 |
| Piti ottaa kuva vierivieressä loikoilevista, mutta kameran nähdessään Wuppe lähtikin livohkaan. |
Jos ei heilaa helluntaina, ei koko kesänä. Parempi olisikin, ainakin Wupelle, vaan ei Wupen mielestä.
Wuppe viettää toista kevättään meillä, yksi kesäkin on jo takana, eikä Wuppe aiemmin ole osoittanut mitään merkkejä siitä, että on ehta uros. Vähät on välittänyt nartuista, pehmolelut ovat saaneet olla rauhassa lemmennälältä, mitään hormonaalista oireilua ei ole ilmennyt.
Tänä keväänä on kaikki toisin. Kotona sälli on rauhallinen, ruoka maistuu, ei pyri ulos eikä ole mitenkään levoton. Mutta nyt on heila löytynyt! Aikaisempi ystävyyssuhde tiikeriin on muuttunut seurustelusuhteeksi. Nyt ollaan niin pitkällä, että hormoonit ovat saaneet ylivallan.
 |
| Wuppe vei morsmaikkunsa suojaan paparazzeilta. |
Koko ruljanssi alkoi reilut pari viikkoa sitten. Tiikeri sai tuta, mitä on olla morsmaikkuna, tuossa ihan julkisesti piehtaroitiin. Kun sanoin hiljaisesti "murr", niin homma loppui heti. Tätä rataa mentiin jonkin aikaa ja "murr" tepsi hyvin.
 |
| Painukaa pois, tää on mun heilani! |
Sitten tämä lemmenkipeä koirariepu lopetti tuon päivänvalossa jylläämisen ja siirtyi seuraavaan vaiheeseen. Piehtarointi tiikerin kanssa alkaa heti, kun makuuhuoneessa valot sammuvat. Meno Wupella on kahta hullumpaa, vaeltaa tiikeriä kantaen nukkumapaikkojensa väliä, välillä ähkimistä ja huohottamista ja taas menoksi.
Kahtena yönä, ei peräkkäisinä kuitenkaan, on tuo poika ollut ihan sekaisin tiikerinsä kanssa. Kerran murahdin kokeeksi ja hiljaisuus tuli. Seurauksena oli, että Wuppe siirtyi morsmaikkunsa kanssa olohuoneeseen. Ei ole tyhmä koira, ei! Wuppe ei tuntunut asettuvansa ollenkaan. Houkuttelin luopumaan tiikeristään hetkeksi herkkupalan avulla ja niin sain napattua tiikerin pois. Heilan lähdettyä tuli yörauha, Wuppe kömpi muina miehinä koppiinsa nukkumaan ja niin kuorsattiin kaikki yhdessä.
 |
| Tiikeri on päässyt jo huuhteluvaiheeseen. |
Aamulla Wuppe hoksasi morsmaikkunsa olevan pöydällä ja sai sen sitten kuitenkin vähäksi aikaa itselleen. Päätin nimittäin pestä tiikerin ihan nyrkkipyykissä, niin oli likainen, että ihan inhotti. Wuppe seurasi operaatiota kylpyhuoneessa ja jos ei olisi koira, niin olisi kauhistunut kuivausmenetelmääni. Wuppe sai kuin saikin tiikerinsä heti pesun jälkeen itselleen, tosin vielä hieman kosteana,
Aika näyttää, herättääkö putipuhdas tiikeri vielä intoa vai onko se niin, että ruokahalua haetaan lenkillä, mutta kotona vasta syödään.
 |
| Tässä mennään taas saunapuhtaan tiikerin kanssa paparazzeja karkuun. |
Heleää helluntaita!
10 kommenttia:
Voe sitä kevätvitakkata. Minun eeltäjällä olj ollunna suhe nallen kansa :) Ja siitä seoras sittä jonniillaenen tulehus riittissiin paekkoen. Vähemmälläe nahuvamisella, sano äet.
Mullae meenas vähä männäkevväänä tulla kaekellaesta mielee. Hankalata seon ku piähhii siinon sekali sittä. No...nyt ee oo ku kaehomieltä vuan ennee.
Kyllä minä nii Wuppee ymmärrän miltee tuntuu!
Tota noin niin, Wuppe, meijän Pyryllä oli ollu suhe tyynyn kanssa. Keh heh. Aattele luulee tyynyä morsiammeks, joten toi sun Tiikeris on ihan ymmärrettävä. Me ei taijeta uskaltaa kertoo mitä Pyrylle kävi myähemmin... niks ja naks. Mehän ollaan tämmösiä Konsulenttejä, joten me ei heiloista eikä helluntaista ymmärretä mittään. Toisin kuin palloonpeluusta.
Wuppe, pidä varas etteivät ala saada kaikenlaisia hassutuksia päähänsä ne sun ihmiset. Mulla hyrrää hormoonit kesät - talvet ja morsmaikkujahan täältä löytyy useita. Palvelijatar vain tuppaa sotkeutumaan yksityiselämääni turhan usein. Se oli keskustellut ell Putron kanssa minun rakkauselämästäni. Oli kysellyt jotain saksihommista. Putro oli onneksi sitä mieltä, että ellei mitään elimellistä vikaa ilmaannu ei ole tarpeen saksia heilutella. Ja ainahan voi kuulemma kokeilla hormoonikapselia niskaan. Se kyllä ensin pistää jopa vauhtia lemmenleikkeihin, mutta sitten kyllä alkaa toimia ja rauhoittaa.
Voiko parempaa helluntaiheilaa ollakkaan? :D Taitaa lähistöllä olla jollain neitokaisella juoksut meneillään. Mun tytöillä kanssa herää nuo lemmenhalut kun on juoksut päällä. Sillon saa salarakas ( ikean bulldoggi ) kyytiä. Tiny tosin hakee aina gorillan kumppanikseen. Ajan kuluttua samaiset kaverit ovatkin sitten niitä pentuja kun iskee tuo valeraskaus päälle. On nää mainioita. :)
Kyllä te poikakoirat kaikki ymmärrätte Wuppea, se on edes lohtuna!
Mihin se rakkaus osuukin, kuten Pyryllä tyynyyn, rakkauden tiet ovat ihmeellisiä. Toivotaan, että Wupella ei ole kyse tosirakkaudesta, vaan vain ihastuksesta, sellainen menee ohi ilman niks ja naks-niksejä.
Jos vaikka ei elimellistä vikaa löydykään, niin tuollaisen jatkuvan kiihkeyden tila vaikuttaa psyykeen. Varo Párek, ettet joudu psykologin patjalle... :)
Seudulla, jossa asuu paljon tyttöjä, on elämä monille pojille stressaavaa. Kuka selviää siitä mitenkin.
Ei helluntaiheilassa vikaa ole, oikein on sympaattinen tiikeri, peräisin myös Ikean kennelistä. Ihmeellistä, että viime vuonna ei ollut mitään merkkejä kiihkosta.
Wuppe on elänyt aikaisemmat yli 3 vuotta jatkuvien juoksunarttujen talossa, aina uusi pentue ilmestynyt. Onkohan tällä seikalla merkitystä, että piti välivuoden. Onhan se uroskoiralle aikamoinen stressi elää vuosikausia juoksunarttujen ah niin ihanassa tuoksussa.
No jopas on hieno heila! Voi teitä uroita :)
Heila onkin komea, ei valittamista. Heilan viehätys hävisi kuin salamaniskusta heti pesun jälkeen. On rauha maassa, taas. :)
Lähetä kommentti