Viereisen alakoulun lapset olivat askarrelleet talomme asukkaiden iloksi kukkasia, tätä pimeää ja sateista vuodenaikaa värittämään. Niitä sai ottaa itselleen, jos halusi, nämä olivat vielä jäljellä.
.jpg)
Wupen loppuvuonna tapahtunut toisen koiran puremaksi joutumisen seurauksia riittää. Onneksi ei mitään vakavaa, mutta kuitenkin ihan vakavasti otettava muistutus taas siitä, ettei tapaus saa toistua enää koskaan.
Kuvassa vaaleana näkyvä alue on siis se puremakohta, karvaa on lähtenyt ja nyt se näyttää tuollaiselta. Hyökänneen koiran leuan mallinen. Onnea oli matkassa, jos se terrieri olisi onnistunut puremaan ylhäältä, selkärangan kohdalta, niin olisi käynyt mahdollisesti hyvinkin huonosti.
Wuppe ei edelleenkään pidä siitä, että koskettelen tuota kohtaa, hätkähtää aina hiukan, vaikka ei siellä näytä mitään näkyvää vammaa olevan. Eiköhän tuo alue muuttune normaalin näköiseksi karvanvaihdon jälkeen.
Wupperiepu osa I
Wupperiepu osa II
.jpg) |
| Vihdoinkin luita Wupelle! |
.jpg) |
| Jo alkaa vahtiminen väsyttämään... |
Nyt kävin marketin lihatiskillä kyselemässä, josko heillä olisi luullista keittolihaa. Ei ollut.
Lihamestari sanoi sitten, että nyt heillä on sattumalta kyllä luita ja tuli takahuoneesta laatikon kera. Hän oli juuri erottanut luut lihoista ja kun tämä oli käsityönä vain veitsellä tapahtunut, niin luissa oli paljon lihaakin. Ostin ne kaikki. Ensin hän sanoi kilohinnaksi 4,99e, mutta kun ostin kaiken pois, hinta laski 2,99e/kg. Sitten muodon vuoksi ostin myös sitä keittolihaa, en ole aiemmin niin "kaunista" keittolihaa nähnytkään, ihan näytti paistilihalta. Hintakin oli peräti 8,89e/kg.
.jpg) |
| Nappisilmä |
Isäntä sai luita lihakeittoonsa ja Wuppe yhden maistiaisiksi, loput pakkaseen.
Hiukan vaihtelua Wupelle, molemmat miehet olivat tyytyväisiä ja iloisia emännän ostoksiin. Kerran näinkin.
Wuppe stressaa kylläkin luun saadessaan aika lailla, sitä luuta pitää vahtia silmät pullollaan, vilkuillen puolelta toiselle. Perua entisestä elämästään, jolloin on ollut puolustettava kaikkea mahdollista. Luita tuskin ovat kuitenkaan silloin saaneet, mutta se kaiken omiminen ja kaiken puolustaminen on Wupella kyllä niin verissä ja ytimissä, tuskin koskaan oppii luopumaan oppimastaan tavasta. Pentuiästä lähtien, 3,5 vuotta opittua, koiralle kuitenkin luontaista käytöstä lienee vaikea muuksi muuttaa.
Koiranomistajan peruskurssi
.jpg) |
| Onnellinen koira aarteineen |
 |
| No, oliks viäl jottai juaruttavaa? |
 |
| Otin kuvan erikseen tästä sinivalkoisesta ♥ |
27 kommenttia:
Ihania kuvia suloisesta koirapojasta!
Párek on aina suunnilleen poissa tolaltaan, kun saa raakaluun. Kantaa sitä paikasta toiseen ja pitää jännää ääntä. Piilottaa, löytää ja vaihtaa taas uuteen piiloon. Vasta sen rituaalin jälkeen asettuu luuta kaluamaan.
Tää oli aivan mahtavan hauska juttu kuvineen. Nappisilmä vahtii silmät pullollaan luutaan ja syyttelee juaruamiseste. Me revettiin riamusta.
