseissa vallitsee usein tuttavallisuus ja ystävällisyys matkustajien ja kuljettajan välillä, niin se kaikki loppuu silloin, kun linja-auto seisoo jo pysäkillä ja jokunen mattimyöhänen vielä juoksee ja yrittää ehtiä mukaan. Silloin turkulainen bussikuski sulkee oven ja painaa kaasua.
On erittäin harvinaista, että kuski odottaa sinne kiirehtivää. Syyksi näen liian kireän aikataulun. Ehkä joskus myös kuskin vallankäyttöä, halu hallita.
Toinen Turun linja-autojen erikoisuus on, että pysäkillä seisoessa pitää heiluttaa kättä bussin tullessa, muuten se ajaa ohi. Siitäkin huolimatta, että se bussilinja olisi ainoa sen pysäkin ohi kulkeva linja. Ajattelevat kai, että tuokin ihminen ihan huvikseen seisoo linja-autopysäkillä. Täällä linja-autot pysähtyvät aina joka pysäkille, jos pysäkillä näkyy asiakkaita odottamassa ja kaikki tämä ihan ilman käsivarren heilutuksia. Niin, maassa maan tavalla jne.

Terveyttä ja sairautta
Ikinä ei minua ole kohtalaisen pitkän elämäni aikana tutkittu niin paljon ja hyvin, kuin täällä. Vaikka en enää olekaan tuottavan ikäinen, en käy enää töissä enkä lisää uusien, tuottavien kansalaisten määrää. Eräät sanovat tällaista ikäpolvea rasitteeksi, riesaksi.
En mitenkään halua mollata suomalaista terveydenhoitoa, vaikka siihen vertaankin, siis ei pidä ymmärtää väärin. Asenteeni ei ole, että ruoho olisi vihreämpää aidan takana. Tosiasiat puhuvat puolestaan, milloin Suomen, milloin Saksan.

Yksi hyvä asia on, että kaikista tutkimuksista (myös esim. rtg- ja TT-kuvat) potilas saa paperit lausuntoineen automaattisesti itselle, tulokset ja vastaukset ovat nopeasti saatavilla. Ja pyytämättä lääkäri selostaa sen, mitä on paperille kirjoittanut.
Muistan Suomessa pyytäneeni tiettyä rtg-tutkimusta, joka oli aikaisemmin otettu vuonna jussijakuokka ja kuitenkin oli etenevästä vaivasta kyse. Mutta ei, ei sitten millään. Privaatisti olisin tietenkin voinut otattaa vaikka mitä, rahalla saa ja hevosella pääsee.

Omalääkärille pääsee jokaisena arkipäivänä, ei tarvitse soitella eikä vakuuttaa olevansa kuumeessa saadakseen akuuttiajan. On tietenkin varauduttava odotusaikaan, joka saattaa olla pitkä.
Meidän omalääkärimme (naislääkäri) antaa aikaansa runsain mitoin, tunti hänen vastaanotollaan vierähtää useimmiten. Kuulin erään asiakkaan kysyvän, montako potilasta on hänen edellään, vastaanottoapulainen sanoi, että kolme, asiakas siihen, että ai jaa, siis kolmen tunnin kuluttua pääsee... Erikoislääkärit sensijaan ovat niukkoja tuon ajankäytön suhteen, jos asia ei välttämättä vaadi, niin ei paljon puhella päivää ja näkemiin välillä. Yksityispotilaille uhrannevat enemmän aikaa.

Jos on lääkärinavun tarve eivätkä vastaanotot ole enää avoinna tai on pahempikin vamma, niin jokaisessa sairaalassa täällä on ensiapuvastaanotto, että sinne sitten. Jos kotona tai julkisella paikalla tapahtuu hoitoa tarvitsevaa, niin ambulanssilla sitten vievät sopivaksi katsomaansa paikkaan.

Sekin on mielestäni loistava asia, että lääkäri kirjoittaa reseptejä sekä lääketehtaan lääkkeille että luonnonlääkkeille. Ihan tasavertaisesti, mitä milloinkin tarvitaan sairauden hoitoon. Tosin tavalliseen sairaskassaan kuuluva potilas joutuu maksamaan nämä luonnonlääkkeet itse.
Apteekista saa näitä molempia lääkemuotoja, lievempitehoisia luonnonlääkityksiä saa edullisesti kemikalioista ja marketeista. On siis selkeä ero, mitä luonnonlääkkeitä saa myydä vain apteekissa ja mitä marketissa. Jokaisen täkäläisen perheen lääkekaapista löytyy muitten pillereitten ohella aivan varmasti myös luonnonlääkkeitä.
Lääkekulut ainakin meille ovat hurjasti pienemmät kuin aiemmin Suomessa. Mieheni lääkkeet maksoivat suomalaisessa apteekissa (omavastuuosuus) 3kk satsi noin 120e, siitäkin huolimatta, että siitä kalleimmasta lääkkeestä Kela maksoi 75%. Täällä samat lääkkeet maksavat apteekin tiskillä 3kk satsi 20-25e. Tätä ei tietenkään voi yleistää, on vain omakohtainen huomio.

