Kun kirppu puree sinua, muista silloin minua!
Näin sitä kirjoitti yksi jos toinenkin pikkutyttö aikoinaan kaverinsa muistokirjaan. Onkohan nykypäivän lapsilla sellaista muistokirjaa enää? Tietävätkö edes, mikä muistokirja on/oli? Omilla lapsenlapsillani en ole sellaista nähnyt.
Tämä oli oiva aasinsilta varsinaiseen aiheeseen. Siis kirppuihin!
Torstaina 28.8. tulin Wupen kanssa lenkiltä ja tapamme mukaan Wuppea tulee rapsuteltua sieltä täältä ja ainahan tuo Wuppe on tuossa hollilla. Rapsuttelin Wupen mahaa ja mikäs musta piste siellä näkyikään! Kun sitä sormeilin, niin jopa piste lähti vilkkaasti karkuun. Tiesin heti, että se on kirppu!
Kömpelyydestäni huolimatta sain kuin sainkin sen veijarin kiinni ja pudotin korkeaan juomalasiin ja pidin kättä kantena. Siellä se veijari hyppeli. Eipä hypi enää.
Suomessa ei ole juurikaan kirppuja koirilla, kiitos kylmän talven. Säätilojen muuttuessa leudommiksi, saattaa tulevaisuudessa olla toisin. Onhan kirppuja jo täällä pohjois-Saksassakin ja mitä edemmäs etelään mennään, niin sitä enempi. Olen nähnyt koirilla kirppuja, siksi tunnistan ne heti, joskaan se tunnistaminen ei ole vaikeaa. Kirppu on erittäin nopea ja hyvä hyppäämään, tuo hirvikärpänen on myös vikkeläjalkainen, mutta ei niin vikkelä kuin kirppu. Ja paljon kirppuja isompikin.
Wuppe joutui heti kylpyyn, pesin pojan luonnonmukaisella syöpäläisshampoolla, sitten alkoikin pohdinta, mitä nyt. Myrkkyjä koiraani en haluaisi laittaa, mutta kirput ovat todella viheliäisiä elukoita. Sanotaan, että jos näet yhden kirpun koirassasi, niin 100 muuta kirppua asustaa huushollissasi.
Minä asetin toivoni siihen, että Wuppe oli saanut tämän yhden kirpun juuri äskeisellä lenkillä, jolloin tapasimme yhden tutun koiran ja he nuuskuttelivat kuono kuonoa vasten. Äkkiäkös kirppu kuonolta toiselle hyppää. Wuppe ei ole tähän mennessä raapinut itseään ollenkaan.
Imuri on hurissut joka päivä eli meillä on kotona ennennäkemättömän siistiä. Kaikki Wupen peitot ja sohvanpäälliset ym. joutuivat 60 asteen pesuun, sietivät sitä tai ei. Valkoinen lakana tuli sohvan päälle ja kaikkiin Wupen makuupaikkoihin, jotta nähdään mahdollinen kirpunkakka. Täikampa on kovassa käytössä. Onneksi oli sellainen kotona.
 |
| Meille tuli tuo punainen pakkaus. |
Sitten onnekseni löysin valmisteen, Program, joka tappaa takuuvarmasti kirppujen jälkikasvun, eikä silti ole haitallinen koirille! Se poistaa väive- ja kirppuongelmat. Aiemmin sitä on voinut ostaa myös Suomestakin, kuulemma maahantuonti on lopetettu ja kuulemma ainakin Ruotsissa ja Sveitsissä se on myyntikiellossa. Syynä se, että jos sitä joutuu vesistöön, niin se tappaa myös vesikirput yms.
Suomessa se onkin mielestäni "turha" lääke, ei ole kirppuja ja täitten poistoon on saatavana ihan hyviä aineita. Kirppu onkin hankalampi tapaus hävittää, koska se ei asu koirassa, vaan kotonasi.
Tilasin Program-tabletteja nettiapteekista, ovat vähintään 10 euroa edullisempia kuin normiapteekista ostettuna. Hinta 32e kotiintuotuna, apteekista ostettuna 38-45e.
Kirppu pirulainen
 |
| Tässä mainos eläinlääkärilehdestä v. 2004 |
Linkki "Madotus- ja loishäätölääkkeitä Espanjan hinnoilla"
Ja jotta aiheessa pysytään, niin huomasin syötyäni viimeisen näkkileivän peltipurkistani, että meitä olikin kaksi samojen näkkileipien kimpussa. Kun olin lisäämässä uusia näkkileipiä peltipurkkiini, niin kukapa minua sieltä katselikaan: yksi pikkuinen millimetrin kokoinen kärsäkäs, joista oli ongelmaa lähes kaksi kuukautta sitten. Lienee ollut viimeinen mohikaani, muita ei ole enää näkynyt.
