Wupen uutisia osa II

Vihdoin tuli päivä, jolloin aurinko paistoi! Perään tuli vielä toinenkin päivä, aurinkoinen tunti toisensa perään, ihanaa! Vaan mitä tekee ihminen? Vetää verhoja eteen, ettei aurinko häikäise.
Wuppe sentään ymmärsi ottaa ilon irti auringosta ja paistatteli päivää.
Siihen ne aurinkoiset päivät toistaiseksi taas kerran loppuivat, no, toivossa on hyvä elää. Tänään Wuppe luuli jotenkin mielessään, että parvekkeella on kaunista ja lämmintä, seisoi parvekkeen oven edessä odottaen pääsyä. Avasin hänelle oven ja hetken verhon välistä kurkattuaan kiireen vilkkaa karkuun, hui, siellähän on kylmää! Ne pari aurinkoista päivää saivat kai Wupen odotukset heräämään ja sattui tuollainen ajatusvirhe pojalle. Nyt lämpötila on nollan kahtapuolta ja lisäksi kylmä tuuli, onneksi ei myrskyisää.

Auringonpalvoja

Wupellahan oli mm. sellaiset hyvin epäsopivat Ratian valjaat, taisin niistä kirjoittaa silloin pitkän pätkän. Nyt nämä toisaalta todella ihanat valjaat ovat löytäneet uuden, arvoisensa omistajan. Katsokaa kuvia, kuinka hienosti ne valjaat sopivat tälle chihuahualle!

Kaikille koirille, mutta erityisesti pienikokoisille, on tavattoman vaikeaa löytää sopivia valjaita. Kun ison koiran valjaissa sentin parin heitto ei merkitse vielä yhtään mitään, niin pikkukoiralle se on jo jalan mentävä aukko. valjaiden istuvuus on siis pienestä kiinni.

Meillekin kertyi noita käyttökelvottomia, mutta muuten oikeinkin hyviä valjaita isohko määrä. Yritin niitä myydä, muutamia sainkin myytyä, mutta jokunen ostajaehdokaskin häipyi ja valjaita lojui laatikossa. Eläinsuojelun koirahoitolaan niitä ei kannatanut lahjoittaa, koska siellä niitä on yllin kyllin, saatu lahjoituksina. Sääli olisi ollut ihan roskiinkaan heittää. 

Ratian valjaat löysivät omistajan.

Sitten keksin tarjota niitä ilmaiseksi, pääasia, että joku koira saa sopivat valjaat. Eräällä täkäläisellä chihuahua-foorumilla sitten ilmoittelin ja eräs chihu-ihminen ilmoittautui. Valjaspaketti postiin (5 kpl), postimaksu meni minun piikkiini (2,40e). Tämän ihmisen koiralle sopivat vain nuo Ratian valjaat. Hän lisäsi pakettiin useampia epäsopivia valjaita omalta koiraltaan ja ilmoitti foorumilla valjaspaketista, kuka haluaa sen seuraavaksi. Nyt se valjaspaketti kiertää halukkaita chihuahuan omistajia, nyt taitaa olla neljäs paikka jo menossa.

Komee poika komeissa valjaissa!

Hieno systeemi, eikö? Tämä vaeltava valjaspaketti "Geschirre-Wanderpaket" reissaa periaatteessa ilmaiseksi ja vastaanottaja ottaa sopivat valjaat koiralleen, loput + mahdollisesti lisää omia valjaitaan siihen ja lähettää eteenpäin halukkaalle, maksaa postimaksun jne. Näin monella on mahdollisuus saada sopivat valjaat koiralleen lähes ilmaiseksi, ei tule vikahankintoja, ei mene rahaa hukkaan, ja jokainen on jo satsannut euroja vääriin valjaisiin, näin saa siitä tavallaan osan takaisin. Lisäksi on mahdollisuus sovittaa koiralleen monenlaisia, uudenveroisia/uusia valjaita ilman mitään sitoutumista tai rahan hukkaa.

Luolakoira

Wupen kuvasta voisi päätellä, että iso koira siinä nukkuu luolassaan. Kuitenkin tuon petiluolan korkeus on korkeimmasta kohdasta mitattuna vain 17 cm, Luolan suu on noin 7cm korkea. Aika pieni tuo Wuppe tosiaan on, itse on hänen kokoonsa jo niin tottunut, että välillä aivan unohtaa, kuinka pikkuinen hän on. Sadesäällä, kun tulee lenkiltä, kuivaan hänet 1-2:lla talouspaperiarkilla.

Olen miettinyt Wupen elämää siellä lapsuudenkodissaan, jossa häntä on kyllä hyvin hoidettu, siinä ei ole moitteen sijaa. Sen sijaan oletan Wupen sosialistamisen jääneen vähälle. 

Pentuajan on elänyt kaikkien kanssa, mutta sukukypsyyden koittaessa on joutunut olosuhteiden pakosta siirtymään "herrahuoneeseen" urosten seuraan. 

Kasvattajan kaikki narttukoirat elävät pariskunnan kanssa ihan tavallista elämää, nukkuvat heidän makuuhuoneessaan ja osa omistajien sängyssä, ovat läsnä, kun tulee vieraita jne. Urokset ovat tavallaan eristyksessä, omassa huoneessaan, nukkuvat yöt keskenään, ulkoilevat pihalla keskenään tai pentujen kanssa, eivät pääse juurikaan kontakteihin narttujen kanssa kuin vain satunnaisesti. Eniten jäävät puuttumaan kai ne ihan arkiset ihmiskontaktit, joita jokainen pentu kokee sitten aikanaan uudessa kodissaan. 

Jotain on jäänyt puuttumaan. Wuppe eli siellä 3,5 vuotta, siitä ajasta ainakin 2,5 vuotta eniten uroshuoneessa. Olen ollut huomaavinani, että Wupen valmiudet eivät olleet ollenkaan niin hallinnassa kuin normaalisti 3,5 vuotiaalla. Tomerasti ja itsevarmasti Wuppe on koko ajan yrittänyt parastaan, sopeutua tähän tavalliseen elämään. 

Nyt kun olen katsellut Wupen kuvia siltä ensimmäiseltä kuukaudelta, jolloin tuli meille, olen näkevinäni hämmästyneen, vakavan, epävarman ilmeen Wupen katseessa. Nykyisissä kuvissa sen sijaan Wuppe on vapautuneempi, itsevarmempi, rennompi. Ehkä nyt Wuppe on siinä vaiheessa, kuin kolmikuinen pentu olisi asuttuaan reilun vuoden uudessa kodissaan. Huomioitava tietenkin, että Wuppe ei ole puolitoistavuotias, vaan jo 4,5v.