Tokihan nyt noin herkullisen näköinestä luuta on puolustettava. Eihän sitä koskaan tiedä, jos vaikka isäntä iskisi silmänsä ja ehkä hampaansakin aarteeseen. Tai naapurin Musti, joka osaa tekeytyä näkymättömäksi. Pidä sinä vain puolesi, Wuppe!
Toivotaan, että karvat kasvavat haavaan. Varmaa se ei ole, mutta onpahan sitten jotain, mistä leuhkia vastaantulijoille: "Eihän tämä mitään, mutta näkisittepä sen toisen!"
Ihana Wuppe, on se niin chihu :)
Asiahan ei minulle kuulu, muuten kuin että tykkään tunkea kuononi kaikkien kärsivien avuksi, mutta kun nyt kuitenkin olet tottunut homeopatian käyttäjä, niin antaisin Wupelle aika pitkän Arnica-kuurin, lisäksi Ledumia, jotta ne viimeisetkin syvemmällä olevat, puremassa vaurioituneet kudokset paranisivat. Ledum on nimittäin täsmäaine puremiin(kin) ja sillä saa yleensä uskomattomia tuloksia aikaan.
Onneksi Wuppe selvisi sentään noin vähällä, eikä mitään sisäelimiä vahingoittunut. Yhden ystäväni koikkeria puri vuosi sitten hovawart, ja ilman koikkerin talvitakkia seuraukset olisivat voineet olla kohtalokkaat - nytkin tuloksena oli mm. reikä sydämessä, ilmarinta ym. mukavaa, psyykkisistä seurauksista puhumattakaan. Hoitoon on mennyt kasoittain rahaa erilaisille asiantuntijoille, että koira on toipunut siitä kaikesta, eikä lain mukaan edes sen purreen koiran omistajan tarvitse korvata penniäkään, kun kumpikin koira oli hihnassa (fiksumpi omistaja olisi tietysti silti korvannut, mutta...). Panssaripaidoissa pitäisi varmaan pienten koirien kulkea selvitäkseen ehjinä...
Onse iso onni ettee pahempata tullu! Toevottavasti jäläki hävijjää. Nii nahkasta ku sielustahhii.
On siinä poeka topakkana vahissa. Sitä ee tiijjä jos kuka sen luun sattuu nappoomaan :D
Ja sittä vielä juoruttaannii... :)
Tuosta luiden vahtimisesta. Meillä kun on tämä Elvis. Elvis ei ole koskaan välittänyt puruluista. Ja kun Hugo tuli perheesen, niin puruluita vahdittiin oikein urakalla. Ja alettiin järsimmän vauhdilla. Niin vauhdilla, että siitä seurasi oksennus. Nyt Elvis ei enää jälsi puruluita, paluu siis entisen. Mutta vertauksena Wuppeen. Se on ehkä jossain koiran sisimmässä olemuksessa se luiden ym. puolustaminen. Ei ehkä liity mitenkään pentuajan kokemuksiin. Ja kuten sanoit, luontaista toimintaa.
Yllättävän iso jälki puremasta tulikin ja se voi kestää tosi pitkään. Aivan ihana tuo kukkanen. Täällä sataa jotain ihme lumimoskaa, osittain vettä. Tulisi vetenä vaan. Terkut Ossilasta.
Jännä juttu tuokin, että kaikki koirat eivät piilota luita, miksiköhän? Ja miksi juuri raaka luu herättää piilottamisen halun?
Ja nyt sitten ootte riekaleina vai? Ette kai oikeesti revenneet...
Luulen, että karvat kasvavat takaisin, taitaa olla "vain" karvatuppoja irronnut tai pientä pintavaurioita iholle tullut niin, että karvat ovat ruven mukana lähteneet. Mitään varsinaisia ihorikkoja niiden parin syvän hampaanreiän lisäksi ei olla löydetty.
Saapa sitten karvanlvaihdon jälkeen nähdä, millaiselta Wupen turkki näyttää...