Nyt sitten kutittaa ja on pakko rapsutella, kaiken tämän jälkeen. Tutkin edelleenkin kaikkia mustia pisteitä lattialla. Meillä on vaaleat lattiat ja luonnonvalkoiset seinät, joten bongaan jatkuvasti mustia pisteitä. En aikaisemmin tiennytkään, että meidän lattioilla on niiiiin paljon mustia pisteitä. Niitä sitten kyttään ja odotan, liikkuuko se piste. Nuo "kärsäkkäät" ovat todella niin pieniä, että silmällä katsottuna ne ovat vain mustia pisteitä.
 |
| Hohhoijaa. Mikä paniikki. |
7 kommenttia:
Aijai, kyllä nyt rapsuttaa Palvelijatarta, kun tämän päivityksen luki ;) Se on hurjan ötökkäherkkä tyyppi. Ei sentään niitä pelkää, mutta inhoaa oikein voimakkaasti. Minulla on voimassaoleva punkkikarkoitus, joka pitää muunkinlaiset ötökät kaukana. Kyllä me ollaan luettu miten "hirveä myrkky" esim. Frontaline on, mutta kahdelta eläinlääkäriltä ollaan kysytty mitä haittoja se saattaa aiheuttaa. Kumpikin vakuuttaa, ettei ole syytä huoleen. Ei ole ollut iho-ongelmiakaan, joten voimme jatkaa käyttöä.
Onpa suloinen kuva Wupesta!
Söötti kuva Wupesta. Toivottavasti se oli vain koirasta toiseen hypännyt se kirppu. Jos ei niin toivottavasti saat kaikki kirput häädettyä. Noilla vastatoimenpiteillä sen jo luulisi onnistuvan. Terveiset Ossilasta, M-L ja Ossi.
Onneksi ei ole koirakirppuja Suomessa - vielä. Eläinlääkäriystäväni on kuitenkin kertonut, että koiran täit ovat yleistyneet huolestuttavasti. Niitä ei useinkaan tunnisteta, vaan ne havaitaan muista syistä tehdyillä eläinlääkärikäynneillä. Omat koirani tarkastan aina kammatessa, pari kolme kertaa viikossa.
Kirppuja tulee satunnaisesti koirien mukana sisälle, mutta täällä ne ovat lintu- tai oravakirppuja, jotka ovat eksyneet väärään eläimeen. Saattavat puraistakin, mutta eivät pysty kauaa elämään ilman oikeaa isäntäeläintä. Inhottavia silti. Hirvikärpäset ovatkin sitten toinen juttu, mutta koiristani löytyy hyvin harvoin. Liekö syynä koirien väri vai koko. Omasta päästä niitä kyllä näin syksyllä saa kampailla joka ikisen metsäreissun jälkeen.
Onnenpekka olet Párek, kun siedät noita aineita, joita monen muun koiran terveys ei kestä! Wuppe puolestaan on niin pieni, että moni kemikaalinen torjunta on vaikeaa toteuttaa koiraa vahingoittamatta. Moni valmiste on painorajoitettukin juuri siksi.
Nyt on 2 viikkoa siitä kirpusta kulunut. Uuden polven syntyminen kestää noin 3 viikkoa eli odotellaan nyt. En ole vielä anatnut tuota tablettiakaan Wupelle, toivossa, ettei tarvikaan.
Juu, imurointi ei ole koskaan haitaksi.
Terveiset syksyisestä, mutta silti kohtalaisen lämpöisestä Hampurista!
Minullakin oli tuuheaturkkinen lapinkoira, jolle tuli vanhoilla päivillään täitä eikä koira rapsutellut itseään ollenkaan. Sattumalta ne huomasin, luulen, että koiran saama kipulääkitys esti kutinaa.
Lintukirpuista on kyllä kokemusta, nukuin samassa sängyssä tuon edellämainitun lapinkoirani kanssa ja meillä oli yhteiset lintukirput, maalla kun asuttiin. Kutiavat tosi kauan, mutta onneksi niistä ei muuta haittaa olekaan.
Hirvikärpäset ovat kyllä kans aika inhokkeja, eivät häviä edes saunassa eikä hiustenpesussa. Minua puri sormiin yksi hirvikärpänen, kun kuljetin sitä ulos sormieni välissä, en ilmeisesti puristanut tarpeeksi lujaa vaan mokoma puri. Meillä oli niitä mustassa lapinkoirassa vaikka kuinka paljon, mutta ei keltaisessa. Ilmeisesti etsivät tummaa eli hirveä, eihän ne elä muussa isännässä kauaa.
No het rupes tiällähhii yks minun turkkija tutkimmaa. Onneks ee mittää löötännä. Viime kevväänäköhän se ol ku mulle tul kaenalloehi sitä punasta. Liäkär sillo eppäel ettoes joku lintukirppu ollu asijalla. Ite tuas eppäeltii muuta ku se ol molemmissä kaenaloessa. -Että mitenkä se just sinne oes kumpaannii purru ja muuvalle ee!
Niitä hirvikärpäsijä sittä kyllä piisoo. Onneks ee niinkää minussa vuan mamman nahkassa. Kippeesti purroovat kuulema. Toevottavasti tuo kirppusakki on hävinnä teeltä. Wuppe näättää kuvassa iha siltä ettee voes vähempätä kiinnostee :D
Lähetä kommentti