Menneitä muistellen osa 5/5

Yhteenvetoa

Potilaskansion merkinnöistä vähän lisää. Silloin monilla ihmisillä ei ollut kotipuhelimia, kuten ei myöskään minun vanhemmillani. Eikä kännyköitä!
Kansiooni oli merkattu naapurin puhelinnumero, jota tuskin tunsimme, sekä vanhempieni työpaikkojen puhelinnumerot. Minulla ei myöskään ollut ranteessa potilasranneketta, ei liene silloin vielä ollut "muodissa".

Lääke- ja laboratoriomerkinnät olivat enimmäkseen käsinkirjoitettuja, epäselviä, jos vertaa nykypäivään, niin melkeinpä käsittämättömän suttuisia. 

Selkeästi sensijaan oli kirjattu Nestelista- ja Selkäydinnesteentutkimus-nimiset kaavakkeet.

Vain lääkäreiden maininnat on kirjattu potilaskansioon. On kuitenkin mahdollista, oikeastaan on todennäköistä, että hoitajien kommentit ja muistiinpanot ovat silloinkin jo olleet olemassa, ehkä jossain tavallisessa ruutuvihossa tai sitten kaavakkeella, jota minulle ei syystä tai toisesta kopioitu. 

Lastentauteja olin sairastanut, kuten silloiseen tapaan hyvänä pidettiin!

Sairaalamaksuja tuli maksettavaksi 210 päivää x 300 silloista markkaa. 
Tai miten tuo lienee tulkittavissa. 
Nykyään tuberkuloosin hoito on potilaalle täysin ilmaista.

Kotiin!

• Kotiin lähtiessäni sain ohjeita lääkäriltä. Hän tiesi ammattihaaveeni eli sairaanhoitajaksi. Siitä hän sanoi, että "ei missään tapauksessa, se olisi aivan liian raskas ammatti sinulle".
• Sain lääkärin kirjoittaman todistuksen annettavaksi kouluun, siinä määrättiin vapautus liikunnasta ja urheilusta. Se oli mukava vapautus, en tykännyt ollenkaan pesäpallon peluusta enkä muustakaan urheilusta. Ja ne tunnit vapaata, se oli huippukiva asia!
• Lääkäri kielsi myös liiallisen auringonottamisen, leveälierinen hattu päähän aurinkoisella säällä. Suositteli varjoisassa oleskelua. Onneksi siihen aikaan oli lierelliset olkihatut kesämuotia ja ihan tavallisia katukuvassakin, ainakin lapsilla. Ja torikauppiailla.

• Diagnoosini oli  tuberkuloottinen aivokalvontulehdus eli meningitis tuberculosa. Tartunnanlähde ei selvinnyt eikä mistään osaa elimistöäni löydetty muuta pesäkettä.
• Tuberkuloottinen sairaus oli siihen aikaan hävettävä asia. Sitä ei saanut kertoa kenellekään. Sain kertoa, että kyseessä oli aivokalvontulehdus, mutta se tub. piti jättää sanomatta. Nämä ohjeet sain kotoa ja se painoi kyllä mieltäni. En ollut millään tavalla itse syypää sairastumiseeni eikä kukaan muukaan. En nähnyt oikeaksi sitä, että minun pitäisi hävetä ja vaieta sairauteni oikeasta laadusta. Kasvettuani aikuiseksi olin vihdoin vapaa puhumaan siten, kuin oikeaksi koin.  
• Kotona jouduin vielä kaksi vuotta ottamaan kahta eri lääkettä: Enteropas 8 grammaa päivässä sekä Nicotubin 2 tbl x3 päivittäin. Lisäksi vielä erään lääkkeen sivuvaikutuksen ehkäisemiseksi Heksavit-B6 vitamiinia. Tarkkaan en muista, kuinka kauan hain vielä osastolta sen kolmannen lääkkeen eli Streptomycin-injektion, kaksi kertaa viikossa.
• Streptomysiini oli ensimmäinen tehokas lääke tuberkuloosin hoidossa, mutta ei liene enää käytössä Suomessa. 
• Tämän antibiootin kehitti ukrainalaissyntyinen amerikanjuutalainen  Selman Abraham Waksman (1888 – 1973) ja sai lääketieteen Nobelin vuonna 1952. Onneksi ehdittiin kehittää nuo lääkket ennen sairastumistani.
• Tuberkuloosia hoidetaan yleisimmin nykyäänkin kolmen lääkkeen yhdistelmällä (ns. tuberkuloosin kemoterapia) eli multiterapialla: INH + PAS + SM (nicotubin+para-aminosalisyylihappo+streptomysiini tai sen johdannaisilla) kuten minunkin tapauksessani.
• Sairauteni jälkeen päänsärky on ollut lähes tuntematon käsite minulle. Kaikkien näiden vuosien jälkeen riittää sormet laskemaan ne kerrat, jolloin olen potenut lievää päänsärkyä. Koskaan ei ole tarvinnut ottaa särkylääkettä päänsäryn vuoksi.
• Kun vanhempana sitten vihdoin pyrin sairaanhoitokouluun, piti sitä ennen suorittaa kaikki terveydelliset tutkimukset, kuten myös otattaa tuberkuliinikoe, jossa tuberkuliinia ruiskutetaan ihon sisään (Mantoux–n koe) tai hierotaan ihon pintaan (salvakoe), jolloin tartunnan tai calmetterokotuksen saaneella ilmaantuu 1–3 päivässä ihoon punoitusta ja paukama. Minullapa turposi ja tuli punaiseksi koko käsivarsi ja tumma tulehdusjuova kulki ranteeseen asti. Menin sovitusti näyttämään sitä tuberkuloositoimistoon, joka sen kokeen oli tehnyt. Siihen kutsuttiin paikalle kai koko henkilökunta ihmettelemään. Heistä kukaan ei ollut aiemmin nähnyt moista reaktiota. Minulle sanottiin, että en saa koskaan enää antaa tehdä tuberkuliinikoetta, vaan sanoa vain, että olen taudin jo sairastanut. 
• 
  

Calmette eli BCG-rokote

• BCG-rokote suojaa pieniä lapsia taudin vaikeilta muodoilta, kuten aivokalvontulehdukselta. Tartuntaa rokotus ei pysty estämään.  (lähde Pirkanmaan sairaanhoitopiiri)

• Calmette-rokotteesta luovutaan  

Sum­ma sum­ma­rum: Olen onnellinen, että selvisin sairaudestani. Myös sairaalassa vietetty aika oli loppujen lopuksi ihan mukavaa. Olin onnekseni "kivuton ja särytön", joten kokemus oli erittäin antoisa, paljon ajattelemisen aihetta antava ja todennäköisesti myös elämäni sisältöä tai suuntaa jollain tavalla muokkaava.

Minä seuraavana keväänä!