Pikkuinen Napoleon asuu meidän Wupen rinnassa. Pikkuinen, pippurinen, suuri egoinen. Sitä luuta ei toisena päivänä enää noteerata niin korkealle kuin ensimmäisenä, kolmantena päivänä alkaa olla jo ihan samantekevä. Yöksi me isäntäväki (palveluskunta?) otetaan aina luu talteen. Aamulla saa takaisin, jos sitä kaipailee.
Tuo puolustaminen ja ahneus herää, kun toinen tulee osingolle. Meillä on yksi koira juonut vesikuppinsa tyhjäksi, kun tuli toinen koira kylään, kun muuta syötävää ei missään lojunut. Että ihan susia ovat nämä meidän ajan koiratkin, itsestä pitää pitää huoli, ettei ilman jää ja toiselle näyttää, kuka käskee ja missä kaappi seisoo.
Tuo puremajäljen ilmestymine oli ihan yllätys, luulin, että kaikki näkyvä oli niissä parissa hampaan reijässä, jotka löydettiin aiemmin eikä muuta.
Ajatteles, että on joku pikkukoululainen sattumalta tehnyt ihan Suomen lipun värisen kukkasen. :)
Täällä on sää erittäin vaihtelevaa, nollan kahta puolta asteet, yhtenä päivänä kerrallaan aurinkoa, sitten monta päivää pilvistä, sadetta, myrskytuulta, räntää jne. Elikkä terveiset täältä tänään pilvisestä Hampurista!
Mitenkä nuo Arnica- ja Ledum, mitä potenssia niiden pitäisi olla?
Olen miettinyt, että pienille ja sitä hiukan suuremmille koirille pitäisi kehitellä mantteli, joka estäisi pahoja puremia. Varsinkin, jos asuu seudulla, jossa on paljon vapaana kulkevia koiria. Sellainen valjas, joka jatkuu pidennettynä "satulana", viittana, joka ulottuisi hännän tyveen asti, ja olisi ohutta, mutta hampaankestävää materiaalia. Selkään pureminen on yleisin tapa "haluta tappaa" ja selkärankaan kohdistuvassa puremisessa uhrilla on kaikkein suurin vaara halvaantua/kuolla.
Kauhea tuo koikkerinkin tapaus. Ihan verrattavissa, jos ihmiselle tapahtuu tuollainen kimppuun hyökkääminen, aseellinen tai pahoinpitely, aivan yhtä kauheaa.
Itse käytän yleeensä ruotsalaisen DCG:n lääkkeitä, ja niistä yleisimmin D-30, mutta potenssit vaihtelevat melkoisesti valmistajan mukaan, kun jokaisella on vähän eri systeemi. Eipä tuolla nyt muuten niin väliä, kunhan ei ihan korkeimpia potensseja, jos päivittäin antaa, ja muutenkin on vähän matalampi (tai siis keskiverto) tuommoiseen hyvä. Osaavat varmaan liikkeessäkin jonkun verran neuvoa :)
Voi ihana Wuppe ja pienenpieni luu :) Jalo ei edelleenkään oikein innostu "oikeista" luista, nuolee vähäsen ja sitten koittaa peittää. Ovat ilmeisesti liian jännittäviä :)
Iso jälkihän siitä puremasta jäi! Onneksi ei tosiaan osunut ylemmäs, olis voinut käydä hyvinkin pahasti :( Voihan siinä olla vielä jotain lihasaristusta, kudosvaurioita syvemmällä, niissä kestää parantua, koiran leuoissa kun on kuitenkin isot voimat.
Kauhea jälki Wupessa. Pentele, että minua nyppii tuollaiset purukalustojaan käyttävät koirat.
Me törmättiin eilen irti olevaan vuoren kokoiseen koiraan, joka pelmahti vauhdilla Essin luo. ei onneksi ollut paha vaan ihan kakara. Mutta tilanteesta olisi voinut kumuloitua vaikka mitä, sillä Essi alkoi hermostua siihen vouhkaajaan joka ei antanut olla. Ja minä pelkäsin että talloo Essiä. Enkä saanut pannasta kiinni, joten yritin sitten työnnellä pois minkä pystyin. Rouva ei meinannut itsekään saada koiraa kiinni, ei totellut yhtään. Yhdessä saimme sitten sen nakitettua niin , että hän sai hihnan päähän koiransa. Huomautin, että Essi jos hermostuu ja pelkää en voi taata etteikö synny rähinää. Että ottaa päähän ihmiset, jotka pitävät koiriaan irti. Isoja koiria varsinkin ja sellaisia joita eivät saa tottelemaan.