Paljon ihmiset käyttävät myös perinteisiä hoitomenetelmiä, myös minä, esim. Wadenwickel  kuumen alentamiseen tai polvikipuun Quarkwickel eli rahkakääreitä. Ihan lääkärien suosittelemina vielä nykyäänkin. Muistelen kirjoittaneeni joskus jo noista toimivista kääreistä, joita käytetään edelleenkin sairaaloissakin normaaleina hoitotapoina.

Pohjekääre eli Wadenwickel

Quarkwickel eli rahkakääre

Onneksi täällä ei ole terveyskeskuksia, siis parempi tietenkin terveyskeskus kuin ei mitään.
Kaikki lääkärit ovat yksityislääkäreitä, lääkärin voin valita vaikka etelä-Saksasta ja mennä sinne. Lääkärin voi vaihtaa, voi mennä kenelle tahansa haluaa. On mahdollisuus hakea ns. toinen mielipide toiselta lääkäriltä. Suurin osa lääkäreistä ottavat kaikkiin eri sairaskassoihin kuuluvia potilaita vastaan, mutta on myös heitä, jotka ovat vain yksityisesti sairasvakuutettuja varten. Heillä on tietenkin hienommat vastaanottotilat ja muutakin luksusta tarjolla.

Kaikesta hyvästä huolimatta on lääkärin ammattitaito se, joka loppupeleissä ratkaisee. On olemassa hyviä ja huonoja lääkäreitä, niin Suomessa kuin Saksassakin. On tosiaan lottovoitto löytää hyvä, taitava, potilasläheinen lääkäri. Olen ehtinyt tehdä tuttavuutta molempien kanssa, tosin 95% olen ollut tyytyväinen, oikeastaan ihan onnekas mukavista, hyvistä, tielleni osuneista lääkäreistä. Ainoastaan erään erikoislääkärin kanssa on mennyt sukset ristiin. Lisäpointtina, etten ole potilas helpoimmasta päästä, en ole vaativainen, mutta melko kriittinen ja kyselevä.

Neuvolasysteemiä täällä ei myöskään ole. Tulevat äidit käyvät gynekologilla raskausseurannassa, vauvat ja lapset lastenlääkärillä saamassa sen kaiken, mitä Suomessa neuvola tarjoaa. Mitään äitiyspakkausta ei myöskään tunneta.
Sehän on suomalaisittain hieno juttu, tuotteet siinä ovat laadukkaita ja jokainen suomalainen osaa arvostaa sitä. Mutta kun sitä tarkastelee kauempaa, täältä käsin, niin se ei tunnukaan yhtään niin hienolta, kuin me suomalaiset sitä pidämme. Tasapäistämistä. Kaikki saman vuoden vauvat nähdään samanlaisissa potkareissa, makuupusseissa ja nutuissa. Parempi olisi nykypäivänä antaa tulevalle äidille lahjakortti vauvanvaateliikkeeseen eikä jatkaa tällaista pulavuosilta jäänyttä perinnettä. tähän voi sitten palata seuraavan pula-ajan koittaessa.
En viitsi tässä kertoa, mitä se äitiyspaketti, neuvolasysteemi ja myös terveyskeskuskin tuovat mieleeni. Ettei kukaan suivaannu.

Yhdessäkään odotushuoneessa en ole nähnyt kelloa seinällä,
omalääkärillä odotusajat ovat usein piiiitkiä.

Ja mukavia uutisia eläinsuojelun alueelta! 
Reilut kaksi viikkoa sitten kerroin kahdesta koirasta, Antonista ja Skipperistä, jotka molemmat hylättiin joulun ja uudenvuoden aikoihin. Nyt he ovat molemmat uusissa perheissään.
Anton-pentuun ihastui heti ensilukemalta aviopari, joka lähti siltä istumalta koirahoitolaan tekemään tuttavuutta Antonin kanssa. He kävivät kaksi viikkoa päivittäin Antonia lenkittämässä ja puolin ja toisin todettiin, että yhteen sovitaan. Näin veikeän kuvan uusi omistajapari lähetti.

Anton

Skipperin tarina eteni samaan malliin kuin Antonin, pari viikkoa kävi uusi perhe Skipperiä lenkittämässä, suhde havaittiin hyväksi ja sitten Skipper jo muuttikin uuteen kotiinsa, jossa perheen toinen koira oli jo valmiina odottamassa. Kuvan perusteella Skipper voi reteen hyvin uudessa kodissaan.

Skipper

PS. Germany-spesiaalit 1-5 löytyvät Vilin blogista.