Wupen uutisia osa I

Sadetta piisaa...

Wupen ruokailun suhteen olen tehnyt sellaisen muutoksen, että raakaa lihaa en enää anna kuin silloin tällöin ja pääasiassa Wuppe syö kypsennettyä lihaa. Kypsennysaste on alhainen, juuri ja juuri kypsää eli ei mitään "kuolleeksi keitettyä".
Tämä muutos sai alkunsa kolmesta seikasta. Ensinnäkin se, että lihan kypsentäminen  ei juurikaan mainittavasti alenna lihan ravinnollista arvoa, ero raakaan on minimaalinen. Kypsä liha kuulemma on vatsaystävällisempää kuin raaka. Lisäksi toivon muutoksen vaikuttavan siihen, että Wupen jätökset olisivat hieman tönkömpiä. Maistuvuuden suhteen ei ole ongelmia, Wuppe syö kaiken aina hyvällä ruokahalulla, mitä sitten annetaankin.
Nyt on noin viikko edetty tällä tavalla. Ihan hyvä näin. Nyt Wupen kuppi näyttää yllättävän tyhjältä, kypsästä lihasta poistuu nesteitä ja annos on todella vähäisen näköinen verrattuna aikaisempaan. Ja rumempikin. Vertailukuvissa on se aktuelli annos nyt sattumalta ilman keltuaista...

Nyt

Ennen

Wuppe on saanut nyt "talven" aikana lisää grammoja vyötäröönsä. Sää on ollut suurimmaksi osaksi sadetta, myrskyä, kylmää. Sitten vielä ne kaikki päivät, jolloin on paukuteltu uutta vuotta. 

Wupen lenkkeily on jäänyt vähäisemmäksi ja se näkyy heti painonnousuna. Nyt on ollut rauhallista sen paukuttelun puolesta ja heti kun on sattunut sateeton parituntinen, niin Wuppe on innoissaan lenkkeillyt. Yleensä aina kävellään Wupen toiveitten mukaisesti ja useinmiten se tarkoittaa, että kierretään järvipahanen ja lampi ympäri.

Lampi

Nyt toivotaan kauniita säitä, ennenkaikkea hiukan aurinkoa, tuskin muistan, miltä aurinko näyttää. Lamppu taivaalla? Jotain sellaista tulee aurinko-sanasta mieleeni.

Kirppuoperaatio on sujunut hyvin. Vielä kaksi tabletinpuolikasta on annettavana Wupelle, tämän kuun lopulla ja se viimeinen helmikuun loppupuolella. Kirppuja ei ole näkynyt eikä olla etsittykään. Oletettavasti sitä uutta kirppusukupolvea ei ole tulossa, kiitos lääkkeen.
Saattaa olla, että kevään/kesän tullen joudumme aloittamaan kuurin uudestaan.

Wupen anaaliongelmat ovat ainakin toistaiseksi pysyneet  poissa. Ilmiselvä yhteys liikapainoon, se oli syy, miksi anaalirauhaset tulehtuivat.  Ne ihanalle tuoksuvat yrtit, joita rauhasten toiminnan kiihottamiseksi annettiin päivittäin, ovat edelleenkin jaossa, mutta vain kahtena päivänä viikossa.

Wuppe on nyt asunut meillä 15 kk ja niin on, että edelleenkin on muutoksia havaittavissa. Vaikka niin alkuun oletin, että sopeutuminen olisi jo heti tapahtunut, niin ei sentään. Koko ajan pientä hiomista.
Oletettavasti Wupella on entisessä kodissaan ollut niukasti ihmiskontakteja, ei ainakaan syvää suhdetta kehenkään. Jo syksyllä oli havaittavissa, että Wuppe palvoo isäntää. Minä olen se piika, joka hoitaa tarjoilut, leikkaa kynnet, auttaa, jos on ongelmia. Mutta Isäntä se vasta on jotakin ihmeellistä! Isäntä saa pusuja, Isäntää herätellään aamuisin suukoin, Isäntää tuijotetaan palvovin silmin, häntä seurataan joka paikkaan ja nykyään isäntä jopa kirjoitetaan isolla ii:llä.

Selffii...

Lisäksi Wuppe alkoi sanomaan mielipiteensä murinalla. Jos ei joku asia huvita, esim. uloslähtö, niin murinaa tulee syvällä rintaäänellä. Olemme huomanneet myös, että Wuppe ei tykkää olla sylissä, paitsi silloin kun itse hakeutuu polvieni päälle nukkumaan, kun istuskelemme sohvalla. Eikä tykkää jatkuvasta lääppimisestä, ei kaipaa juurikaan huomiota, haluaa olla se, joka tekee aloitteet, tulla luo eikä toisin päin.

Minusta olisi kivaa, jos Wuppe olisi sellainen "sylivauva", mutta kun ei niin ei. Yönsäkin nukkuu ihan aina omassa luolassaan (= kantokassissa) makuuhuoneessamme. Vilikään ei ollut sylissäviihtyvää sorttia, vaan samalla tavalla itsenäinen kuin Wuppekin. Viliä edeltänyt lapinkoirani Hessu sentään nukkui lähes aina sängyssäni ja tykkäsi olla rapsuteltavana ja istui ainakin eläinlääkärillä sylissäni (25 kg).