Kevätjuttuja

Huomaako kukaan tässä kuvassa pienenpientä, "söpöä" yksityiskohtaa Wupessa?

Kevät on ehtinyt vaihtelevista säistä huolimatta tai juuri siksi kauneimpaan vaiheeseensa. Luonto vihertää ja kukkii, ei ole liian kuuma eikä oikeastaan kylmäkään. Taivas ruikauttaa sadetta aina välillä, mutta onneksi ei tuntitolkulla.

Bützow Video

Tornado vieraili meillä muutama päivä sitten. Meidän kulmilla se oli jotakuinkin kohtuullinen, muualla aiheutti runsaasti vahinkoa. On se vaan niin merkillistä, kuinka äkkiä tornado on kohdalla!
Me miehen kanssa katselimme juuri ikkunasta, että alkaakohan kohta jo satamaan ja todellakin sekunnin sisällä se tornado oli paikalla! Sitä ei voinut ollenkaan ennakoida, paitsi säätiedotteessa. Ja aivan yhtä nopeasti tornado hävisi, kuin veitsellä leikaten se oli ohi.
Rostockin lähellä sijaitseva 7000 asukkaan pikkukaupunki Bützow joutui kolmen tornadon kohteeksi ja tuhot olivat suunnattomat.

Tämmöinen nuori neito osui Wupen lenkin varrelle.
Kävelivät vierivieressä koko pitkän aidan matkan.

Heppoja käytiin myös haukkumassa.
Eivät edes korviaan loksauttaneet, vaan jatkoivat ruohon syömistä.

Wuppe on aloittanut karvanvaihdon kesäturkkiin ja on se uskomaton määrä, kuinka paljon karvaa noin pienestä lyhytkarvaisesta koirasta lähtee. Onneksi Wuppe tykkää kampaamisesta ja kun näkee furminaattorin, niin jo juoksee luo. Toivossa eletään, että vihdoin häviää tuo "polttomerkki" eli se puremajälki karvoineen. Tapahtumasta on sentään jo puoli vuotta kulunut.
Taas tuli lenkillä vapaana juokseva kettuterrieri luo ja Wuppe napattiin syliin. Foxin omistaja sanoi, että "ei meidän fuffe mitään tee, on väärin ottaa koira syliin" ja samanaikaisesti se muriseva foxi oli hampaat irvessä siinä meidän vierellä eikä kutsusta lähtenyt emäntänsä luo. Niinpä, ei se Wuppea purrut foxikaan "mitään tee" ja kuinka ollakaan, hyökkäsi maassa olevan Wupen kimppuun!

Tapahtui ihme!
Wuppe on asunut meillä jo yli 1,5 vuotta ja nyt viime viikolla vasta oppi ymmärtämään, miten voi kaksin verroin nauttia lenkkeilystä. Viime kesänä ei tätä taitoa vielä hallinnut, mutta nyt, ykskaks Wuppe hoksasi! Ja mikä se ihmeellinen juttu sitten olikaan? Käydä lepäämään, kun isäntä/emäntä istuu penkillä! Eikä ollut edes helle syynä! Wiisas Wuppe!
Viime kesänä Wuppe ei tajunnut tätä, seisoi vain starttivalmiina, kun talutushihnan toinen pää istui mukavasti penkillä lekotellen. Kertaakaan aikaisemmin ei ole ulkona istahtanut, saati sitten käynyt makaamaan. Kun ajattelen meidän Viliä, joka saattoi käydä heti makuulle, kun ulko-ovesta päästiin! Ei ollut ainuttakaan lenkkiä Vilin kanssa, jolloin ei olisi lukuisia kertoja käynyt makaamaan. Joko tarkkaili ihmisiä, laski autoja, katseli lapsia tai nautti muuten vaan ulkoilmasta.

Tämä oli nyt sellainen arkipäivän ihme, että kolmena peräkkäisenä päivänä piti kameralla ikuistaa tämä historiallinen tapahtuma!

Tämän näköinen on se "meidän" seurantalo, jonka aina silloin tällöin mainitsen.
Vappukranssi siinä on lipputangossa liehumassa.
Oikealla näkyy kahvilan ovi ja ja harrastustilarakennus.