.jpg) |
| Onko tässä Wupen kaverina se kuuluisa "Naapurin Musti"? |
Koko talvisen vuodenajan on aurinko paistanut aina vain yhden päivän kerrallaan. Aurinko ilmestyy kuin muistuttamaan itsestään, että täällä ollaan, vaikkei usein tavata. Joka kerta herää odotus aurinkoiseen ajanjaksoon, mutta kattia kans. Seuraava päivä on aina ollut pilvinen ja pimeä. Pahimmassa tapauksessa monta synkkää päivää tai viikkoa. Näin on edetty koko talvi.
Sitäkin enemmän on nautittu siitä yhdestä päivästä, jolloin aurinko on päättänyt näyttäytyä!
Wuppe on auringonpalvoja, etsii aurinkoisen paikan itselleen, nauttii lämmöstä, vaikka muuten ei ole mitenkään erityisen viluinen koira.
.jpg) |
| Huiii, onpa tuo "Musti" aika iso... |
Perjantaina saimme nauttia auringosta ihan taivaan täydeltä, keväinen tunne valtasi meikäläisenkin. Jo pohdin, että ihanaa, pian saa laittaa jo parvekkeen keväiseen kuntoon. Oli kaunis, aurinkoinen päivä, jopa hiukan lämminkin. Suunnittelin seuraavaksi päiväksi suursiivousta, joka tosin kohdallani tarkoittaa "hiukan isompi siivous".
Tuli seuraava päivä, lauantai, pilvinen, myrskyisä, kylmä tuuli, tihkuakin. En tiedä, pitikö olla helpottunut siitä, että "suursiivous" toteutui vain imurointina...
 |
| Minä itte. |
Olen huomannut valoisuuden, auringon merkityksen omalle mielialalleni vasta jäätyäni työelämästä pois. Olen selkeästi pirteämpi, puheliaampi, iloisempi aurinkoisina päivinä. Pilvisinä, auringottomina päivinä ei huvita juuri mikään, laiskottaa.
Työssäoloaikana päivät kuluivat neonvalaistussa ympäristössä, silloin ei ollut paljonkaan merkitystä sillä, oliko ulkona aurinkoinen sää vai eikö.
Pitäisikö hankkia ensi talveksi kaamoslamppu vai lienevätkö humpuukia?
Kuinkas muuten, eilen sunnuntaina oli auringonpaistetta taivaan täydeltä, tänään maanantaina on luvattu aurinkoa 0 tuntia eli taas pilvinen, tuulinen päivä.
11 kommenttia:
Kyllä valoisat päivät pistävät vauhtia niin koiran tassuihin kuin ihmisenkin koipiin, ja mieli on heti korkealla.
Wuppe on ihan ammattimainen valokuvamalli, hienot kuvat suloisesta komistuksesta.
Eepä oo aarinkoo näkynnä kovi usseesti männäkesän jäläkeen.
Oesko tuossa parina päevänä vähä paestellu.
Hetihän sitä on virkeempi olo sillon. Paetsi kesällä ku on helle. Sano äet.
Seku ee kestä hellettä yhtää. Männöö het iha mittäätekemättömäks.
Äet sano että Wuppe on iha mahottoman sulosennäkönen :) Ohan se, kommee poeka.
Mikäpä sen mukavampoo ku muata aarinkopaesteessa :)
Wuppe on selkeesti mäyräkoiran sukua ajatusmaailmaltaan:) Aurinkoa olla pitää, nih. Kirkasvalolamppu ei ole mitään humpuukia. Nyt uskallan ottaa sen taas käyttööni, kun kysyin lääkäriltä, että uskallanko käyttää sitä tuon glaukooman takia. Ei vaaraa. Kokeile joskus, ei se ole niin kallis investonti. Terveiset Ossilasta.
Aurinko vaan on niin mahtava juttu, ikävä on täälläkin sitä mollikkaa. Hyvin Wuppe osaa hyödyntää auringonsäteet, d-vitamiinipistos :)
Wuppe ylpistyy moisista kehuista, että oikein valokuvamalli... ooh. :)
En minä eikä Wuppe myöskään tykätä ollenkaan helteestä, vaikka auringosta kyllä. Kohtuus kaikessa, liika on liikaa.
Juu, olen myös huomannut, että kaikki mäykyt karvanlaadusta riippumatta ovat oikeita auringonpalvojia, vaikkka eivät ole mistään etelänmaasta kotoisin. Aitoja sakemanneja! Ja samanaikaisesti myös hiukan hienohelmoja, rapakelillä ei kernaasti lenkille lähdetä. Piirteitä, joita en odottaisi metsästyskoiralta. :)
Pitääkin nyt tutustua noihin aurinkolamppuihin, jos ensi talvena sitten olisi vara-aurinkoa oikean pysytellessä piilossa. Olen vasta nyt tajunnut, että poden auringonpuutosta enkä pelkästään vanhenemista. :)
Ossilaan terkui.
Aurinko on koko elämän luoja. Jonain auringottomina ajanjaksoina olen ajatellut, että mitä, jos aurinko pysyisi ikuisesti pilvien takana, kuinka kauheaa se olisi koko ihmiskunnalle. Vielä kauheampaa, jos ei olisi enää edes siellä pilvien takanakaan...
Jaa, se asuu teillä, se naapurin Musti, joka käy jekkuilemassa vähän siellä sun täällä. Jos se on aina aurinkoisina päivinä teillä, niin varmaankin se sitten jekkuilee vain pilvisinä päivinä. Ja nyt myös ymmärrän, miksei kukaan näe sitä pahanteossa.
Äippä käski sanoa, että eivät ole humpuukia kirkasvalolamput, mutta joillekin (esim äipälle) niistä tulee päänsärkyä. Eli kannattaa testata ennen ostoa. Aatu-hauva
Voihan vietävä sentään. En ollenkaan tajunnut ajatella, että se onkin tuo kuuluisa, salaperäinen "Naapurin Musti", joka tuppaa meille aina aurinkoisina päivinä!
Oma eka koirani oli nimeltään Musti, muttei sentään "naapurinmusti", se oli ikioma. Pahanteossa kylläkin aivan maineensa veroinen!
Noita aurinkolamppuja on ollut markkinoilla jo kauan, joten toivon, että ne ovat kehittyneet eteenpäin. Silloin uutuutena niillä oli ohjeita, kauanko piti niitä tirkistellä jne. Odotan jotain mukavampaa, ihan oikeesti auringon korviketta. Saas nähdä, mitä löydän!
Aatulle terveisiä!
Hih hih, tualtaks se Musti näyttää.
Lähetä kommentti