Toivottavasti Wuppe unohtaa tapauksen ja henkisetkin haavat paranee.
Ihania kukkia siellä. Taitavasti tehty. Ja iloisen värisiä. Värejä tarvitaankin tähän talven ankeuteen. Olen ihan kyllästynyt lumeen.
Terveisiä sinne täältä Essilästä ja Essiltä halit Wupelle.
Löysin täältä todella hyvän osoitteen ja tilasin eilen nettiapteekista lisukkeita tähän asti aika pieneen valikoimaani.
Tuotteita välittää (valmistaa?) Deutsche Homöopathie-Union, niiden nettisivuilla on todella paljon tietoa.
http://www.dhu.de/
Kiitos sulle avusta ja muistuttamisesta! En tajua, miksi aina unohdan nuo globulit yms. vaikka maailmankuvaani ne sopivat perfekt. Nyt asetan ne näkyvästi esille. että tällainen dementoituva? ikäihminen ne löytää. :)
Nyt tuli tilattua C30, mulla on pari opaskirjaa aiheesta "Koira ja homeopatia".
Vili ei myöskään ihastunut aitoihin luihin juuri ollenkaan. Tiibetinspanielithan ovat peräisin Tiibetistä eikä siellä aikoinaan syöty lihaa, vaan kaikkia eläimiä suojeltiin. :)
Varmaan jotain on vielä puremasta jäljellä, sisäistä haavaa ei näe ja sellainen kestää aikansa, ennen kuin paranee kokonaan. Terrierin leuoissa on voimaa enemmän kuin tipsuilla tai chihuilla. Onneksi purija ei ollut rottis tms.
Tuo Essin tapaama koira oli tosiaan varmasti pentu vielä, aikuinen tervepäinen uros kunnioittaa narttukoiria ja niiden komentoja. Pentu ei sellaista vielä tajua ja ehkä oli tyttökoira sekin, eihän narttu narttua kunnioita.
Sellaisia koiria ei saisi ollenkaan pitää vapaina, jotka eivät pysy taluttajansa komennossa. Tuollaiset luoksetulevat ovat kauheita, kun ei koskaan tiedä, mitä tapahtuu. Ja pieni koira on aina alakynnessä, myös ison koiran kanssa leikkiessä.
Jos Wuppe olisi arka ja pelokas koira luonteeltaan, niin tästä hyökkäyksestä (oli jo 2. kerta! ekakerralla ei sentään onnistuttu puremaan) koira olisi vieläkin pelokkaammaksi tullut. Onneksi Wupen ego on iso ja on samalla tavalla tervepäinen, itsenäinen, rohkea kuin Vili oli.
Kuule, linnut laulaa jo ainakin täällä ja sepelkyyhkyt ovat palanneet pesäpuulleen, vaikka nyt on -3-5 astetta pakkasta, mutta kevääseen ollaan menossa. En minäkään enää nykyään erityisemmin talvesta piittaa, kaikki muut vuodenajat ovat enemmän mieleen.
Terveissii teil sinne ja halei kans, kaikil. ♥
http://www.apo-rot.fi/tuotteet/alternative-therapies/homeopathy/medicines/a/7680423.html?_nav=alternative_therapien.homoeopathie.einzelmittel.a
Yksi tuttu löysi tuommoisen nettiosoitteen ihan suomeksi, vaikka on kuitenkin saksalainen verkkokauppa. Halpoja näkyvät olevan nuo aineet siellä, voi olla, että tiedätkin tuon. En saa nyt tuosta kunnon toimivaa linkkiä, mutta jos vaikka kopioimalla pääsisit sinne :) Tuolla on ilmeisesti niitä D-potenssejakin, että sikäli helpompia.
