Germany-spesiaali Nr.14

Minä olen kuin koira, että haluan olla kotona siellä, missä asun. Haluan tietää paljon paikkakunnasta, tavoista, erikoisuuksista, ympäristöstä ja historiasta. Sopeutua. Tuntea reviirini.
Niinpä tässä esittelen Hampurin vaakunan postimerkin muodossa. Hampurin vaakunan synnyintarina on niin pitkä, etten jaksanut sitä edes kokonaisuudessaan lukea. Tuota vaakunaa näkee kaikkialla, se tulee tahtomattakin tutuksi.

Toinen vaakuna onkin hauskanen, lierihattu, vaeltajan sauva ja olkalaukku, kulmassa vielä joutsen. En osaa sanoa, mitä kokonaisuus kuvaa. Se on meidän asuinalueemme "aluehallinnon" vaakuna. Tarina alkaa jo 1400 luvulla, silloin alue kuului vielä Tanskaan, sittemmin Preussiin, sen jälkeen se oli itsenäinen kaupunki vuodesta 1870 lähtien. Vasta silloin on tämä vaakuna lopulliseen muotoonsa päätynyt. Sitten vuonna 1951 tämä pieni kaupunki liitettiin Hampuriin.

Uudet liikennevalot

Alkupuolella tätä vuotta sai Hampurikin sitten ensimmäiset ja ainoat homoliikennevalonsa (se on ihan virallinen nimi eli Homo-Ampel) St.Georgin kaupunginosaan. Tietääkseni Euroopan ensimmäiset ilmestyivät Itävallan Wieniin.
En oikein ymmärrä, että liikennevaloissa pitää näkyä se homous. Ihmisiähän me kaikki olemme. Liikennevalot ovat ihmisiä varten, riippumatta sukupuolisesta suuntauksesta.
Pitäisikö nyt tasapuolisuuden nimissä ilmestyä risteyksiin heteroliikennevaloja sydämineen? Vai ovatko heterot "syrjäytettyjä"?

"Kelakortti"

Täällä Saksassa ovat kaikkien sairausvakuutuslaitosten kortit kaksipuolisia.
Toisella puolella on eurooppalainen "kelakortti". Kätevää.
Ainakin aikaisemmin Suomessa piti erikseen tilata EU-kortti, jos tarvetta oli.

Roska-astiat

"Syön myös hampurilaisia."

Täällä Hampurissa on "hauskoja" roska-astioita. Hauskoja lainausmerkeissä, sillä ei niiden ihan kaikkien tekstit oikein hauskoja ole, osa vähän väkinäisesti väännettyjä. Tietenkin hauskuus on riippuvainen lukijan huumorintajusta. Lisää näitä iskulauseita löytyy täältä.

"Paperinne, olkaa hyvä!"

Saksan ensimmäinen!

Kuinka sattuikaan, juuri meidän kulmille on perustettu
vuonna 2005 Saksan ensimmäinen drive-in apteekki.
Enpä olisi osannut aavistaa, että tähän meidän "käpykyläämme"
on jotain uutta saatu aikaan, jota ei muualla päin Saksaa vielä ollut.

Vastapainoksi edelliselle, tässä on jotain viimeistä. Syksy on auttamattomasti tullut
ja parvekekukat saavat viikonlopun jälkeen lähteä mananmajoille,
jos ei kesäiset lämpötilat yllätä.  Nykyäänhän ei säästä voi olla kovinkaan varma.
Nuput eivät enää aukene, päivät ovat lyhyitä ja
kovin kitukasvuista on meininki parvekelaatikossa.

Ajankohtaan sopivasti, onhan sunnuntaina pyhäinpäivä ja se aika vuodesta, jolloin haudat laitetaan talvikuntoon. En meinannut ällistyksestä silmiäni uskoa, kun edelläni kassajonossa oli pari itseäni reilusti iäkkäämpää rouvaa, joilla oli kummallakin kuvan mukaiset "hautaseppeleet" maksettavinaan. Näissä hautakukissa oli lappunen "100% luonnonmukaista" ja se totta tosiaan piti paikkansa.

Muistaako teistä vanhemman ikäpolven edustajista edes enää kukaan, millaisia pesusieniä aikoinaan käytettiin?

Olen nähnyt kaupoissa myös hautakoristeita,
 joissa tuo pesusieni on värjätty punaiseksi.
Sellainen  näyttää minun silmissäni jo ihan erilaiselta
kuin tuo muistojeni vaalea pesusieni.

Luffa pesusieni-linkki

Minäkin ostin jokin aika sitten apteekista yhdellä eurolla nostalgisen pesusienen pätkän.
Halkaisin sen, kuten lapsuudessani äitini teki. Sisäpuoli on karhea ja ulkopuoli pehmeä.
Mieheni, joka on samaa vuosikertaa kuin minä, ei muista tuollaista sientä omasta lapsuudestaan, ilmeisesti eivät myöskään ne rouvat, jotka moisen hautakoristeen ostivat.

Missä pyhäinpäivä on virallinen juhlapäivä?
Yliviivatuissa se ei ole.

Kurioseettina kerron, että pari suomalaista kirkollista juhlapäivää ovat omaksi yllätyksekseni taustoiltaan katolisia juhlia, loppiainen ja pyhäinpäivä, muita en tiedäkään. Saksassa niitä vietetään virallisesti ainoastaan niissä liittovaltioissa, joissa suurin osa asukkaista ovat katolisia.

Nyt on sitten se aika vuodesta, jolloin vietetään tännekin rantautunutta juhlaa nimeltä halloween. Juhla, josta en tykkää ollenkaan! Keskenkasvuiset pojat soittelevat ulko-ovella olevia ovikelloja ja jos joku talon asukas avaa oven, niin sitten juoksentelevat porraskäytävissä ovikelloja rimputellen ja huudellen.
Heittelevät rakennusten ulkoseiniin ja kaduille raakoja kananmunia, vuosi sitten oli tämä meidän talommekin saanut osumia sinne tänne seiniin. Jäljet häipyivät vasta sateiden myötä sopivasti täksi halloweeniksi.

Alakouluikäiset lapset luokkineen  marssivat syksyisin iltojen pimetessä kynttilälyhtyinensä soittokunnan perässä ja lastentarhalaiset laulaen vanhempineen ja hoitajineen. Nämä lasten lyhtykulkueet eivät ole halloweeniin liittyviä, vaan niitä pidetään loka-marraskuun aikana.

PS. Germany-spesiaalit 1-5 löytyvät Vilin blogista.