Wuppe jo odottelee treffipaikalla heppoja. Wupesta on tullut heppojen kaveri, enää ei hauku niitä, vaan on jotenkin ystävystynyt. Tällä kertaa tulivat tutustumaan kaksi muuta hevosta, kuin
viimeksi.
 |
| Missä ne viipyy? |
 |
| No tuleehan sieltä muutama tännepäin! |
 |
| Onkohan nuo yhtä kilttejä kuin ne edelliset? |
 |
| Jo saa riittää, moikka, nähdään taas! |
 |
No joko se pikkuinen lähti...
Kuvaton tapaaminen
Aikaisemmin kesällä kerroin 17-vuotiaasta karkeakarvaisesta mäyräkoirarouvasta, ehkä joku vielä muistaa.Nyt tapasimme hänet omistajineen uudemman kerran. Kuulemma koiran vointi vaihtelee päivittäin, on oikein hyviäkin päiviä ja viimeksi eläinlääkäriltä saatu lääke tuntuu sopivan.
Ihan ikäänsä nähden reippaalta mäykkyrouva vaikutti, tosin sokeus ja kuurous tietenkin rajoittavat suuresti elämää. Omistajapariskunta vaikuttaa todella sydämelliseltä. Luopumisen tuska heillä on jatkuvasti mielessä, tietävät, että viimeisiä aikoja koiravanhus elelee.
|
4 kommenttia:
Urhea Wuppe!
On aina niin surullista, kun joutuu luopumaan lemmikistään. Meidänkin koiratuttavista lähti muutama kuukausi sitten Jesse, se pienempi Jesse tiibetinspanieli. (Isompi on sekarotuinen Jesse) Pikku Jesse oli yhdeksänvuotias ja sai niin pahan sydänvian, ettei lääkkeet enää elämää helpottaneet. Piti päästää poika sateenkaarisillalle. Vedet silmissä mummeli uutisen meille eilen kertoi ja sanoi ilman koiraa lenkkeilyn olevan hänelle nyt yhtä tuskaa.
Nämä hummat taisivat olla sitä edelliskertaista ujompia, kun piti tulla kahteen pekkaan. Sinä olet kyllä melkoinen epeli, kun uskallat mennä noin lähelle. Me haukutaan kyllä kauempaa, kun ollaan hevostalossa käymässä, mutta pidetään semmoinen viiden metrin etäisyys aitaan, varmuuden vuoksi. On niillä vaan niin isot suut.
Niinku taesin jo viimeks sannoo ni jäes multa tekemätä nuo tuttavuuvet! Iha liijja isoja ovat.
Vuan kyllä ihmetyttää mitenkä voep tulla koera toemee näkemätä ja kuulemata...? Mitenkä ne omistajat sen kansa toemii ku ee niä eekä kuule kuhtuvakkaa...?
Taidat Iivari olla pieni jänishousu! Heh-heh, tai sitten teillä päin ei ole kilttejä heppoja.
Kuule, kai se koira tuntee silti isäntäväkensä ja kotinsa, käyttää hajuaistiaan ja kyllä se tuntee isännän ja emännän silitykset ja paijaamiset. Eikös teillä koirilla ole tuo nenä se tehokkain aisti?
Lähetä kommentti