Täytyypä vertailla tuotteita ja hintoja! Ihan uteliaisuudesta, tietty.
Tilasin noita C30 siksi, kun ensin luin kommentistasi C30 ja toisella katsomisella olikin D30. Eipä hätiä mitiä, oppaassani on selkeää ohjetta kaikille potensseille.
Tuo linkkisi avautui ihan ilman ongelmia. Kiitti siitä, niin pääsen vertailemaan...
Käytin tätä apteekkia
http://www.aponeo.de/natur-homoeopathie/globuli-a-z/
Äkkiä katsottuna hinnat ovat samoja kuin täällä, osa halvempia jopa. Tosin Suomeen tilattaessa tulee postikulut päälle, täällä taas 3,95e ja yli 25e tilauksella on ilmainen postitus.
Suomen apoteekit lienevät tyyriitä?
Suomessahan ei vieläkään saa homeopaattisia apteekeista, netin kautta voi ostaa Circlumista ja Turussa Apilasta. Tyyriitä ovat, ovat nousseet ilmeisesti aika lailla kahden vuoden aikana. Taitaa olla tuommoinen normi DCG:n purkki jo reilusti yli kahdenkympin, jos ei tukkuhintaan saa, tietty vähän paikasta riippuen. Luontaistuoteliikkeistäkin saa yleensä jotain, mutta niissä on aika suppeat valikoimat.
Olen käynytkin Turun Apilassa. Takavuosina oli Turussa kauppatorin laidalla "apiteekki" tai joku sen kaltainen nimi sillä oli ja se liike myi ainoastaan homeopaattisia yms. tuotteita. sitten se hävisi ykskaks. Apila tuli tilalle, mutta eri paikkaan ja paljon vaatimattomampana.
Saksalla on onneksi pitkät perinteet homeopatian ja luonnonlääkityksen suhteen, nehän ovat lääkkeiden alkulähde, se, mitä luonto tarjoaa. Toisten mielestä pelkkää huuhaata.
Juupa. Kumma vaan, kun se huuhaa parantaa kaikenlaisia melko vakaviakin vaivoja eläimillä, jotka eivät tiedä sitä saaneensakaan ;) Joku päivä vielä avaudun aiheesta blogissa ihan kunnolla, kun niin paljon vältyttäisiin turhilta antibioottikuureilta sun muilta kovilta lääkkeiltä semmoisissa vaivoissa, jotka voi hoitaa yksinomaan homeopatiallakin, puhumattakaan sitten siitä, kuinka paljon apua siitä saataisiin kovan lääketieteen tueksi esim. leikkauksista toipumisessa. Valitettavasti se kova lääketeollisuus tuntuu pyörittävän edelleen suurta osaa maailmasta...
Voih, odotan innolla postaustasi aiheesta! Minä en valitettavasti voi siitä kattavasti kirjoittaa, koska en ole niin kärryillä kaikesta.
Täällä on onneksi nuo vanhat homeopatiaperinteet olemassa ja liittyvät läheisesti normaaliin sairauksien hoitoon, ihan kuin myös nuo kemialliset lääkkeet.
Suomessa ne eivät kulje käsikädessä, kuten täällä. On enemmän sellainen joko-tai suhtautuminen eikä sekä-että, mikä on paljon viisaampaa.
Minulla on kotonani omalääkäriltä tavallisia apteekin lääkkeitä ja sitten homeopaattisia, myös apteekin lääkkeitä, ihan ovat vertaisia toisiinsa nähden. Myös eläinlääkäri on antanut mukaan homeopaattisia lääkkeitä edesmenneelle Vililleni. Minusta on niin mielekästä tuo molempien "suuntauksien" käyttö, aina tarpeen mukaan, toisiaan täydentäen.
Mitenkä se siellä teillä päin toimii tuo homeopatian arvostus?
Nyt jään oottelemaan sitä kirjoitustasi... :)
Lähetä kommentti